Paljon puhutaan siitä, kuinka työelämä on muuttumassa ja miten tulevaisuuden työelämässä pärjäävät vain yrittäjämäisesti toimivat yksilöt. Mutta minkälaiseksi työ on oikeastaan muuttumassa? Ja mitä yrittäjämäisyydellä oikein tarkoitetaan?

Sitran mukaan uusi työ on joustavaa, monimuotoista, mahdollistavaa, verkottunutta, kokeilevaa, ja sitä tehdään monessa roolissa yhtä aikaa. Lineaarisuus ja perinteinen vuosikelloon perustuva ajattelu on taakse jäänyttä elämää. Uusi työ vaatii sekä työnantajaa että työntekijää liikkumaan yli perinteisten rajojen ja olemaan avoimia monimuotoisuudelle.

Tämän uuden työn myötä tulevaisuuden työelämässä tarvitaan enemmän yrittäjämäistä asennetta ja yrittäjämäistä otetta työhön. Yrittäjämäisyydellä kuvataan asenteita ja valmiutta toimia: Yrittäjämäinen henkilö on omatoiminen ja tavoitteellinen verkostojen mestari, joka menee pelottomasti kohti uutta, mikäli omat kiinnostuksen kohteet sinne vievät. Itsensä johtamisen ja vastuunottamisen ohella yrittäjämäisyys tarkoittaa myös vapautta kehittää omaa työtä ja työn merkityksellisyyttä. Sitran arvion perusteella vaikuttaa siis siltä, että tulevaisuuden työelämässä työtä tehdään yhä enemmän siksi, että sitä halutaan tehdä. Ei vain sen takia, että siitä saa rahaa.

Mutta, jos työ ja työntekijöiden suhtautuminen työhön muuttuu, niin eikö organisaatioiden ja niiden työkulttuurinkin tulisi muuttua? Kuulostaisi järkevältä. Minulle on kuitenkin herännyt epäilys, ettei näin ole aivan kaikkialla tapahtumassa.  

Perinteinen työkulttuuri vielä vahvoilla 

Suuret ja keskisuuret organisaatiot eivät ainakaan omien kokemukseni mukaan yksinkertaisesti taida vielä olla valmiita yrittäjämäisille työntekijöille.

Perinteisessä työkulttuurissa toimivalle työnantajalle yrittäjämäinen työntekijä saattaa näyttäytyä hankalana. Yrittäjämäinen työntekijä kaipaa joustavuutta, yksilöllistä kehittymispolkua, eikä hän muutoinkaan suostu istumaan perinteisen työntekijän muottiin kellokortti kaulassa. Yrittäjämäistä työntekijää on siis hyvin hankala johtaa perinteisin keinoin.

Sitran mukaan kokeileva ja yrittäjämäinen tapa tehdä työtä sopii tähän päivään paremmin kuin lineaarinen, aikaan ja paikkaan sidottu työskentelytapa. Tämä uusi työkulttuuri ei kuitenkaan monessa organisaatiossa vielä näy. Sitran arvion perusteella työelämän suurin haaste Suomessa onkin perinteinen työkulttuuri, jota noudatetaan paikoitellen yhä myös niillä aloilla, joissa itse työ on jo sitä tulevaisuuden työtä. Huoleni ei siis ole tuulesta temmattu.

Johto kaipaa ymmärrystä työelämän muutoksesta 

Organisaation johdon näkemys työkulttuurista ja työskentelytavoista on keskeisessä roolissa muutoksen eteenpäin viemisessä. Mikäli organisaatiot ja niiden johto eivät kykene mukautumaan yrittäjämäisten työntekijöidensä työskentelytapaan, saattaa käydä niin että ne kaikista taitavimmat työntekijät karkaavat jonnekin, missä he pääsevät toteuttamaan itseään. Ymmärrystä työelämän muutoksesta tarvitaan siis kipeästi myös organisaation johtotasolle ja erityisesti sinne ylimmille hyllyille.  

Suosittelisin siis siellä hallituspaikolla ja johtajan jakkaroilla istuville pikaista tutustumista yrittäjämäiseen työskentelyyn ja uskallusta muuttaa perinteisiä toimintatapoja. Yrittäjämäisen työskentelytavan avulla on mahdollista saada niin johdossa kuin työntekijöissäkin aikaan toimintaa, uskallusta ja vauhdikkaampaa reagointia. Siten organisaatio saattaa sattumalta varmistaa menestyksensä siellä paljon puhutussa tulevaisuuden työelämässä.