Olin seuraamassa äskettäin ohjaustilannetta, jossa siirtymävaiheessa oleva aikuinen ohjattava kertoi ongelmista työnhaussaan. Ohjattava kertoi, että työnantajat eivät näe hänen nykyistä osaamistaan ja tuoreinta työkokemustaan, vaan tarttuvat hänen aikaisempaan tutkintoonsa. Ohjattava pohdiskeli uraohjaajan kanssa sitä, voisiko kyseisen tutkinnon pohjalta tulleen työkokemuksen häivyttää ansioluettelossa johonkin yleisempään kategoriaan. Näin ansioluettelo kertoisi paremmin ohjattavan nykyisestä osaamisesta.

Tuon keskustelun äärellä pysähdyin miettimään, minkälaisia ennakkoluuloja työnantajilla voisi olla omasta työurastani ja aikaisemmista tutkinnoistani. Miten työnantaja suhtautuu kasvatustieteen tohtoriin, joka on tehnyt myös maatalouslomittajan töitä? Ehkä Valmetin ratissa haetut suuntaviivat ja tunkiolta saadut tuoksut ovat auttaneet näidenkin hermeneuttisten kehien äärelle. Entä missä valossa nähdään luokanopettaja, joka on työskennellyt myös NATO-operaatiossa? Ehkä vapaan liikkuvuuden turvaaminen, joukkojen hallinta ja hiljaisten viestien tulkinta ovat tärkeitä taitoja niin konfliktialueilla kuin avoimissa oppimisympäristöissäkin.

Työnantajilta ja rekrytoinnin ammattilaisilta vaaditaan asiantuntijuutta löytää oikeanlaiset osaajat työtehtäviin. Tutkinnot ja menneet ammattinimikkeet eivät kerro koko totuutta.

Pohdiskelimme ohjausalan opiskelijoiden kanssa suomalaisten tarvetta todentaa omaa osaamistaan erilaisten tutkintojen ja papereiden kautta. Yksi osallistuja heitti pilke silmäkulmassa ajatuksen: ehkä suomalaiset työnantajat haluavat näin ylläpitää elinvoimaista paperiteollisuutta! Tutkintotodistusten sijaan olisi tarpeen tarkastella työnhakijan osaamista ja sivistyneisyyttä.

Työnhaun ammattilaiset neuvovat hyvän työhakemuksen ja ansioluettelon tekemisessä. Tiivis, tehtävään sopivan koulutuksen ja työkokemuksen esille tuova ansioluettelo voi tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Tehtävän kannalta olennaisen osaamisen kertominen ja sanoittaminen nähdään merkityksellisenä. Työnantajat saattavat kuitenkin menettää merkittäviä osaajia, jos rekrytointien yhteydessä ei uskalleta olla tarpeeksi luovia. Entä jos finanssialalle palkattaisiin tekijöitä, joiden todistukset pitäisivät sisällään kuvataidekouluissa kertynyttä osaamista? Entä jos teknologiateollisuuden pariin palkattaisiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia?

Työyhteisön johtaminen edellyttää rohkeutta. Jotta työelämässä syntyisi innovaatioita, pitää totutuista käytänteistä päästää irti. Uudella tavalla tekeminen vaatiikin rohkeutta ja avarakatseisuutta. Vain tällaisissa olosuhteissa kaupan kassalta voi päätyä pääministeriksi tai Idols-tähdeksi.