Siirry sisältöön
Viestintä ja markkinointi
Tutkijaa on tuettava somemyrskyissä

On kaikkien etu, että tutkija voi osallistua keskusteluihin ja näin avata tiedettä maailmalle ilman pelkoa siitä, että jää yksin kohdattuaan epäasiallista palautetta sosiaalisessa mediassa, kirjoittavat Nina Finell ja Anna Hermiö.

Julkaistu : 31.05.2021

Tutkijoita ohjataan yhä voimakkaammin viestimään tekemästään työstä ja tutkimuksensa tuloksista. Yhä useammin heitä kannustetaan myös ottamaan kantaa asioihin ja olemaan ajankohtaisten keskustelujen aallonharjalla. Sillä, miten hyvin tutkija onnistuu tässä, voi olla suuri merkitys tutkivalle organisaatiolle sekä tutkimukselle, tutkijan brändille ja näkyvyydelle.

Näkyvyydellä ja kantaaottavuudella on myös yhteiskunnallinen merkitys: kuten olemme aiemmin kirjoittaneet, vaihtoehtoiset teoriat ovat aina valmiina ottamaan paikan parrasvaloissa, jos tutkijat eivät tätä paikkaa ota. Samalla tutkijat tekevät tärkeää työtä tieteen yleistajuistamiseksi ja sen saavutettavuuden sekä ajantasaisuuden parantamiseksi.

Keskustelun käyminen on myös yksi tapa lisätä vuorovaikutusta, niin muiden tutkijoiden kuin maallikoiden kanssa. Tutkimuksesta käytyjä keskusteluja voidaan pitää myös yhtenä vaikuttavuuden mittarina.
Nykyään monet keskusteluista käydään sosiaalisen median alustoilla. Ja somessahan myrskyää tuon tuostakin. On erittäin valitettavaa, että yhä useampi tutkija kokee somessa häirintää ja solvaamista.

Vielä valitettavampaa on se, että osa tutkijoista on vähentänyt esiintymistään asiantuntijana häiritsevän palautteen takia.

On tärkeä tiedostaa, että tutkijat tarvitsevat yhä enemmän tukea viestinnälleen. Heidän on oltava varmoja, että organisaatio tai hanke tukee heitä, jos he päättävät ottaa kantaa johonkin asiaan.

Neuvoksi ei riitä se, että tutkijan tulee kestää voimakastakin kritiikkiä – että se ikään kuin kuuluisi työnkuvaan. Myöskään se ei riitä, että tutkijaa kehotetaan olemaan lukematta epäasiallisia viestejä. Sosiaalisessa mediassa asiallinen keskustelu kulkee joskus rinta rinnan epäasiallisen huutelun kanssa, joten silmien sulkeminen vain osalta somekeskusteluita on varsin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Kantaaottavuus on osa asiantuntijatyötä, ja jos siihen myös kannustetaan, sitä on voitava tarvittaessa puolustaa. Samalla tavalla kuin työntekijä edustaa organisaatiotaan, esiintyy hän sitten yksityishenkilönä tai ei, on organisaation myös edustettava työntekijöitään.

Ensisijaisen tärkeää on, että häiritsevää palautetta saanut henkilö ei jää yksin. Esihenkilön on tarjottava tukeaan mahdollisimman nopeasti, samoin työyhteisön. Vastuullisesti toimivassa organisaatioissa tällaisiin tilanteisiin on varauduttu ja niihin on olemassa selvät toimintaohjeet.

Ilmiö on otettava vakavasti, mutta sitä ei pidä liioitella, jotta tutkijat eivät alkaisi sensuroida itseään. Organisaation, hankerahoittajien ja koko yhteiskunnankin etu on, että tutkija voi osallistua keskusteluihin ja näin avata tiedettä maailmalle ilman pelkoa siitä, että jää yksin kohdattuaan epäasiallista palautetta.