Siinä missä tieteen avoimuuden eetos on vahva, vahva on myös vertaisarvioinnin käytäntö, jossa vertaisarviointiprosessi on suljettu. Kirjoittaja ei tiedä, kuka hänen tekstiään arvioi, eikä arvioija tiedä, kenen tekstiä hän arvioi. Miten tämä sopii yhteen sen ajatuksen kanssa, että tieteessä kaiken tulisi olla mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää?

Sekä suljetussa että avoimessa vertaisarvioinnissa on monia eri muotoja. Suljetussa vertaisarvioinnissa arvioija saattaa tietää kirjoittajan henkilöllisyyden tai kumpikaan osapuoli ei tiedä toisensa henkilöllisyyttä. Avoimessa vertaisarvioinnissa arvioijien nimet saattavat olla julkista tietoa, joskus myös itse arviotkin.

Käytännöt vaihtelevat myös tiedejulkaisujen välillä. Suljetun vertaisarvioinnin käytäntö voidaan viedä niin pitkälle, että joissain julkaisuissa ainoastaan toimituspäällikkö tietää kirjoittajien henkilöllisyyden. Artikkelikäsikirjoitus anonymisoidaan tuolloin tiedejulkaisun toimittajille ja toimituskunnan jäsenille, jotka syvälukevat käsikirjoituksen ja tekevät päätöksen vertaisarviointiprosessin aloittamisesta. Toisissa tiedejulkaisuissa käytäntö voi olla puolestaan avoimempi, jolloin toimittajat ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa sekä kirjoittajien että lausunnonantajien kanssa läpi artikkelin julkaisuprosessin.

Vertaisarvioinnin on ounasteltu siirtyvän enemmän avoimeen suuntaan, mutta kokemuksia ja tutkimuksia tästä ei juuri ole (ks. Tieteellisten seurain valtuuskunnan Selvitys avoimesta vertaisarvoinnista kotimaisen tiedejulkaisemisen kentällä).

Haaga-Helia valitsi avoimuuden

Haaga-Helian vertaisarvioidussa eSignals Research -julkaisussa on käytössä avoin vertaisarviointiprosessi. Se tarkoittaa, että sekä kirjoittajat että arvioijat tietävät toistensa henkilöllisyyden, mutta arviointilausuntoja emme julkaise.

Valitsimme avoimen prosessin siksi, että meidän mielestämme se tukee avoimen tieteen ja avoimen julkaisemisen periaatteita. Avoimuus on myös yksi Haaga-Helian keskeisistä arvoista, ja tämä on konkreettinen tapa elää tätä arvoa todeksi. Lisäksi yksi arvoistamme on rohkeus – mielestämme avoimen vertaisarviointiprosessin käyttäminen ilmentää myös rohkeaa ajattelua.

Yksi näkökulma on myös se, että Suomen kokoisessa maassa arvioinnin nimettömyys voi joissakin tilanteissa olla näennäistä. Täkäläiset tutkijapiirit ovat varsin pienet ja kollegoiden tutkimusaiheet ja kiinnostuksen kohteet saattavat olla tutkijayhteisöllä hyvin tiedossa – tai ainakin arvattavissa.

Toivomme, että avoimen vertaisarviointiprosessin myötä tieteellinen keskustelu on perusteellista ja rakentavaa. Toisin sanoen toivomme, että vertaisarvioinnin perusajatus toteutuu syvemmin.

Lisää aiheesta:

Avoin tiede muuttaa vertaisarvioinnin käytäntöjä