Tarinan valinta on onnistuneen tarinankerronnan ja palveluiden tarinallistamisen perusta. Vaikuttavimmat tarinat ovat niitä, jotka liittyvät suurempiin merkityksiin, kuten lähimmäisenrakkauteen tai oikeudenmukaisuuteen. Merkityksellisiä tarinoita voi löytää kääntymällä ajattomien kansantarinoiden puoleen ja nappaamalla niistä elementtejä mukaan palvelun kehittämiseen.

Kansansatuja on kerrottu vuosisatojen, joskus jopa vuosituhansien ajan, ja ne ovat hioutuneet välittämään merkityksiä – sekä ilmeisiä että kätkettyjä. Ne kerrotaan tavalla, joka puhuttelee yhtä aikaa ihmisen persoonallisuuden kaikkia kerroksia. Tällainen kerrontatapa tavoittaa helposti kenet tahansa kuulijan. (Bettelheim 1975, 11–12)

Kansansadut kantavat merkityksiä

Kansansadut antavat jotain yhtä lailla sekä lapsille että aikuisille. Ne välittävät tietoa ja oivalluksia ihmisen sisäisistä ongelmista sekä mahdollisista ratkaisuista ja auttavat näin ymmärtämään omaa itseä. Koska kansantarinat ovat lapsentajuisia, ne eivät puhu teemoista kuten moraalista tai hyvästä ja pahasta viitteellisesti ja abstraktisti, vaan niissä kerrotaan asioista, jotka lapsikin tajuaa konkreettisesti oikeiksi tai vääriksi ja jotka siksi tuntuvat merkitseviltä. (Bettelheim 1975, 11–12)

Saduissa olennaista on niiden epärealistinen luonne: se, kuinka ne sijoittuvat omaan maailmaansa, irti arjen todellisuudesta (Bettelheim 1975, 34). Tätä asiakas hakee elämyspalveluista: pakoa arjesta ja tosielämän realiteeteista.

Satumaailman elementit elämyspalvelussa tukevat asiakkaan kokemusta, sillä ne ovat tunnistettavia, mukaansatempaavia ja tuovat arjen keskelle uuden ulottuvuuden. Moniulotteinen elämyspalvelu voi tarjota väylän rentoutumiseen ja palautumiseen tehokkaammin kuin sama aika vietettynä kotisohvalla suoratoistopalvelun ääressä.

Satu ja myytti

Saduilla on paljon yhteistä myyttien kanssa. Useassa kielessä ja kulttuurissa satuun ja myyttiin viitataankin samalla sanalla. Sekä myytit että kansansadut edustavat yhteiskunnan kumulatiivista kokemusta: vanhan viisauden ylläpitämistä ja sen siirtämistä uusille sukupolville. Osa kansansaduista on kehittynyt myyteistä, osa on sekoittunut niihin. (Bettelheim 1975.)

Noiden kahden välillä on kuitenkin myös merkittäviä eroja. Saduissa olennaista on niiden sijoittuminen omaan maailmaansa, mikä antaa niille epärealistisen luonteen. Toisin kuin myytit, sadut eivät esitä kuulijalleen vaatimuksia, vaan lohduttavat ja tarjoavat usein onnellisen lopun. Kuulija ei tunne itseään pakotetuksi eikä koe olevansa sadun hahmoja huonompi. (Bettelheim 1975.) Satuihin kuuluu tietty yksinkertaisuus ja kotoisuus. Siksi ne vetoavat tunteisiin, mikä on palveluiden kehittämisessä avainasemassa.

Tarinamuotteja ja -malleja

Tietynlaiset muodot ja muotit toistuvat tarinoissa vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen. Kirjassaan Storytelling työkaluna Rauhala ja Vikström (2014) esittelevät Annette Simmonsin kuusi tarinatyyppiä sekä Christopher Bookersin seitsemän perusjuonta.

Tarinallistaessa palvelua kannattaa nojata näihin kaikkien tuntemiin tarinatyyppeihin. Rakenteen tuttuus usein auttaa asiakasta heittäytymään mukaan tarinaan.

Kansansadut kainaloon ja tarinallistamaan

Houkuttelevuutta harvaan asutuille seuduille tarinallistetulla ruokamatkailulla -hankkeessa on julkaistu asiakaspolun tarinallistamisen käsikirja. Kirjassa neuvotaan yrittäjää vaihe vaiheelta siinä, miten oman palvelun kaikki vaiheet voi tuoda osaksi yhtä, elämyksellistä tarinaa. Jos oman tarinan löytäminen tai sen asettelu (asiakkaalle) kerrottavaan muotoon tuntuu haastavalta, voi inspiraatiota löytyä klassisista kansansaduista ja niiden perinteisistä muoteista (ks. yllä olevat laatikot).

Ota siis satukirja – tai vain tämän blogin vinkit – toiseen käteen ja tarinallistamisen käsikirja toiseen ja ryhdy toimeen!