Etätyöaika on mullistanut työntekoa kaikkialla. Muutokset näkyvät myös assistenttien arjessa. Yksinäinen puurtaminen ja ihmisten tapaamisten puuttuminen voi masentaa, mutta toisaalta etätyö on antanut oivan mahdollisuuden oman työn paremmalle suunnittelulle ja tehostamiselle.

Silpputyö on vähentynyt, palaverit lisääntyneet

Hallinnollisten tehtävien osalta monen assistentin työarki on pandemian myötä virtaviivaistunut ja osa hallinnollisista töistä on hävinnyt – ainakin hetkeksi. Koska kukaan ei matkusta, ei ole matkavarauksia. Kun ei ole matkavarauksia, ei ole matkoihin liittyviä järjestelyjä tai laskujakaan.

Palaverit ja tilaisuudet pidetään 99-prosenttisesti etänä, jolloin ei ole tarvetta niin kokoustiloille kuin tarjoiluillekaan. Pohdittavaksi jää lähinnä, käytetäänkö Teamsia vai Zoomia, vai kenties jotain muuta alustaa. Positiivisena lisänä digitaidot ovatkin parantuneet huikeasti ja kynnys virtuaalialustojen käytölle on hävinnyt.

Kokousrintamalla on tapahtunut myös toisenlainen mullistus, sillä palaverien määrä on kasvanut valtaisasti. Jos aiemmin asia hoidettiin käytäväkeskusteluna tai oven suusta huikkaamalla, nyt sitä varten varataan palaveri. Osa kollegoista kertookin nököttävänsä kokouksissa usein koko työpäivän ajan, eikä aikaa ns. oikeille töille meinaa löytyä.

Keskeytyksetön työ lisää tehokkuutta työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyessä

Eräs ikävimmistä puolista etätyössä on sosiaalisten kontaktien puuttuminen. Kaikki arjen kohtaamiset ovat minimissään, mikä vaikuttaa sekä omaan jaksamiseen että tiimihengen ylläpitämiseen. Teams, puhelinkeskustelut ja chatti eivät korvaa nokikkain tapahtuvia tapaamisia.

Miellyttävää ei ole sekään, että työ- ja vapaa-aika ovat alkaneet sekoittua. Työpäivällä ei ole selkeää loppua ja sähköposteja tulee kurkittua vielä iltamyöhällä, kun läppäri tuijottaa vaativana pöydänkulmalla.

Yksinäiseen työhön liittyvät muutokset eivät ole kuitenkaan pelkästään kielteisiä. Tervetulleimmaksi asiaksi assistentin arjessa näen ehdottomasti sen, että normaalisti pirstaloitunut työ ja työskentely onkin yhtäkkiä yhtäjaksoista ja vailla jatkuvia keskeytyksiä. Niin mukavaa kuin ihmisten kohtaaminen onkin, keskittymisen parantuminen on antanut enemmän tilaa tehokkuudelle, luovuudelle ja mahdollisuudelle oman työn suunnitteluun, mikä on omiaan lisäämään myös työtyytyväisyyttä.

Ympäristö kiittää etätyöläistä

Myönteisiä puolia pohdittaessa ei sovi unohtaa ympäristönäkökulmaakaan. Arki kun on muuttunut tahtomattakin lähes paperittomaksi. Mitään ei tule enää printattua ja erinäisten ei-niin-tärkeiden dokumenttien mapituskin tuntuu lähinnä hupaisalta jäänteeltä menneestä.

Työmatkaruuhkissa jonottamiseen ei mene aikaa eikä rahaa. Myös luonto kiittää kotona istujia. Kun ei ole kahvitteluja ja neukkarilounaita, rahaa säästyy ja hävikki vähenee.

Edellä mainitsemistani etätyön positiivisista puolista huolimatta odotan toimistoarkea innolla. Silloin onkin tuhannen taalan paikka tarkastella työskentelytapoja uusin silmin ja pitää kiinni etätyöaikana opitusta. Itse aion varata kalenterista päivän tai pari viikossa omalle, yhtäjaksoiselle työskentelylle. Silloin on lupa laittaa sähköpostin ja Teamsin ilmoitukset pois päältä ja palata hetkeksi pandemia-ajan kotitoimiston tehokkaaseen, mutta hiljaiseen rauhaan.

Kuva: www.shutterstock.com