Katselen ohjelmaa, jossa aivotutkija kertoo pystyneensä osoittamaan, miten tanssi aktivoi aivokuorta. Aiemmissa tutkimuksissa on jo todettu tanssin vaikuttavan positiivisesti muun muassa muistiin ja oppimiseen. Tutkija demonstroi aivojumppamenetelmää, jossa tanssin eri liikkeet yhdistetään numeroilla. Näin aivot joutuvat tekemään töitä muistaen, yhdistäen. Tämä on aivoille mannaa.

Samassa ohjelmassa esiintynyt aivojumppari, brain trainer, on kehittänyt palikkamenetelmän, jossa palikat yhdistetään ja kiinnitetään toisiinsa. Palikkakuvioiden testiryhmässä oli mukana Mensan jäsen, joka pystyi rakentamaan ja yhdistämään viisi palikkaa keskenään, muut eivät. Mensan jäsen toteaa, että hän kokeili yhdistellä palikoita niitä käännellen ja kokeillen, ja onnistui. Jos hän ei olisi onnistunut, hän olisi ottanut käyttöön systemaattisemman menetelmän, kiinnittänyt enemmän huomiota tilaan, koloihin, järjestykseen, mitannut ja laskenut. Mensan jäsen totesi, että hän on ehkä sillä tavalla älykäs, että hän pystyy helposti hahmottamaan kokonaisuuksia. Ehkä hän on myös systeemiälykäs.

Aivoja pitäisi koko ajan treenata, huoltaa ja pitää ne hyvässä vireessä. Neuloa, laulaa kuorossa, tehdä sudokuja, ratkoa ristisanatehtäviä, juosta rapuissa ja niin edelleen. Vai pitääkö? Pitääkö koko aja suorittaa? Eivätkö aivot saa ikinä levätä?

Siunattu tylsyys

Uni on keksitty aivoja varten. Aivoterveyttä ei ole ilman unta. Uni on aivoille välttämätöntä huolto- ja lepoaikaa, josta ei voi tinkiä loputtomiin. Vaikka aivot elpyvät unessa, ne ovat silti hyvin aktiiviset unen aikana, Stenberg (2018) sanoo. Hakalan (2019) mukaan myös tylsyys on aivoille hyvästä – sillä on vissi tehtävä vaikkapa luovien ideoiden synnyssä.

Korkeakouluopiskelijat eivät maininneet tylsyyttä, kun heiltä kysyttiin, millaisia kielteisiä tunnekokemuksia heillä on opiskeluista. Sen sijaan he kertoivat kokevansa muun muassa ahdistusta, masennusta, jännittämistä, pelkoja, paniikkikohtauksia, epävarmuutta, epätietoisuutta, epäonnistumista, ärtymystä, tyytymättömyyttä, pettymystä, syyllisyyttä, häpeää, epätoivoa, riittämättömyyttä ja uupuneisuutta. (Isacsson, Raatikainen & Ekström 2019.)

Näitä niin kutsuttuja negatiivisia tunteita on tärkeä tunnistaa, ymmärtää ja hallita. Siten voi ymmärtää paitsi itseään ja tunteitaan myös muita ja muiden tunteita. Siten pystyy tuntemaan empatiaa ja motivoimaan toisia – ehkä peräti johtamaan toisia. Tunneäly ja tunnetaidot kannattelevat työelämässä, ja ehkä juuri tunneäly myös auttaa suhteuttamaan asioita ja näkemään kokonaisuuksia. Mutta tarvitaanko siihen myös systeemiälyä?

Ei siis pelkkä äly vaan myös tunneäly ja systeemiäly

Systeemiäly on hyödyllinen arkihahmotuksen työväline (Hämäläinen ja Saarinen 2019). Yksi systeemiälyn attribuutti on, että osaa pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Jos siis on älyä, tunneälyä ja systeemiälyä, osaa ehkä suhteuttaa asioita ja ymmärtää, että välillä on hyvä treenata aivoja mutta välillä on myös hyvä vaan olla ja levätä – jotta luovuus ei katoa.

Lähteet:

Hakala, Juha. T. Kieroutunut kiireen kulttuuri. Yhteishyvä 1/19, sivut 22-23.
Hämäläinen, R.P. ja Saarinen, E. 2019: Systeemiälyn tutkimusryhmä. Luettu 5.2.2019 http://systeemialy.aalto.fi/
Isacsson, A., Raatikainen, E., Ekström, M. (2019) Tuhannet tunteet –opiskelijoiden tunnekokemukset korkeakoulussa. Luettu 5.2.2019.
Stenberg, T. (2019) Uni on aivojen aikaa. Luettu osoitteessa: https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/uni/union-aivojen-aikaa.