Projektimuotoinen työskentely on yleistynyt ja yhä useampi työntekijä on ainakin välillisesti tekemisissä erilaisten projektien kanssa. Projektityön yleistymisen myötä myös suunnittelun tarve lisääntyy.

Hyvä suunnittelu ei kuitenkaan aina riitä, sillä projektit ovat monimutkaisia ja dynaamisia systeemeitä, ja siten myös erittäin hauraita ja alttiita häiriöille. Kun aikataulut puskevat päälle, saattavat myös pinnat kiristyä. Ja vaikka projektien hallintaan onkin kehitetty erilaisia työvälineitä ja tekniikoita, niin tästä huolimatta projekteissa ei aina vältytä ongelmilta.

Projekteja tekevät ihmiset, ja meillä tunteet ovat normaali ja luonnollinen tapa reagoida erilaisiin tilanteisiin.

Minä sinulle scrummit näytän

Vaikka projektipäällikkö ei olekaan lähtökohtaisesti hierarkkinen esihenkilörooli sen perinteisessä merkityksessä, niin hänen vastuullaan on rakentaa turvallinen ja viihtyisä työympäristö (Janhonen ym. 2015). Sellainen työympäristö, jossa tiimi viihtyy ja kykenee suorittamaan tehtävänsä optimaalisesti.

Tämä pitää sisällään myös tunteiden huomioimisen sekä toisinaan myös niistä keskustelemisen. Projektin onnistumisen kannalta on tärkeää käsitellä myös asioita, jotka voidaan nähdä negatiivisina. Usein taustalla voi olla väärinkäsityksiä, olettamuksia tai jopa ennakkoluuloja, joiden ratkaiseminen vaatii keskustelua.

Käsittelemättömät tilanteet ja niistä seuraavat tunteet voivat ajaa tiimin umpisolmuun, jonka myötä työntekijöiden keskittymiskyky, muisti ja päätöksentekokyky heikkenevät (Mäkelä 2020). Tunteiden sivuuttaminen voi näyttäytyä myös turhautuneisuutena, sulkeutuneisuutena, tiuskimisena ja jopa avoimena vihamielisyytenä tiimin jäseniä kohtaan.

Keskustelu kantaa pitkälle

Tiimin yhteishenkeä voi kohottaa tiimivalmennuksilla tai virkistyspäiviä viettäen. Tiukan paikan tullen on tiimissä kuitenkin uskallettava keskustella, myös haastavista asioista. Suora ja määrätietoinen puhe yleensä auttaa jokaista osallistujaa tarkastamaan myös omia asenteitaan ja näkemään toimintaansa uudessa valossa.

Tiimihengen näkökulmasta tarkasteltuna on tärkeää huomioida tapa, jolla keskustelu käydään. Keskustelu ei saa olla vihamielistä ja toista tallaavaa, vaan siinä tulisi antaa toisen hyväksi ja hänen hyödykseen. Keskustelun kautta tiimissä opitaan toisistamme ja samalla tekemään oikeita päätöksiä oman toiminnan ja käytöksen suhteen.

Eikä miekkojen kalistelussa ole mitään hävettävää. Se on osa ihmiselämää. Jokainenhan meistä on joskus ollut tilanteessa, jossa kaksi ihmistä näkee saman asian eri tavalla. Toisinaan sitä voi tapahtua myös työelämässä. Tärkeintä on se, miten vastaavassa tilanteessa toimitaan, ja uskalletaanko kissa nostaa pöydälle.

Kuva: www.shutterstock.com