Yksi keskeinen johtamisen haaste hankkeissa ja projektimaisesti toimivilla toimialoilla on, että hanketiimi kehittää ja luo osaamista ja toimintatapoja tämän väliaikaisen hankeorganisaation sisällä. Usein oppimisen ja käytänteiden hyödyntäminen hankkeesta toiseen ei tapahdu toivotulla tavalla. Samoihin haasteisiin tai tarpeisiin törmätään kerta toisensa jälkeen. Tämä johtamisen haaste syntyy hankkeiden luonteeseen kuuluvista erityispiirteistä; väliaikaisuudesta, lyhytaikaisuudesta ja epätietoisuudesta tulevan suhteen (Holweg & Maylor, 2018).

Miten voimme johtaa hankkeita niin, että niissä syntynyt osaaminen ja kehitetyt toiminta- ja johtamistavat tulevat hyödynnettäväksi koko organisaatiossa, sen ulkopuolella ja jopa toimialan tasolla? Miten hankkeissa kehitetyt uudet toimintatavat ja osaaminen saadaan uudeksi normaaliksi?

Haaste koskee kaikkia hankkeita mutta on erityisen keskeinen isoissa, usein hyvin ainutkertaisissa hankkeissa ja kypsillä toimialoilla, joissa on tyypillisesti vahvat vakiintuneet toimintatavat, paikalliset toimijat ja paikallinen lainsäädäntö.

Projektien johtaminen allianssimallilla

Työssämme olemme tutkineet allianssimallia ja sen vakiinnuttamista yhteistyön ja hankkeiden organisoimisen muotona. Allianssimalli on tullut viime vuosina yleiseksi isojen infrastruktuurihankkeiden organisoimisen muotona (Suprapto et al., 2016). Mallin perustana on yhteistyö ja yhteiset toimintatavat sekä moniorganisatorinen sopimusmalli, joka kannustaa hankkeiden toimijoita tavoittelemaan luottamuksellisuutta ja yhteistä hyvää organisaatiokohtaisten tavoitteiden ja osaoptimoinnin sijaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa väliaikaisen allianssiorganisaation muodostamista ja merkittävää hyppyä kilpailullisista malleista ja arvoista kohti yhteisten tavoitteiden maksimointia luottamuksellisessa ympäristössä (Aaltonen & Turkulainen, 2018). Allianssimallin käytäntöön vieminen on haastavaa, koska se vaatii perinteisten säädösten ja toimintatapojen muutosta.

Allianssimallin vakiintuminen toimialalla

Miten yhteistyöhön ja yhteiseen sopimukseen perustuva allianssimalli vakiintui infrastruktuurihankkeissa Suomessa? Muutos on merkittävä, koska toimialalle oli tunnusomaista tiukka tarjouskilpailu ja toimijoiden välinen vähäinen yhteistyö.

Uuden normaalin vakiintuminen ei tapahtunut itsestään vaan vaati rakenteellisia ja sopimuksellisia muutoksia sekä pitkäjänteistä yhteistyön kehittämistä. Tämä tapahtui sekä yksittäisten hankkeiden välillä että toimialan tasolla. Toimialalla luotiin pitkäaikaisia kehitysohjelmia, jotka ohjasivat yksittäisten hankkeiden toteutusta. Yksittäisten hankkeiden osalta voidaan ajatella, että allianssimallien filosofiaan kuuluva jatkuva oppiminen ja parantaminen jo sinällään tuovat korostetummin esiin oppimisnäkökulmaa ja osaamisen jakamista.

Hankkeiden välille luotiin ajallisia linkkejä – ne tapahtuivat selvänä jatkumona askel askeleelta kohti syvällisempää ja monimuotoisempaa yhteistyötä. Nämä luonteeltaan varsin poikkeukselliset ns. institutionaaliset hankkeet eivät pelkästään sopeudu toimialan raameihin vaan luovat muutosta toimialalle. Aalto-yliopiston muodostaminen on esimerkki institutionaalisesta hankkeesta (Tukiainen & Granqvist, 2016). Siinä uuden yliopiston ohella luotiin uusi, säätiöperustainen yliopistomalli Suomeen. Yksi hanke loi samalla merkittävän muutoksen koko korkeakouluympäristöön.

Hankkeiden johtamisosaaminen ja toimintakäytännöt jakoon

Hankkeet ovat väline muuttaa maailmaa. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyön saralla tämä tapahtuu uuden tiedon ja elinkeinoelämän ja yhteiskunnan kehittämisen kautta.

Korkeakouluyhteisössä on käytössä kannustimia hankkeen tulosten ja oppien viestimiseen ja jakamiseen laajemminkin ja toki rahoittajakin tuo tähän omat vaatimuksensa. Hankkeiden johtamiseen ja toimintakäytäntöihin liittyvää osaamista ja sen jakamista laajemmassakin tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin toimintaympäristössä meidän tulee edelleen yhdessä pohtia ja löytää ratkaisuja.

Kuva: www.shutterstock.com