Kuinka usein pysähdyt miettimään, mitä kuuluu? Mitä tietoa kuulosi välittää ja miten annat kuullun vaikuttaa toimintaasi? Kuluneen vuoden aikana olen havahtunut kuulevaisuuteni rajallisuuteen ja kuuntelemisen voimaan. Etätyössä kuulemisesta ja kuuntelemisesta on tullut huomaamatta tärkeämpää kuin aiemmissa vuorovaikutustilanteissa, joissa useat aistihavainnot muodostavat ymmärrystä kokonaisuudesta.

Anna Niemelä toteaa kirjassaan Läsnä etänä (2020, 169), että etätyöskentely vaatii terästämään uusia aisteja ja tekemään tarkempia havaintoja eri asioista kuin yhteisessä tilassa työskenneltäessä. Virtuaaliseen työhön tottunut johtaja saattaa tunnistaa tiimin jäsenten äänensävystä tai muista yksilöllisistä viestintätavoista, mikäli joku asia kaipaa vielä keskustelua (Haapakoski ym., 2020, 74). Etätyössä sanatonta viestintää on vaikeampi tavoittaa, mutta lukuisten Teams-kokousten myötä oppii helposti aistimaan eroja läheisten työkavereiden äänessä.

Etätyön aikana olen kasvanut kriittisemmäksi omia puheenvuoroja kohtaan ja oppinut vähitellen keskittymään kuuntelemiseen ihan vaan vaikka aistiakseni puhujan tunnetilaa ja yksilöllistä tapaa tuoda asia yhteiseen keskusteluun. Kuullun ymmärtämisen lisäksi olen ryhtynyt tarkkailemaan omaa kuulevaa ja kuuntelevaa osallistumista sekä näiden kahden kuulemisen muodon eroja.

Kuulen, mutta en kuuntele

Kokouksessa voi olla kuulolla ja osallisena ilman, että jälkikäteen muistaa juuri mitään kuullusta. Kovin tutulta kuulostavat tilanteet, joissa aiemmin keskusteltu asia nousee uudelleen esille eikä kukaan muista, että asiasta keskusteltiin jo tai joku ainakin nosti asian jo kauan sitten esille toivoen yhteistä keskustelua. Tunnustan itsekin kuunnelleeni välillä huonosti. Enkö kuunnellut siksi, että en kokenut asiaa itselleni läheiseksi tai merkitykselliseksi? Vai olinko väsynyt enkä jaksanut enää keskittyä? Tai siksi, että annoin huomioni siirtyä johonkin muuhun kuten sähköpostin viimeistelyyn?

Jokainen ei-kuunneltu puheenvuoro jättää tärkeäksi koetun asian ilman mahdollisuuksia kehittyä yhteiseksi toiminnaksi. Toisaalta monia puheenvuoroja voisi jättää käyttämättä, jos ne eivät oikeasti edistä asian käsittelyä ja/tai tarjoa uusia näkökulmia keskusteluun. Eikä kaikissa kokouksissa kaikkien ei tarvitsisi olla kuulolla. Oman kuuntelun reflektointi etäkokouksen jälkeen voi paljastaa motiiveja kuuntelemiseen sekä auttaa kehittämään kykyä kuunnella: Mitä oikeastaan kuulin ja miksi kuuntelin toisia puheenvuoroja huolellisemmin kuin toisia? Millä keinoin voin vaikuttaa omaan kuunteluuni ja miksi joskus riittää pelkkä kuuleminen?

Kuuntelen ja tulen kuulluksi

Sosiaalisesti kyvykäs ja vuorovaikutustaidoiltaan taitava ihminen osaa kuunnella (ks. Heikkanen & Sipilä 2020). Etäkokoukset ovat tarjonneet hyvän harjoituskentän pohtia omaa taitoa kuunnella sekä omaa taitoa ilmaista asioita niin, että muut kuuntelevat. Kokeneetkin puhujat tunnustavat jännittävänsä esiintymistä verkon välityksellä, jolloin he joutuvat puhumaan ruudulliselle nimikirjaimia ja passiivisia naamakuvia.

Vastaanottajien reaktioita ja ”kuulevuutta” on etäyhteyden päästä vaikeampi tunnistaa. Kuulevatko he asian niin kuin olin halunnut sen kertoa? Löytääkö kertomani asia heidän ajatuksissaan paikan ja maaperän uusille ajatuksille? Kuuntelevatko he ääntäni innostuen ja kiinnostuen, vai jättääkö ääneni ja puhetemponi heidät pelkän kuulemisen tasolle? Kuulluksi tuleminen ei ole yksin puhujan vastuulla, vaan myös kuulija voi harjoitella hyväksi kuuntelijaksi.

Tänä vuonna jokainen on päässyt harjoittelemaan erityisesti korvien käyttöä: kun käytettävissä on vain yksi pääasiallinen aisti, sen käyttö terävöityy. Usein etäyhteys on jopa auttaa keskittymään kuulemiseen ja siihen mikä viestissä on olennaista. Yksittäisen puheenvuoron tarkka kuunteleminen on helpompaa, kun muiden osallistujien läsnäolo ei häiritse kuulemista. Kuuntelun toivon jatkuvan voitokkaana myös poikkeusolojen jälkeen, sillä ihmisellä on varmasti tarkoituksenmukaisesti kaksi korvaa ja yksi suu.

• Haapakoski, Kati, Niemelä, Anna ja Yrjölä Elina (2020) Läsnä etänä – Seitsemän oppituntia tulevaisuuden työelämästä. Alma Talent.
• Heikkanen, Sakariina ja Sipilä, Anu (2020) Sosiaalisia taitoja tarvitaan työelämässä – ja niitä voi harjoitella. Esignals 9.6.2020