Olen vaihtanut elämässäni työpaikkaa useamman kerran. Kun jälkikäteen muistelen menneitä työpaikkoja, vallitsevin tunne on usein haikeus työkavereiden suuntaan. Ja se, että en ole juuri heidän persooniensa kanssa enää päivittäin tekemisissä.

Sama koskee menneitä leirejä, harrastusryhmiä ja jopa opettamiani ryhmiä. Sanotaan, että kukaan ei ole korvaamaton. Ei ehkä työtehtävissä, mutta persoonana kyllä on.

Jokainen on persoonana korvaamaton

Miten juuri tietyn ihmisen reagointitavat, sanonnat, ilmeet tai eleet tai ihan oleminen tekee omastakin olosta niin kodikkaan, hauskan, syvällisen, tervetulleen, vauhdikkaan tai mitä milloinkin. Tätä persoonallista tapaa ei kukaan muu pysty matkimaan tai korvaamaan. Näin ollen jokainen on persoonana korvaamaton – ja maailman paras.

Minulla on neljä siskoa, ja jaan osittain heidän kanssaan eri asioita. Työhön, opiskeluihin, (aikoinaan) autokouluun, lapsiin, harrastuksiin, vakaumukseen, sisustukseen tai vaikkapa lukemiini kirjoihin liittyen tiedän aina, kenelle heistä haluan soittaa tai laittaa viestin. He jakavat kuulemma saman kokemuksen siitä, että aina löytyy sisko, jonka kanssa on erityisen mehevää keskustella juuri tietystä aiheesta.

Sama koskee myös työkavereita. Filosofinen keskustelukumppanini on Crister, lab-ympäristöjen ihmettelijä Heidi, kasvatustieteen kanssa sparraaja Irene, opiskelijakokemusten sparraaja Taina ja arki-elämän sattumusten jakajina Sari, Annica, Merja, Jutta, Ruut ja Pirjo, vain muutamia mainitakseni.

Aito vuorovaikutus edellyttää persoonaa

Itse asiassa ajatus jokaisen ainutlaatuisen arvokkaasta persoonasta ilmenee myös dialogin tai dialogisuuden ajatuksessa. Dialogisuudella tarkoitetaan vastavuoroista, kohtaavaa, arvostavaa ja kunnioittavaa vuorovaikutusta, jossa jaetaan ja luodaan yhteyttä, ymmärrystä, merkityksiä ja toisinaan myös uutta tietoa osallistujien välillä.

Dialogisuus ilmenee usein dialogissa, kuten yhteisessä keskustelussa. Jokaista kohdellaan dialogissa nimenomaan arvokkaana persoonana, ei välineenä omien tarkoitusperien toteuttamiseen.

Mutta dialogin esille tuomat kasvot ovat persoonalliset, kuten Platon on huomauttanut. Vaikka dialogissa käsitellyt kysymykset olisivat yleisiä, dialogin käytännöt nojaavat persoonalliseen lähtökohtaan. Aidon keskustelusuhteen edellytys on jokaisen esiintyminen ”omana itsenään”. (Remes 2004.)

Dialogin tarkoituksena ei siis ole ihmisten samankaltaistaminen. Kohtaaminen muovaa molempien identiteettiä sekä vaikuttaa heidän toimintaansa (Hovila 2004, 179). Tähän perustuu persoonan voima ja lumo! Ja tämän vuoksi kasvatus, koulutus ja ohjaus ovat niin ainutlaatuisia prosesseja. Saamme olla niissä tekemisissä kiehtovien persoonien kanssa, jotka ovat erilaisia kuin mitä itse olemme!

Ainutlaatuisuutta kunnioittaen

Toisten persoonissa on kuitenkin myös toinen puoli. Se puoli kun toinen tuntuu rasittavalta, ymmärtämättömältä, hankalalta tai jopa ilkeältä. Toisen persoona ei tunnukaan kiehtovalta tai tuo itselle iloa.

Yllättävän usein suvaitsevaisinakin itseään pitävät ihmiset puhuvat siitä, miten haluavat siivota niin sanotut negatiiviset ihmiset pois elinpiiristään. Kansalaistaitoihin kuuluu nykyään omien rajojen oppiminen. Yläkouluikäisen poikani koulussa on taitavasti opetettu nuorille, minkälainen on positiivisen jämäkkä vuorovaikutustyyli verrattuna haitallisiin alistuvaan tai jyräävään vuorovaikutustyyliin.

Oman ja muiden persoonan kunnioitusta ja arvostusta on myös omien rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen. Toisaalta olen itse kokenut myös, että ensin hankalaksi kokemani ihminen onkin joko ajan saatossa tai konfliktien käsittelyn kautta tullut itselleni läheiseksi ja yhteistyö hedelmälliseksi.

Periaatteessa haluaisin oppia tuntemaan jokaisesta sen kiehtovan, ainutlaatuisen persoonan, koska uskon, että jokainen on sellainen – maailman paras.

Lähteet:

• Hovila, Helena. 2004. Opettajan ja oppilaan kohtaaminen koulusituaatiossa. Akateeminen väitöskirja. ActaUniversitatis Tamperensis 1031. Tampere: Tampereen yliopistopaino.
• Remes, Pauliina. 2004. Platonismin kasvot. Teoksessa Kotkavirta, Jussi & Niemi, Petteri (toim.) Persoona. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy, SoPhi 84. 31 – 41.

Kuva: www.shutterstock.com