Kielitoimiston sanakirjan mukaan maallikko tarkoittaa henkilöä, joka on seurakunnan jäsen, mutta ei ole pappi (eikä muu teologisen koulutuksen saanut) tai ei-ammattilainen, ei-asiantuntija tai tavallinen ihminen. Kielitoimisto antaa sanan käytöstä seuraavan esimerkin: ”Olen tällä alalla täysi maallikko.”

Usein maallikoista puhutaankin silloin, kun joku ei ymmärrä tai tiedä jostain tietystä asiasta yhtä paljon kuin alan asiantuntija. Vaikka nimityksen ei pitäisi olla millään lailla loukkaava, saattaa se oikeassa tilanteessa tuntua vähättelevältä. Aivan kuin maallikko ei voisi ymmärtää asiaa lainkaan, koska ei ole alan asiantuntija.

Toisinaan maallikko-sanasta tulee tunne, että se on jokin tietty tietävän ryhmän ulkopuolinen massa. Tämä tunne saattaa korostua etenkin tieteessä, jossa kieli ja asiasisältö saattavat olla alasta riippuen todella erikoistuneita. Maallikko sanaa käytetään tieteessä kuitenkin yleensä neutraalisti, eikä sillä ole tarkoitus viitata negatiivisella tavalla johonkin ymmärtämättömään enemmistöön.

Sanaa pohdittaessa on kuitenkin tärkeä kiinnittää huomiota siihen, miten yleensä suurta yleisöä, joista suurin osa on maallikoita, puhutellaan. On tärkeää, että viestintä ja vuorovaikutus toteutetaan niin, että maallikot kokevat olevansa tärkeä kohderyhmä, koska sitä he ovat.

Niin sanotut maallikot eivät ole yhtä samaa harmaata massaa vaan joukko ihmisiä, jotka ovat tietopohjaltaan hyvin erilaisia. Yksi on asiantuntija yhdessä asiassa mutta maallikko toisessa.

Yhtä kaikki, nämä maallikot ovat niitä, joiden elämään ja arkisiin valintoihin tieteen tulokset vaikuttavat. Käytämmekö kasvomaskeja, otammeko rokotteen, olemmeko valmiit rajoittamaan omaa elämäämme, koska se takaa turvallisuuden? Ja jos irtoamme hetkeksi korona-ajasta, voimme pohtia esimerkiksi sitä, mitkä teot ovat ilmaston ja ympäristön kannalta parhaita, millaista ruokaa syömme ja millä tavalla liikumme. Valintoja on helpompi tehdä, jos niissä voi luottaa tutkittuun tietoon.

Paitsi että maallikot ovat tieteellisten tutkimustulosten kuluttajia, he ovat julkisin varoin tehdyn tutkimuksen rahoittajia. Yhtä aikaa siis sekä asiakkaita että tieteentekijöiden työnantajia. Tämä luo tutkijoille myös tietyn eettisen velvoitteen pitää huolta siitä, että tutkijoiden ja maallikoiden välillä on dialogia.