Rohkeuden määritelmiä näyttää yhdistävän seuraava: rohkeuteen sisältyy aina jonkinlainen riskinotto. Erään vakiintuneen ajatuksen mukaan rohkeus punnitaan silloin, kun pitää yrittää valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Varsin usein rohkeuteen liitetään se, että edetään suuntaan, joka poikkeaa yleisestä mielipiteestä.

Ruotsin koronastrategiaa voi edellisen perusteella kuvailla rohkeaksi. Ruotsi on pitänyt yhteiskuntansa naapurimaitaan avoimempana pandemian alusta asti. Ruotsin valitsema strategia on maailmanlaajuisessakin mittakaavassa poikkeuksellinen.

Naapurimaamme strategia perustui keväällä 2020 kahteen olettamaan. Ensinnäkin siihen, että yhteiskunnan sulkeminen tuottaisi isompia haittoja kuin itse epidemia. Toiseksi siihen, että jo muutamassa kuukaudessa olisi mahdollista saavuttaa ainakin osittainen laumasuoja, jos taudin annetaan levitä.

Omalle linjalle lähtemiseen vaikutti Ruotsin järjestelmä. Heillä epidemioita koskeva päätöksenteko kuuluu viranomaisille. Poliitikot pystyivät piilottelemaan vähemmän rohkeasti virkamiesten taustalla.

Ruotsin kokeilu liittyy myös epidemiologiatieteiden koulukuntiin. Ennen koronaa käytiin tutkijoiden parissa keskustelua, jossa yksi painotti aktiivista taudintorjuntaa, toinen taas piti tällaisia toimia kokonaisuuden kannalta tehottomina. Valtionepidemologi Anders Tegnell tiimeineen ei ole siis valinnut strategiaa tyhjiössä, vaan tukea on saatu omaan ajatteluun sopivista tutkimustuloksista.

Tähän mennessä näyttää siltä, että Ruotsin viime keväänä valitseman koronastrategian perustelut ovat osoittautuneet virhearvioiksi. Radikaalimpiin sulkutoimiin lähteneissä naapurimaissa ei ole kärsitty merkittävästi pahemmista sosiaalisista ongelmista. Taloudellisessa kehityksessä ei ole ollut sanottavaa eroa. Ja mikä Ruotsin kannalta pahinta: Laumasuojaa ei ole syntynyt.

Ruotsissa on tätä kirjoittaessani kuollut koronaan yli 12,5 tuhatta ihmistä (17.2.2020). Se on noin 18 kertaa enemmän kuin Suomessa. Pahiten Ruotsin linjasta ovat kärsineet vanhukset. Tauti alkoi levitä hoitolaitoksissa heti epidemian alussa. Sairaaloiden tehohoitokapasiteetti ei riittänyt, joten koronaan sairastuneiden vanhukset saivat luvan selvitä – tai kuolla – tavallisissa hoivakodeissa.

Kun termiä rohkeus määritellään, liitetään se usein resilienssiin. Yksilön, organisaation ja yhteiskunnan resilienssi tarkoittaa muutakin kuin sitkeyttä edetä valitulla polulla tuli mitä tuli. Siihen liittyy taito oppia virheistä ja kyky tehdä akuutin tilanteen edellyttämiä muutoksia.

Karmeasta ”track recordista” huolimatta pandemiaa torjutaan naapurimaassamme yhä huomattavasti kevyemmin keinoin kuin esimerkiksi meillä. Kaikki viittaa siihen, että Ruotsissa järjestelmä on kyvytön ja kansa äärimmäisen haluton muuttamaan tavallista arkielämää edes vakavassa kriisissä, joka tuottaa runsaasti kuolonuhreja.
Resiliessi-näkökulmasta Ruotsin koronastrategia ei siis ole rohkea. Strateginen johtaminen ei ole koskaan rohkeaa, jos valittu suunta johtuu haluttomuudesta muuttua. Eikä myöskään silloin, jos strategiaa ei kyetä muuttamaan, vaikka se osoittautuu surkeaksi.

Materiaalia aiheesta:

• Peterson, C. & Seligman, M. E. P. (2004) Character Strengths and Virtues. A Handbook and Classification. New York: Oxford University Press.
• Wenström, S. & Granholm, M. (2019) Luonteenvahvuudet: Rohkeus.
• Pae, M. (2021) Ruotsin koronapolitiikan epäonnistumiset.