Olen tutkinut suomalaisten ihmisten käyttäytymistä työpaikoilla. Olen kartoittanut paitsi sitä, mitä työntekijät ajattelevat itsestään työyhteisön jäseninä, myös sitä, miten he kokevat muut työyhteisön jäsenet. Erityisesti olen ollut kiinnostunut niin sanotuista hankalista tyypeistä ja piirteistä, joita tällaisiin henkilöihin usein liitetään.
Narsistista on tullut nimitys, jota käytetään helposti sellaisista henkilöistä, joiden käytös koetaan työpaikalla jotenkin häiritseväksi. Tutkimuksessani ilmeni, että jotkut kokevat tavanneensa runsaasti ihmisiä, joilla on narsistisia taipumuksia. Samat ihmiset kokevat, että he tunnistavat työyhteisön sosiaaliset pelit ja vallankäytön helposti.
Kokemus siitä, että olisi tavannut poikkeuksellisen paljon narsisteja, ei välttämättä pidä paikkaansa todellisuuden kanssa. Sen sijaan saattaa olla niin, että tarkkaavaiset ihmiset, jotka ovat taitavia huomaamaan muiden ihmisten taipumukset itsetehostamiseen ja sosiaaliseen pelaamiseen, ovat muita herkempiä ja nopeampia huomaamaan myös työyhteisön hyvän käyttäytymisen rajat ylittävän toiminnan. He siis huomaavat narsistisia piirteitä muita helpommin.
Erityisen kiinnostava havainto on kuitenkin se, että vaikka näiden tarkkaavaisten ihmisten ympärillä olisi henkilöitä, joilla on narsistisia piirteitä, tarkkaavaiset henkilöt eivät koe itseään epävarmoiksi heidän seurassaan. He eivät koe myöskään tarvetta vältellä narsistisia henkilöitä. Saattaa olla, että he katselevat narsistien toimintaa hieman ulkopuolisen silmin, jolloin itsetehostuksella tai dominoivuudella ei ole heihin vaikutusta.
Narsistia ei haittaa
Entä miten toimivat työpaikalla he, jotka kokevat, että heillä on itsellään narsistisia piirteitä? Tutkimukseni mukaan he eivät korreloineet minkään hankalan ihmisen käyttäytymisulottuvuuden kanssa. Toisin sanoen jos vastaaja koki, että hänellä itsellään on narsistisia piirteitä, hänen narsistisuutensa ehkäisi kokemusta hankalista työyhteisön jäsenistä ainakin näillä käyttäytymisen ulottuvuuksilla mitattuna. Narsisti ei siis koe muita kovin helposti hankaliksi tyypeiksi.
Syynä tähän voi olla esimerkiksi se, että tulosten perusteella he eivät koe huomaavansa sosiaalisia pelejä eivätkä myöskään koe itseään epävarmaksi hankalien ihmisten seurassa. Kun muiden käyttäytymistä ei juurikaan huomaa – fokus on lähinnä omassa itsessä ja omassa erinomaisuudessa – niin muiden käyttäytyminen ei liiemmin ärsytä.
Lisätutkimuksia tarvitaan
Kvantitatiivista tarkastelua hankalasta käyttäytymisestä työyhteisöissä Suomessa on vain vähän ja tarvetta tutkia sitä on yhä enemmän, erityisesti hankalaan käyttäytymiseen puuttumisen näkökulmasta. Tämä tutkimus tuottaa lisätietoa ja uusia näkökulmia aiheesta.
Teksti perustuu tutkimukseen, joka on esitetty International Conference of the Academy of Global Business Research and Practice -konferenssissa vuonna 2022.
Brandt, T. (2022). Uncivil behavior and individual experiences at Finland. Proceedings of 17th International Conference of the Academy of Global Business Research and Practice (AGBRP). Managing Business & Economic Recovery: Perspectives in Theory and Practice, 20-22.12. Dubai, UAE.
Lähteet
Aasland, M. S., Skogstad, A. & Einarsen, S. (2008). “The dark side: defining destructive leadership behaviour”. Organisations and People, 15, 19‐26.
Anderson, L. M. & Pearson, C. M. (1999). “The NPI-16 as a short measure a narcissism”. Journal of Research in Personality, 40, 440-450.
Barry, C. T., Pickard, J. D. & Ansel, L. L. (2009). The associations of adolescent invulnerability and narcissism with problem behaviors. Personality and Individual Differences, 47(6), 577-582.
Bunk, J. A. & Magley, V. I. (2013). “The role of appraisals and emotions in understanding experiences of workplace incivility”. Journal of Occupational Health Psychological, 18, 87-105.
Collins, D. R. & Stukas, A. A. (2008). “Narcissism and self‐presentation: the moderating effects of accountability and contingencies of self‐worth”. Journal of Research in Personality, 42, 1629‐1634.
Cortina, L. M., & Magley, V. J. (2009). Patterns and profiles of response to incivility in the workplace. Journal of Occupational Health Psychology, 14(3), 272–288.
Cortina, L. M., Magley, V. J., Williams, J. H. & Langhout, R. D. (2001). Incivility in the workplace: Incidence and impact. Journal of Occupational Health Psychology, 6(1), 64–80.
Cortina, L. M., Kabat-Farr, D., Leskinen, E. A., Huerta, M. & Magley, V. J. (2013). “Selective incivility as modern discrimination in organizations evidence and impact”, Journal of Management, 39(6), 1579-1605.
Felblinger, D. M. (2008). “Incivility and bullying in the workplace and nurses’ shame responses”. Journal of Obstetric, Gynecologic, & Neonatal Nursing, 37(2), 234-242.
Ferguson, M. (2012). “You cannot leave it at the office: Spillover and crossover of coworker incivility”. Journal of Organizational Behavior, 33(4), 571-588.
Johnson, P. R. & Indvik, J. (2001). “Slings and arrows of rudeness: Incivility in the workplace”. Journal of Management Development, 20(8), 705-714.
Lim, S., Cortina, L. M. & Magley, V. J. (2008). Personal and workgroup incivility: Impact on work and health outcomes. Journal of Applied Psychology, 93(1), 95-101.
Myers, M. M. (2008), ”Physician impairment: is it relevant to academic psychiatry? Academic Psychiatry, 32, 39-43.
Pearson, C. M., Andersson, L. M. & Porath, C. L. (2000). Assessing and attacking workplace incivility. Organizational Dynamics, 29(2), 123-13.
Reidy, D. E., Zeichner, A., Foster, J. D. & Martinez, M. A. (2008), “Effects of narcissistic entitlement and exploitativeness on human physical aggression”. Personality and Individual Differences, 44, 865‐875.
Sliter, M., Sliter, K. & Jex, S. (2012). “The employee as a punching bag: The effect of multiple sources of incivility on employee withdrawal behavior and sales performance”. Journal of Organizational Behavior, 33(1), 121-139.