Päivisin työpaikallani olen hankehakuasiantuntijana tukemassa Haaga-Helian opettajien ja muiden asiantuntijoiden tutkimus- ja kehityshankkeiden valmistelua. Illan tullen ja viikonloppuisin minulla, kuten monella meistä, on toinen elämä – ei tosin minään pahiksia rökittävänä naamioituna supersankarina vaan sivutoimisena tohtoriopiskelijana. Akateeminen alani on kielitiede, ja väitöskirjani aihe liittyy Yhdysvaltojen ulkopoliittiseen kieleen (josta nykytilanteessa voisi kirjoittaa vähintään kirjaston verran – mutta se jääköön toiseen kertaan).

Väitöskirjatutkimukseni liittyy diskurssianalyysiin, joka on kielitieteen lisäksi monelle muullekin alalle juurtunut analyysin tekemisen viitekehys ja väline. Kielitieteessä muun muassa tunnetun brittiläisen tutkijan Norman Faircloughin tutkimukseen pohjautuvassa diskurssianalyysissä diskurssit ovat kielen ja yhteiskunnallisten ja sosiaalisten rakenteiden vuorovaikutusta. Kielellisillä valinnoilla ja konventioilla ihmiset ja yhteisöt ylläpitävät kielenkäytön tapoja, joilla voidaan osaltaan ylläpitää, uudistaa ja haastaa sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita. Toisin sanoen kielenkäyttömme vaikuttaa ainakin jossain määrin siihen, miten hahmotamme ympäröivää maailmaa ja sosiaalisia rakenteita.

1900-luvun alkupuolella kehitetty Sapir-Whorf-hypoteesi vei aikanaan tämän ajatuksen vielä pidemmälle, ja katsoi kielen käytännössä määrittelevän tapamme hahmottaa maailmaa. Ehkä kuuluisin esimerkki tästä hypoteesista liittyy eskimoihin ja lunta tarkoittaviin sanoihin – sinänsä hauska anekdootti, joka jääköön myös toiseen kertaan. Vaikka nykyisin Sapir-Whorf-hypoteesi nähdäänkin kielitieteessä aivan liian deterministisenä, käytän sitä kuitenkin tässä johdantona kotiläksyyn, jota seuraavaksi ehdotan.

Haaga-Helia on viime vuosina tehnyt töitä tunnistaakseen ja artikuloidakseen ydinosaamisalueitaan ja tutkimus- ja kehittämistoimintansa painopisteitään. Osa tätä työtä on ollut terminologista ja viestinnällistä: Haaga-Helia organisaationa ei vain kouluta, vaan myös tutkii ja kehittää. Olemme ydinosaamisisalueillamme asiantuntijoita ja myös puhumme itsestämme asiantuntijoina.

Haaga-Helia on täynnä asiantuntijoita. Opettajia, hallinnon asiantuntijoita, nykyään tutkijoitakin. Sinä, hyvä lukija, olet oman alasi asiantuntija. Pysähdy nyt siis tätä lukiessasi ja pohdi hetkisen, mitkä sinun kiinnostuksen kohteesi asiantuntijana ovat. Mitkä ovat ne ilmiöt, rakenteet tai haasteet, joita huomaat pohdiskelevasi kotimatkalla junassa tai iltapäiväruuhkassa, iltalenkillä koiran kanssa, käänteleväsi mielessäsi kuin Rubikin kuutiota? Mikä on se henkinen ja älyllinen kutina, jota olisi päästävä rapsuttamaan?

Minun kiinnostukseni päivisin liittyvät ulkoisesti rahoitettuihin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin, niiden rahoituksellisiin koukeroihin ja kehityskaariin sekä rahoittajien tunnistamiin Suomea, Eurooppaa ja koko maailmaa koskettaviin ilmiöihin. Iltaisin paneudun diskurssianalyysin, poliittisen kielen, systeemisfunktionaalisen kieliteorian ja Yhdysvaltojen poliittisten uutisten maailmaan. Olen alani – alojeni – asiantuntija.

Kieli ei ehkä yksinään muuta maailmaa, mutta siinä on voimaa. Puhutaan siis ylpeästi itsestämme omien ydinosaamistemme asiantuntijoina.