Siirry sisältöön
Viestintä ja markkinointi
Yleistajuinen tiedeviestintä tukee vuorovaikutusta eri yleisöjen kanssa

Viestinnän yleistajuisuus voidaankin nähdä tieteentekijöiden yhtenä tärkeimmistä työkaluista, kirjoittavat Nina Finell ja Anna Hermiö.

Julkaistu : 31.12.2020

Tutkijat vaikuttavat, kohtaavat ja tekevät viestintää monessa eri roolissa ja monelle eri yleisölle: tutkijana oman alansa spesialisteille, monialaisen yhteistyön edistäjänä eri alojen asiantuntijoille sekä päättäjille ja yrityksille, pedagogina opiskelijoille ja koulutettaville sekä suurelle yleisölle.

Kaikki nämä yleisöt ovat tieteen tunnettuuden ja hyödynnettävyyden kannalta keskeisiä. Mutta niiden moninaisuus voi tehdä vuorovaikutuksesta myös haastavaa. (Lisää tietoa tiedeviestinnän eri yleisöistä: Karvonen, E. Tiedeviestintää eri yleisöille.)

Tutkijan kannattaa tutustua yleisöönsä

Tutkijat joutuvat soveltamaan tutkimustaan eri tavalla eri rooleissa, mikä ei ole aina helppoa. Pedagogina tutkijan on mietittävä, miten opiskelijat pystyvät hyödyntämään tutkimusta kehittyäkseen. Tämä vaatii muun muassa tutkimuksen soveltamista harjoituksiksi. Yrityksille ja päättäjille on pystyttävä viestimään tutkimuksesta niin, että he ymmärtävät tutkimuksen tarjoaman hyödyn yrityksen toiminnalle tai laajemmin koko yhteiskunnalle. Usein myös tutkimuksen rahoitus ja jatko riippuvat siitä, miten tutkija kykenee avaamaan tutkimuksen merkityksen näille yleisöille. Muiden alojen asiantuntijoiden on taas ymmärrettävä, miten tutkimusta voi hyödyntää esimerkiksi yhteistyössä tai miten sitä voi soveltaa toisella alalla. Oman alan asiantuntijat ovat niitä, jotka tuntevat tieteenalan tarkimmin ja joilta parhaassa tapauksessa saa kriittisimmät ja rakentavimmat palautteet.

Toimii tutkija sitten tieteentekijän, pedagogin tai vaikuttajan roolissa, välittää hän näissä kaikissa rooleissa tietoa ja toimii vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Onnistuneessa viestinnässä tutkijaa auttavat ymmärrys kohdeyleisön tietotasosta ja heidän mahdollisista kiinnostuksen kohteistaan.

Tutkijaa voi esimerkiksi hyödyttää tieto siitä, että suurta yleisöä kiinnostaa esimerkiksi jokin heidän omaa arkeaan koskettava yksityiskohta, joka voi olla riittävä tekemään aiheesta myös laajemmin heitä kiinnostavan. Toisaalta taas yritykset voivat kiinnostua tutkimuksesta, jos he löytävät siitä tuloksia ja näkökulmia, jotka hyödyttävät juuri heitä.

Tuntemalla yleisönsä tutkija varmistaa, ettei jätä tuottamaansa tietoa eri yleisöjen tulkittavaksi näiden haluamalla tavalla. Sen sijaan hän voi itse ohjata tapaa, jolla tietoa tulkitaan ja mitä yksityiskohtia siitä nousee esiin.
Tämä kaikki saattaa tietenkin tehdä tieteestä viestimisestä ja vuorovaikutuksesta ajoittain haastavaa. Miten keskustella eri yleisöjen kanssa?

Yleistajuinen viestintä tarjoaa tiedon laajoille yleisöille

Tutkijan oman tutkimusalan edustajille oman alan kieli ja sanasto on varmasti tehokkain tapa toimia vuorovaikutuksessa. Kullekin alalle on usein kehittynyt oma puhetapansa, johon tutkija saattaa itse kiinnittää huomiota vasta silloin, kun hän tekee yhteistyötä muiden alojen edustajien kanssa. Kaikkia muita yleisöjä kuitenkin varmasti palvelee viestintä, jossa tavoitteena on yleistajuisuus. Yleistajuinen viestintä ei ole tarkoitettu ainoastaan maallikoille, vaan siitä hyötyvät myös esimerkiksi muiden tieteenalan edustajat, päättäjät, yhteistyökumppanit, mahdolliset rahoittajat ja pedagogisissa yhteyksissä opiskelijat sekä tietenkin vuorovaikutuksessa myös tutkija itse. Yleisön tunteminen siis kytkeytyy myös viestinnässä käytettävään kieleen, ei ainoastaan viestin sisältöön.

Yleistajuisessa tekstissä monimutkainen ja usein erikoissanastoa tulviva tieteellinen teksti pyritään muokkaamaan laajoille yleisölle ymmärrettäväksi. Siinä keskitytään abstraktin sijaan konkretiaan ja pyritään tuomaan aihe lähelle vastaanottajien arkea. Yleistajuisessa tekstissä asiat myös pyritään yhdistämään ajankohtaisiin asioihin ja vastaanottajille annetaan mahdollisuus dialogiin. Tämä edistää yhtä tieteen keskeisistä tehtävistä, joka on vaikuttaminen kansalaisyhteiskuntaan.

Viestinnän yleistajuisuus voidaankin nähdä tieteentekijöiden yhtenä tärkeimmistä työkaluista. Sen avulla tutkija voi saada uusia näkökulmia omaan tutkimukseensa, löytää kiinnostuneita yhteistyökumppaneita, innostaa opiskelijoita tutkimusaiheesta ja luoda monitieteisiä yhteyksiä.