Siirry sisältöön
Tutkimus ja kehittäminen
Filosofitontun kesäepistola

Kirjoittajat:

Mika Saranpää

osaamisaluejohtaja
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 04.06.2024

Kun joulupukki lepää Barbadoksella, tai ties missä, voi filosofitonttuna kaikessa rauhassa mietiskellä, ilman, että kukaan asettaa mietintöjä kyseenalaiseksi. Se on tietenkin täysin ristiriidassa sen kanssa, miten filosofiaa pitäisi tehdä, siis kyseenalaiseksi asettaen. Mutta ehkä nyt, kun on kesä, henkilökohtainen asioiden kysymyksen alle asettaminen riittää. Ja mistäs minun pitikään…?

Runoilija William Blake totesi, että ihminen on olento, joka huutaa aina ”Lisää! Lisää!”. (Filosofitonttu on ihan samanlainen, kirj. huom.) Jos tämä lisän huutaminen on – filosofi Sokratesta seuraten – Eroksen aikaansaamaa kaipuuta, siis peräti rakkautta – pitäisikö lomalle lähtijää käskeä rauhoittumaan ja olemaan rakastamatta?

Kun luit yllä olevat virkkeet, mitä sinussa tapahtui? Toivon, että et lakannut rakastamasta. Ja vielä enemmän toivon, että pohdit, mitä ihmettä siinä oikein sanottiin. Näin virkkeet ja reaktiot erityisesti käyvät vastaamaan filosofitontun kysymykseen.

Filosofit ylistävät kaipuuta. Filosofien ylistämän kaipuun kohde on kauneus, viisaus, tieto, hyvä. Ja ties mikä. Filosofien ylistämän kaipuun kohde on melko harvoin ollut suoranaisesti materiaa. Ehkä kuitenkin kääntäen ja pyörittäen, hyvin kierosti, mutta ei suoranaisesti. Nyt sitten kysymykseni onkin se, millainen kesäkaipuu, kesärakkaus, olisi puhdistavaa, rentouttavaa, voimia palauttavaa?

Koska ei voi, eikä pidä käskeä olemaan rakastamatta – tai ehkä idiootti, yhteisestä vetäytyvä voi – pitääkin kenties pyytää tutkimaan palauttavaa kaipuuta ja palauttavan kaipuun harjoittamista. Millainen kaipuu ja millainen kaipuun harjoitus voisi olla lomalla hyvästä? Millainen työ itsen kanssa ja itsen suhteen tekisi minulle hyvää? Mikä ”Lisää! Lisää!” on hyvästä?

”Lisää! Lisää!” -säännöstö

Kun kevään uudet tonttuopiskelijat aloittivat opintonsa, tulin sanoneeksi, ihan vahingossa, filosofitonttu kun olen, että myös sääntöjen rikkomisesta voi oppia. Mutta onneksi jatkoin heti, että kannattaa ensin tutkia ja rikkoa itsen luomia sääntöjä. Tästä nimittäin voi lähteä liikkeelle oppiminen.

Kesäkaipuun perusperiaatteeksi voisikin ottaa omien sääntöjen tutkimisen ja rikkomisen. Tämä voi olla julmetun vaikea tehtävä. Mutta samalla todella hauskaa ja nautinnollista, opettavaa.

Koska siis ei voi olla huutamatta ”Lisää! Lisää!”, täytyy tutkia, minkä huutaminen voi viedä minut aidosti johonkin uuteen. Kun huudan lisää, voi olla parempi huutaa jotakin aivan muuta kuin sitä, mitä olen tavallisesti huutanut.

Tässä on sääntöjen rikkomisen sääntö numero yksi: huuda jotakin ihan muuta, jotakin, jota et osaa edes ajatella – vielä.

Sääntö numero yksi avaa säännön numero kaksi, koska se avaa omat tunteet. Ja näin – ainakin tontulle – avautuu sääntöjen virta. Kun alan miettiä sitä, mitä en osaa edes ajatella vielä, voi alkaa pelottaa, ahdistaa, hikoiluttaa, naurattaa ja ties mitä.

Sääntö numero kaksi on suhteen taju: kun huudat lisää jotakin, joka on jotakin ihan muuta, olet edelleen myös jotakin, joka jatkaa myös ihan samaa. Ei tonttu huudossaan kokonaan hajoa.

Sääntö säännöstön rikkomisesta

Kun alkaa tuntua siltä, että loma stressaa, että jokin ei suju niin kuin olin ajatellut – silloin etsitään tuttuussääntö ja rikotaan sitä. Stressi ja sujumattomuus voivat olla tuttuussääntöjen luoma tila. Outoussääntö – huudan sitä, joka on ihan muuta kuin oma odotus – suhteellistavana voi rikkoa stressin.

Tunteisiin kiinnittyvien sääntöjen rikkominen se vasta vaikeaa onkin. Mutta kun olen siinä meren rannan jäätelökioskilla ja kerrankin (yleensä otan kippoon) otan pallon gluteenittomaan (ekstrahintaiseen) vohveliin, ja palloon iskee lokki. Niin mitä teen? Ehkä ajattelen, että nälkäinen lokki parka. Siinä oli todellinen tarvitsija. Rohkeasti haki apua.

Sääntö numero kolme on huumorintajun tutkiminen. Tunteet ja huumori ovat toisiinsa kietoutuneet. Tässä löytyvät minun rajani ja tässä pitää taas huutaa: ”Lisää! Lisää!”.

Erityisenä neljäntenä sääntönä onkin: riko myös säännöstön rikkomisen säännöt, nauraen. Näin tonttu laulaa. Voikohan käskemällä nauraa? Tätä jää tonttu miettimään.

Siinähän niitä sääntöjä jo olikin. Nyt sitten vielä rikkomaan ne, niin hyvä tästä kesästä tulee. Ja kyllä se joulukin.

Hyvää kesää!

Tontun taustalla vaikuttavat lähteet

Lehtinen, T. Sofian sisaret. Filosofian historian vaikuttavat naiset. Into. Helsinki.

Platon: Pidot. Teokset III. Otava. Helsinki.