Kun talousosaamisestaan tunnettu presidentti Niinistö lausui sitten maaliskuussa, että ”talous on sittenkin vain taloutta ja ihmiselämät aivan eri arvossa”, olivat ennustukset käyneet lyhyessä ajassa harvinaisen toteen. Inhimillisyys palasi arvojen kärkeen jättäen kauas taakseen jopa talouskasvun ja tehokkuuden.

Kuuntelin vuodenvaihteessa äänikirjana 24-vuotiaan sarjayrittäjä, keksijä, futuristi Perttu Pölösen vasta julkaistun Tulevaisuuden lukujärjestys -kirjan, joka on toivoa antava näkemys tulevaisuudesta.  Pian sen jälkeen olin kuuntelemassa miestä myös livenä, kun hän puhui markkinoinnin ammattilaisille järjestetyssä seminaarissa inhimillisen markkinoinnin ilmiöistä.

Huippuyliopisto MIT:n maailman lupaavimpien alle 35-vuotiaiden eurooppalaisten listalle rankkaaman Pölösen viesti on, että nopeasti kehittyvä teknologia potkaisee meidät pian pois nykymuotoisesta tietotyöstä ja seuraavaksi luvassa on inhimillisyyden vallankumous. Sosiaaliset taidot, luovuus, etiikka, rohkeus ja myötätunto tulevat olemaan yhtä tärkeitä tulevaisuustaitoja kuin tietyn aiheen asiantuntijuus. Ketterä sopeutuja pärjää paremmin kuin yhden alan huippu. Jokainen on Pölösen mukaan tulevaisuudessa enemmän tai vähemmän yrittäjä, sillä elämän aikana tullaan tekemään useita töitä lomittain.

Helsingin Sanomat puolestaan julisti tammikuussa, että jos vuonna 2020 kannattaa joku trendi ottaa haltuun, niin se on mukavuus. Perustelu oli, että ihmiskunnan tulee pystyä ratkaisemaan ilmastonmuutoksen kaltaisia viheliäisiä ongelmia yhdessä, joten toimeen tuleminen ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat avainasemassa maailman kohtalonkysymysten ratkaisemisessa.

Koronaviruksen muututtua maailmanlaajuiseksi pandemiaksi, Perttu Pölösen ja Helsingin Sanomien toimittaja Elina Väntösen sanat alkavat tuntua lähes profetialta. Inhimillisyyttä, ketterää sopeutumista, ja yrittäjämäistä, ratkaisukeskeistä tapaa toimia tarvitaan nyt jokaiselta enemmän kuin mitään muuta. Presidentti Niinistön sanoin koronakriisissä olemme joutuneet pysähtymään keskeisten asioiden ääreen. Niitä ovat nyt terveys, toimeentulo ja vastuunkantaminen muista ihmisistä.

Korona-arki inhimillisyyteen kytkeytyvien tulevaisuustaitojen harjoittelumahdollisuutena?

Tätä kirjoittaessani neljäs viikko Korona-arkea on juuri lähtenyt käyntiin. Konkreettisin ero entiseen on kotona villasukissa vietetyn ajan määrä. Elämä on hidastunut oravanpyörässä juoksemisesta perusasioiden äärelle –  päivät täyttyvät töiden lisäksi kotiruuan kokkaamisesta, puheluista ystäville ja metsälenkeistä. Työrintamalla samaan aikaan on käynnissä ennennäkemättömän nopea digiloikka, joka StartUp Schoolissa ainakin on sujunut hyvin. Kaikki kurssit pyörivät nyt virtuaalisesti ja opiskelijoita sekä työkavereita tavataan Teamsin ja Zoomin välityksellä.

On kiistaton tosiasia, että koronapandemia tulee aiheuttamaan sietämättömän paljon inhimillistä kärsimystä. Mutta me onnekkaat, joiden toimeentuloon ja terveyteen kriisi ei ainakaan vielä ole vaikuttanut, voimme koittaa poimia tästä hetkestä jotain hyviä oppeja tulevaan. Ehdotan seuraavaa:

1. Ymmärretään, että suorituskeskeisessä maailmassa pehmeiden arvojen arvostaminen jää helposti taka-alalle, koska niitä ei voi mitata. Otetaan korona-ajasta se oppi, että työelämän ja bisneskoulutuksenkin tulee silti aina arvostaa luovuutta, moraalista rohkeutta ja etiikan tajua, sillä ne ovat tulevaisuustaitoja, joita koneet eivät vie meiltä. Myös tulevien kriisien ratkaisemisessa näiden taitojen hallitseminen on elintärkeää.
2. Panostetaan nyt ja aina hyvän tiimihengen luomiseen. Googlen Aristoteles-tutkimusprojektissa on selvitetty, että parhaita ja menestyneimpiä työyhteisöjä yhdistää psykologinen turvallisuus. Kun se on korkealla, ryhmät kukoistavat. Psykologinen turvallisuus syntyy hyvästä ilmapiiristä, jossa vallitsee keskinäinen luottamus, arvostus, ja jossa väärässä olemista ei tarvitse pelätä. Tähän oivallinen resepti on huumorilla höystetyt kahvitauot ja onnistumisten juhlimiset – virtuaalisesti tai livenä – mutta yhdessä työkavereiden kanssa!
3. Oivalletaan, että halu tehdä sitä, mikä tekee muiden elämästä parempaa, tuottaa onnellisuutta ja menestystä paremmin kuin oman onnellisuuden tietoinen jahtaaminen. Ennen korona-kriisiä puhuttiin siitä, että ihmiset ovat väsymässä sosiaaliseen mediaan, joka täyttyy kiillotetusta todellisuudesta sekä omien meriittien ja saavutusten esittelemisestä. Etenkin nuoret kaipaavat aitoutta ja ovat herkkiä tunnistamaan, jos heihin yritetään vaikuttaa tekopyhästi tai ylhäältäpäin. Nyt, kun korona on palauttanut inhimillisyyden ykkösarvoksi, annetaan sen näkyä jatkossakin, kun elämme taas nousukautta. Ei ole olemassa apua, joka ei muuttuisi hyödyksi.

Lähteet:

Perttu Pölösen kirja: Tulevaisuuden lukujärjestys.

Helsingin Sanomien juttu: https://dynamic.hs.fi/a/2019/mukavuus/