Opiskelijaymmärryksen merkitys kasvaa, kun opiskelijat ovat taustoiltaan, sitoutumiseltaan ja oppimistavoitteiltaan entistä erilaisempia. Mutta tiedämmekö me opettajat ja ohjaajat oikeasti, mitä opiskelijat itse pitävät tärkeänä elämässään ja ammatillisissa opinnoissaan.

Korona-aikana tärkeät sosiaaliset suhteet ovat olleet koetuksella. Etäopiskelussa ongelmia ovat tuottaneet oman opiskelun suunnittelu ja rytmittäminen. Kaikki eivät ole olleet niin itseohjautuvia kuin otaksuttiin. Koronavirusepidemian vaikutukset toisen asteen koulutukseen –selvityksen (2021) mukaan reippaasti yli puolet ammatillista opiskelijoista koki etäopiskelun vähintään jossain määrin henkisesti raskaaksi.

Haastattelimme osana DIGISTI-hanketta kahta eri ammattialan opiskelijaa, jotta saisimme tuntuman siitä, mitkä asiat heitä puhuttavat tällä hetkellä. Samoin halusimme tietää, miten mahdollisesti digitaaliset välineet hyvässä ja pahassa ovat limittyneet niin opintoihin kuin vapaa-ajan rientoihin.

Vertaisryhmän merkitys

Opiskelijan hyvinvoinnille ja osallisuudelle tärkeitä ovat erilaiset sosiaaliset suhteet ja verkostot vertaisten kanssa. Ammatillisessa koulutuksessa amisreformi muutti koulutuksen järjestämisen tapoja. Työpaikoilla oppimista lisättiin ja tutkintojen suorittamiseen lisättiin henkilökohtaisuutta ja joustavuutta.

Haastateltu opiskelija kertoikin, että nyt kun hän opiskelee kolmatta vuotta ryhmät ovat vaihtuneet koko ajan ja nykyisessä ryhmässä ei ole yhtään samaa opiskelijaa, kun opintojen alussa. Hyvät luokkakaverit ja yhdessä tekeminen tuntuvat mieluisalta.

Kuten Lahtinen ja Tolonen (2021, 195) toteavat, reformiuudistusten merkitykset ammattiin opiskelevien sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden mahdollisuuksien kannalta ovat vielä epäselviä. Olettaa voidaan, että nuorten kouluyhteisön ulkopuoliset sosiaaliset verkostot tulevat olemaan entistä tärkeämpiä.

Mikrokohtaamisia ja erilaisia vuorovaikutuksen muotoja

Myönteiset mikrokohtaamiset hymyineen, hyväksyvine katseineen ja tervehdyksineen ovat nostaneet esiin kasvokkain tapaamisen merkityksen. Mielenkiintoista oli huomata, miten kasvokkain kohtaaminen voi toisaalta olla myös vaikeaa, jos vuorovaikutuksessa on ongelmia. Vastauksissa nousi esiin myös tarve saada puhua anonyymisti ilman leimautumisen pelkoa.

Vapaa-aikana FB:tä, Instaa, Snapchatia ja WhatsAppia

Digitaalisuus mahdollistaa samoista asioista kiinnostuneita hakeutumaan toistensa seuraan. Nuorisotyö 2030-sivustolla todetaan vahvana tosiasiana se, että nykyisin on vaikea solmia kaverisuhteita tai löytää yhteisöjä, joihin liittyä, jos digitaaliset vuorovaikutustaidot ovat riittämättömiä.

Haastateltavamme kertoi seuraavansa Facebookissa ja Instagramissa harrastealansa ryhmiä sekä tilejä. Koronakaranteenin aikana erityisesti Instagram, Snapchat ja Whatsapp ovat toimineet yhteydenpitovälineinä kavereiden kesken. Näiden avulla on saattanut pysyä tietoisena siitä, miten muilla menee.

Pelejä pelaamalla stimuloidaan ajatuksia ja keksitään uusia asioita. Lisäksi yksi opiskelijoista kertoi käyttävänsä systemaattisesti verkosta löytämäänsä sovellusta, jonka avulla hän seuraa oman mielialansa vaihteluja. Sen avulla hän vertailee tulosten vaikutusta toisiinsa ja tekee tuloksista omia johtopäätöksiään. Sovelluksen avulla opiskelija saa itselleen hyvin mielenkiintoista tietoa esimerkiksi itsesäätelyn tueksi.

Koulun tarjoamien digialustojen äärellä

Korona pakotti ammatilliset opettajat ottamaan aimo harppauksen omassa digitaalisessa osaamisessaan. Opettaja valitsi todennäköisesti sen virtuaalisen toimintaympäristön, johon pystyi nopeasti perehtymään ja rakentamaan oppituntinsa. Opiskelijan näkökulmasta syntyi digitaalisten oppimisympäristöjen, tunnusten ja salasanojen viidakko.

Opiskelijoiden toive yhdestä tunnuksesta ja yhdestä salasanasta on vahva. Kun opiskelijalta unohtuu salasana, vaarana on, että hän tuskastuu ja antaa periksi. Tämän seurauksena oppimistehtävät ja itsenäinen opiskelu jäävät tekemättä.

Nopea siirtyminen etäopetukseen vähensi yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Yhtenä seurauksena tästä on ollut se, että opiskelijoiden on ollut vaikea saada oikea-aikaista ohjausta digitaalisiin ongelmiinsa. Tilanne passivoi opiskelijoita. Yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen rakentaminen virtuaalisesti vaatii opettajilta aktiivista pedagogista otetta ja haastaa koulua rakentamaan toimivan ja tavoitettavan digitukipalvelun.

Sanoista tekoihin

Tehtävämme DIGISTI-hankkeessa on toimia opetus- ja ohjaushenkilöiden sparraajina sekä erilaisten ohjaustilanteiden tulkitsemisen tukijoina. Tutkimme yhdessä opettajien ja ohjaajien kanssa toimintatapoja ja välineitä, joilla opiskelijat itse pääsisivät vaikuttamaan oppimisympäristönsä toimintaan. Selvitämme hankkeessa myös sitä, miten opiskelijoille tärkeä informaali oppiminen voidaan ottaa osaksi opintoja. Tätä varten luomme erilaisia keskustelu- ja tulkintapaikkoja opettajien, opiskelijoiden ja kouluyhteisön ulkopuolella toimivien henkilöiden välille.

Lähteet:

• Lahtinen, J. & Tolonen, T. 2021. Ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvointi ystävyys- ja perhesuhteiden näkökulmasta. Teoksessa Vehkalahti, K., Aapola-Kari, S. & Armila. P. (toim.) Sata nuorta, sata polkua aikuisuuteen. Laadullinen seurantatutkimus Nuoret ajassa. Nuorisotutkimusverkosto julkaisuja 235. Turku: Hansaprint, 195 – 221.
• Owalgroup. 2021. Koronavirusepidemian vaikutukset toisen asteen koulutukseen. (pdf)