Taito viestiä yleistajuisesti on tutkijoille entistä tärkeämpi. Se on olennainen osa tiedettä, jonka tavoitteena on vaikuttaa ja osallistaa ihmisiä. Käytännössä tieteen yleistajuistamisella tarkoitetaan sitä, että tieteestä kerrotaan tavalla, jonka maallikko ymmärtää. Yleistajuisessa tekstissä vältetään erikoisanastoa tai tietylle tieteen alalle ominaista kieltä. Tavoitteena on teksti, jonka sisällön myös ei-asiantuntijat ymmärtävät.

Tieteen yleistajuistaminen on myös tavallaan tieteen tiivistämistä. Siinä tieteen tekijä tekee valintoja siitä, mitkä asiat voisivat olla oleellisia suuren yleisön kannalta ja mitkä asiat eivät heitä välttämättä kiinnosta. Vaikka päätöksen sisällöstä tekee tieteen tekijä, on hänen kuitenkin otettava siinä huomioon kohdeyleisö. Ainakin jos mielii, että joku sen lukee.

Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen siteeraa artikkelissaan Tiedeviestintää eri yleisöille Isaac Asimovia, Geofrey Thomasia ja John Durantia listatessaan syitä tieteen yleistajuistamisen hyödyistä. Olemme koonneet alle mielestämme niitä yhdistävät tekijät.

Tieteen yleistajuistaminen

• lisää luottamusta tieteentekijöihin ja toisaalta ehkäisee heihin kohdistuvaa vihamielisyyttä tai epäilyjä
• kertoo kansalaisille, mihin heidän verorahojaan käytetään ja mitä hyötyä tieteestä heille oikeastaan on
• kasvattaa kansalaisten tietopohjaa; tieteellisesti valveutunut yhteiskunta tuo maalle taloudellisia etuja ja lisää sen vaikutusvaltaa
• edistää demokratiaa, kun kansalaiset ovat informoituja ja heillä on työkaluja osallistua keskusteluun
• lisää kiinnostusta tieteeseen ja antaa yksilölle työkaluja pärjätä yhteiskunnassa.

Näiden lisäksi tieteen yleistajuistaminen madaltaa raja-aitoja tieteentekijöiden ja muiden toimijoiden välillä. Yleistajuinen tiedeviestintä luo yhteisen keskustelualustan tutkijoille ja muulle yhteiskunnalle. Tämä lisää ymmärrystä puolin ja toisin ja auttaa tutkijoita tekemään parempaa tiedettä ja toisaalta päättäjiä, yrityksiä ja kansalaisia rakentamaan parempaa yhteiskuntaa.

Tieteen yleistajuistaminen ei ole uusi aihe, mutta vasta vuonna 2013 julkaistiin ensimmäinen laajasti aihetta käsittelevä kirja, Urpu Strellmanin ja Johanna Vaattovaaran toimittama teos Tieteen yleistajuistaminen. Aikaa kirjan jälkeen on kulunut noin seitsemän vuotta, mutta aiheen merkitys ei ole yhtään vähentynyt vuosien varrella. Päinvastoin nyt, kun tutkijat kilpailevat vaihtoehtoisten totuuksien esittäjien kanssa samoista lavoista, on entistä tärkeämpää, että tutkijat pitävät puolensa suuren yleisön edessä.