Työelämä ja meitä ympäröivä maailma muuttuvat kiihtyvää vauhtia. Samaan aikaan yhä useamman asiantuntijan työ on vaikeasti rajattavaa, projektinomaista ja epätyypillistä. Kaukana on se aika, jona työnkuvat ja -sisällöt pysyivät samoina vuodesta toiseen.

Korkeakouluissakin pyritään ulos siiloista ja asiantuntijaosaamisen tehokkaaseen hyödyntämiseen. Esimerkiksi oma työaikani jakautuu kolmen eri tiimin kesken sen lisäksi, että työtehtäväni vaihtelevat jokapäiväisistä rutiineista kansainvälisiin, kaupallisista yleishyödyllisiin ja tiimitasoisista talotasoisiin – moninaisten ulkoisten sidosryhmien ja verkostojen vaatimaa huomiota unohtamatta. Menneeseen ei ole paluuta, joten nykyhetkestä kannattaa tehdä paras mahdollinen.

Asiaosaaminen sekä oman organisaation ja sen toimintaympäristön ymmärtäminen eivät yksinään takaa hyvää työssä suoriutumista. Töiden aikatauluttaminen ja tavoitteiden saavuttaminen on palapeli, jonka kokoaminen muuttuu vuosi vuodelta haastavammaksi. Asiantuntijatyössä onnistuminen edellyttää itseohjautuvuutta, ajanhallintaa ja jatkuvaa oppimista.

Oman toiminnan johtaminen on hyödyllinen kyky, joka auttaa selviytymään muutoksista, priorisoimaan työtehtäviä, kehittämään omaa osaamista ja palautumaan tehokkaasti. Kirjoituksessa pysähdyn miettimään tarkemmin, mitä itsensä johtaminen on.

Itsensä johtaminen on elämänasenne

Itsensä johtaminen tarkoittaa tutkimuskirjallisuudessa tietoista ja johdonmukaista toimintaa, jonka avulla ihminen pyrkii ohjaamaan ajatuksiaan, arvojaan, tunteitaan ja kehoaan tavalla, joka mahdollistaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Itsensä johtaminen edellyttää toisin sanoen syvällistä itseymmärrystä ja tervettä itseluottamusta. (Sydänmaalakka 2022.)

Kyky johtaa omaa itseä tukee hyvää suoriutumista. Itsensä johtaminen ei kuitenkaan tarkoita yksinomaan huippusuorituksiin venymistä. Yllätyin aiheeseen perehtyessäni siitä, että itsensä johtaminen ilmenee usein kykynä motivoitua rutiininomaisista, jopa tylsistä, mutta merkityksellisistä työtehtävistä. Itsensä johtamista käsittelevässä kirjallisuudessa korostetaan kärsivällisyyttä, joustavuutta sekä vaikeiden tunteiden ja epävarmuuden sietämistä (vrt. Moilanen 2022; Larssen 2014).

Sinnikäs ei luovuta helpolla ja ymmärtää, että virheet ovat osa elämää. Jokainen voi itse valita, miten niihin suhtautuu. Epäonnistumisen syyt kannattaa joka tapauksessa analysoida ja käsitellä, ja sen jälkeen mennä eteenpäin.

Itsensä johtamisen mahdollistamisen merkitys

Haaga-Helian kaltaisessa asiantuntijaorganisaatiossa itsensä johtaminen vaatii kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti osana laajempaa kokonaisuutta. Se on arkista omista työtehtävistä huolehtimista, muiden auttamista, tiedon jakamista ja yhteisöllisyyttä. On helppo motivoitua, toimia tavoitteellisesti ja sitoutua omaan työhön, kun tieto kulkee, tavoitteet ovat selkeitä ja työn tekemiseen tarvittavat resurssit mitoitetaan oikein (Moilanen 2022; Havunen 2024). Itsensä johtaminen on parhaimmillaan yhteispeliä.

Mitä paremmin organisaatiota johdetaan, sitä helpompi asiantuntijatyötä tekevien on johtaa itseään. Toisinaan missä tahansa organisaatiossa voi ilmetä vaikkapa ohijohtamista ja mikromanagerointia. Tällainen toiminta, tahattomana ja hyvää tarkoittavanakin, kyseenalaistaa yksittäisen työntekijän autonomiaa ja osaamista. Tilanteesta johtuva tyytymättömyys passivoi, laskee työmotivaatiota ja heikentää suoriutumista. Yksittäinen työntekijä voi kuitenkin suojata omaa jaksamistaan hakemalla aktiivisesti vertaistukea ja huolehtimalla omasta palautumisestaan. (Havunen 2024.)

Itsensä johtaminen luo merkityksellisyyden tunnetta

Jokaisella ihmisellä ja ihmisten muodostamalla yhteisöllä on arvot. Yksilöistä puhuttaessa arvoilla tarkoitetaan toimintaa ja käyttäytymistä ohjaavia ajatuksia ja tunteita, jotka kytkeytyvät omiin tarpeisiin. (Sydänmaalakka 2022). Parhaassa tapauksessa henkilökohtaiset arvot ja työpaikan arvot ovat sopusoinnussa keskenään: oma työ tuntuu hyödylliseltä ja palkitsevalta. Jos työpaikan arvot eivät tunnu omilta, arvojen välinen ristiriita alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ristiriidan aiheuttaja on tärkeä tunnistaa ja mahdollisuuksien mukaan poistaa.

Reiluus ja yhteisöllisyys kannattelevat työn mielekkyyttä. Jokaisen työntekijän pitäisi voida vaikuttaa omaan työhönsä, kehittää osaamistaan ja tuntea kuuluvansa joukkoon. Merkityksellinen työ, työstä innostuminen, uteliaisuus ja uuden oppiminen tukevat niin sanottua sisäistä motivaatiota. Sitä täydentää ulkoinen motivaatio, joka perustuu sanamukaisesti ulkoisiin tekijöihin, kuten palkkioon, pakkoon, ulkoa annettujen odotusten täyttämiseen tai rangaistuksen välttämiseen. Optimaalisessa tilanteessa sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät ovat kutakuinkin tasapainossa. (vrt. Sydänmaalakka 2022.)

Itsensä johtaminen on jatkuva oppimisprosessi

Itsensä johtaminen ei ole yksittäinen taito tai synnynnäinen ominaisuus. Se on pikemminkin jatkuva oppimisprosessi, joka perustuu itseymmärryksen kasvuun, mielekkäisiin arjen valintoihin ja kykyyn palautua kuormituksesta. Sinnikkyyden, tunnollisuuden, suunnitelmallisuuden tai uteliaisuuden kaltaisista piirteistä on hyötyä miltei työssä kuin työssä.

On kuitenkin tärkeä muistaa, että työ on vain yksi osa elämää ja että elämä ei ole suoritus. Kovasta kuormituksesta pitää palautua aika ajoin, jotta energiaa jää työn ulkopuoliselle elämälle. Palautuminen on parhaimmillaan pieniä, merkityksellisiä ja omalle itselle sopivia tekoja.

Kun tunnistaa omat vahvuutensa, toimintatyylinsä ja palautumisen tarpeensa, voi rakentaa työpäivistään nykyistä kestävämpiä ja mielekkäämpiä.

Kuva: Shutterstock