Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden suunnittelijan ja toteuttajan roolissa pohdimme hankkeen toimenpiteiden yhteiskunnallisia vaikutuksia ja vaikutuksia luontoon. Vaikutuksen arvioinnissa ajanjakso on oleellinen määre. Vaikutus onnistuneesta toimenpiteestä voi olla välitöntä, mutta yleensä arviointia odotetaan päivää pidemmältä aikaväliltä.

Hyvin usein vaikutusta ja sen raportointia odotetaan ilmiöistä, joissa tapahtuva muutos nivoutuu tiukasti yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tuolloin puhutaan asioista muutaman vuoden tai korkeintaan vuosikymmenen aikajänteellä. Tosinaan on hyödyllistä nostaa katsetta tutkimus- ja kehityskokonaisuuden toteuttamisesta hieman ylemmäs ja arvioida sitä, millaista maailmaa omilla toimillaan edistää pitkällä aikavälillä.

Tässä pro-digitaalisuus hetkessä tähystämisen agenda voisi silloin tällöin olla kyseenalaistava.

Tieteellinen tutkimus ja tieteelliset teoriat vaikutuksen arvioinnissa

Vaikutuksia pohtiessa on hyvä perustaa näkemyksensä empiiriseen tutkimukseen ja tieteellisiin teorioihin. Tieteellinen lukutaito on yksi hankesuunnittelijan tai vaikutusarvioijan merkittävimmistä perustaidoista.

Esimerkiksi matemaattiset ja luonnontieteet ovat historian aikana useasti kyenneet ennustamaan jotakin ilmiötä ennen kuin se empiirisesti havaitaan. Mustat aukot ovat tämänkaltaisista ilmiöistä hyvä esimerkki: niiden olemassaolo ja perusominaisuudet ennustettiin jo Albert Einsteinin kehittämässä yleisessä suhteellisuusteoriassa vuonna 1915. Ensimmäinen kuva mustan aukon varjosta, saatiin vasta yli sata vuotta myöhemmin vuonna 2019.

Matemaattiset ja luonnontieteet tarjoavat ennustuksia aiheista, jotka liittyvät ihmiseen, yhteiskuntaan ja talouteen. Toisinaan teorioiden tuottamat varoittavat ennustukset sivuutetaan. Sivuuttamisen syynä voi olla useita syitä, kuten se, että ennustukset ovat olleet kovin etäisiä, epämääräisiä tai kuten ympäristökriisin eteneminen, osoittaa, epämiellyttäviä tai liian suuria ymmärrettäväksi.

Sivuutetuista varotuksista voidaan mainita esimerkiksi ilmastomuutokseen liittyvän tiedon varhaiset löydökset: Eunice Foote tunnisti kasvihuoneilmiön jo 1800-luvulla. Ymmärrettävästi kasvihuoneilmiön tunnistaminen ei suoraan johtanut globaalin vaaran tunnistamiseen poliittisessa keskustelussa. Niinpä Footen löydöksistä kului vuosisata ennen kuin globaaliin kasvihuoneilmiön aiheuttama ilmastomuutos edes alustavasti nousi minkäänlaiseksi keskustelunaiheeksi tieteessä tai politiikassa (Bonneuil et al. 2021).

Skenaario digitalisaation seurauksista

Yleinen ymmärrys on olemassa siitä, että informaatio, myös sen binäärinen ilmenemismuoto, eli data, on fyysistä todellisuutta. Informaatio tarvitsee energiaa ja tallennustilaa. Jos laajasti hyväksytty teoreettinen malli pitää paikkansa, informaatiolla on myös massa.

Koska informaatio ja sen ilmenemä data, jota digitalisaatio tuottaa, on fyysistä todellisuutta, se vaikuttaa vääjäämättä myös fyysiseen maailmaamme. Tämä ajatus laajentaa digitaalisuuden vaikutuksen pohdinnan kenttää välittömistä aiheista, kuten esimerkiksi siitä, millaiseksi virtuaalinen maailma kehittyy tai millaiseksi arkinen tapamme tehdä työtä muodostuu.

Datan määrän kasvun vaikutukset fyysiseen maailmaan eivät ole tämän päivän polttavampia kysymyksiä. Siitä huolimatta ilmiön pitkän aikavälin seurauksista kiinnostunut tieteellisen lukutaidon hallitseva utelias voi löytää skenaarioita tarkasteltavaksi jo nyt. Esimerkiksi Vopson (2020) maalailee fysiikan alan vertaisarviodussa artikkelissaan The information catastrophe perustellun näkemyksen siitä, mitä fyysiselle maailmalle käy, jos datan määrä jatkaa kasvuaan myös vastaisuudessa.

Datan määrän kasvun seurannan Vopson aloittaa ensimmäisestä transistorista, joka kehitettiin Bellin laboratoriossa vuonna 1947. Seuranta päätyy vuoteen 2020, jolloin digitaalisen sisällön tuottaminen on yleinen kansan huvi ja vain harva länsimainen tekee työtä, jolla ei ole mitään rajapintaa informaatioteknologiaan.

Historiaa tarkastellen voi siis perustellusti sanoa, että datan määrä voisi kasvaa esim. 20 % joka vuosi tästä eteenpäin. Ennustuksen mukaan toki menee muutama sukupolvi, ennen kuin kasvun rajat tulevat vastaan. Oleellista ja kiinnostavaa on, että kasvun rajat, sikäli kuin fysiikan tarjoamat teoriat kykenevät tämän asian ennustamaan, tulevat vastaan.

Ensimmäinen kasvun raja tulee vastaan Vopsonin arvion mukaan energian tuotannon ja käytön suhteen. Optimistisenkin arvion mukaan menee 285 vuotta siihen, että informaation tarvitsema energiatarve ylittää koko maapallon vuoden 2021 tarpeen. Seuraavaksi loppuu tallennustila, kun bittien määrä ylittää maapallon atomien määrän 340 vuoden kuluttua. Tuolloin siis joka ikinen atomi tällä planeetalla toimisi tallennustilana. Jos nämä rajat selätetään, 495 vuoden kuluttua on päädytty tilanteeseen, jolloin maapallon massa on kokonaan informaation massa.

Rohkeasti kriittistä keskustelua avaamaan

On totta, että juuri nyt, digitalisaatiosta puhuttaessa on kaukaisen ja mahdollisen informaatiokatastrofin sijaan tärkeämpää miettiä sitä, mitä oppimiselle ja päätöksenteolle käy laajojen kielimallinen aikakaudella. Tärkeämpää on miettiä, mikä on digitaalista arvon luontia, ja kenelle tuosta arvon luonnista maksetaan.

Silti datan ja fyysisen todellisuuden välinen linkki on hyvä muistaa. Nyt ongelmat näkyvät vielä epäsuoran vaikutuksen kautta komponenttipulana, teknologiaan liittyvinä geopoliittisina riskeinä tai esimerkiksi harvinaisten maametalleihin kohdistuvana paineena. Kiinnostus voi olla myös puhtaasti älyllinen, kuten se usein tutkimustyötä tekevien keskuudessa usein on.

Voisimme hanketyötä tehdessä miettiä millaista kriittistä ja laajennettua näkökulmaa, digitaaliseen kehitykseen on olemassa. Asia on erityisen ajankohtainen tekoälyn ja erityisesti suureen suosioon päässeiden suurten kielimallien ja kuvallisen ilmaisun aikakaudella.

Kuva: www.shutterstock.com