Ekstraverttiuteen ja introverttiuteen liitetään monia stereotyyppisiä käsityksiä, jotka eivät millään muotoa pidä paikkaansa. Ekstraverttiuden ja introverttiuden määritelmiin eivät liity sosiaaliset taidot, sosiaalinen rohkeus, esiintymistaidot tai ujous. Kumpikaan preferenssi ei myöskään liity johtajuustaitoihin.

Ekstraverttius ja introverttius eivät mittaa näitä ominaisuuksia lainkaan, vaan introvertilla saattaa olla enemmän sosiaalista rohkeutta, esiintymistaitoja ja paremmat sosiaaliset taidot kuin ekstravertilla. Nämä ulottuvuudet eivät myöskään mittaa sitä, kumpi pitää ihmisistä enemmän – saattaa olla, että introvertit pitävät ekstravertteja enemmän muista ihmisistä mutta eivät tarvitse muiden seuraa siinä määrin kuin ekstravertit.

Akkujen lataaminen

Myers-Briggs-teorian mukaan ekstravertit tarvitsevat introverttia enemmän sosiaalista virikettä, ovat nopeatempoisempia puheessaan ja toimissaan ja puhuvat samalla kuin ajattelevat. Introvertit miettivät ennen puhumistaan, ovat rauhallisempia puhetemmossaan ja toiminnassaan ja tarvitsevat enemmän yksinoloa akkujen lataamiseen.

Ulkopuolelta voi olla vaikea määritellä kumpaa ihminen on, koska sosiaalisten taitojen ja puhemäärän perusteella määritelmää ei voi tehdä. Usein ekstravertit pohtivatkin, olisivatko he kuitenkin introvertteja, kun taas introverttien ei tätä pohdintaa tarvitse tehdä – he tietävät olevansa introvertteja.

Toiminnallinen vs. tehokas

Ekstravertti perehtyy asioihin pintapuolisesti, introvertti syvällisesti. Ekstravertti voi kokea olevansa nopea ja tehokas, koska hän lähtee saman tien liikkeelle, vaikka todellista tehokkuutta on perehtyä asioihin ja tuottaa oikea ratkaisu kerralla.

Ekstraverttien toiminnallisuus saattaa tuottaa illuusion tehokkuudesta, ja introverttien rauhallisuus saattaa näyttäytyä tehottomuutena. Toiminnallisuus ei kuitenkaan tarkoita tehokkuutta: voi tehdä paljon mutta vääriä asioita.

Ujous

Myers-Briggsin mukaan muodostuvissa persoonallisuustyypeissä on neljän eri preferenssin yhdistelmä, ja nämä preferenssit vaikuttavat toinen toisiinsa. Riippuen yhdistelmästä introvertit voivat olla hyvinkin rohkeita sosiaalisesti tai ekstravertit hyvinkin ujoja.

Introverttius tai ekstraverttius ei kerro ujoudesta: voi hyvin olla sosiaalisesti rohkea introvertti, joka kuitenkaan ei tarvitse ihmisten seuraa määräänsä enempää, ja ujo ekstravertti, joka mielellään viihtyisi pitkään muiden seurassa jos mahdollista.

Kuormituksen lähteen tunnistaminen

Ekstravertit eivät tarvitse yksinoloa siinä määrin kuin introvertit. On myös hyvä tiedostaa kuormituksen lähde: sosiaalinen ympäristö kuormittaa ekstraverttia harvoin, mutta myös ekstravertti kuormittuu, jos tilanteeseen liittyy esimerkiksi suoriutumispaineita tai jos hän kommunikoi jollain muulla kuin äidinkielellään.

Ekstravertti voi luulla olevansa introvertti, jos hän kokee suurta rasitusta sosiaalisessa maailmassa, mutta itse asiassa rasituksen aiheuttavatkin muut tekijät.

Ääritapaukset ovat harvinaisia

Molemmista suunnista on olemassa ääritapauksia: hyvin ekstravertteja ihmisiä, jotka haluavat olla muiden parissa koko ajan, ja hyvin introvertteja, jotka tarvitsevat paljon yksinoloa. Yleisesti ihmiset ovat kuitenkin keskimääräisiä, ja jokaiselta löytyy sekä ekstravertteja että introvertteja ominaisuuksia.

Työolosuhteet ja elämä muokkaavat meitä, ja jos äärimmäinen introvertti on sosiaalisessa työssä, hänen sosiaalinen sitkeytensä kehittyy. Myös äärimmäinen ekstravertti oppii yksintyöskentelyyn, jos työnkuva sitä vaatii. Mutta joustavuudesta huolimatta synnynnäinen persoonallisuus on ja pysyy samana.

On hyvä tiedostaa nämä stereotypiat, jotta ei ala pitää niitä esteenä esimerkiksi ammatinvalinnassa. Myers-Briggsin mukaan ammatinvalintaa ei määritä persoonallisuus, vaan motivaatio. Introvertit voivat olla myynnissä, esiintyjinä ja sosiaalisissa ammateissa yhtä hyviä kuin ekstravertit. Samoin ekstravertit voivat viihtyä tutkijoina, kirjailijoina tai muissa yksintehtävissä ammateissa.