Edistyneimmät tekoälysovellukset kykenevät jo nyt kommunikoimaan keskenään ja muodostamaan systeemisiä kokonaisuuksia. Tämä mahdollistaa systeemisen lähestymistavan monimutkaisten mallinnusten, ennustusten ja suositusten tekemisessä. Tällä on suurempi vaikutus myös sosiaalisten ja organisatoristen haasteiden ratkaisemisessa.

Teknologian kehityksellä on kaksi puolta

Teknologian suhde kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen on kompleksinen. Asia ei ole edes selvä uuden teknologian ja tuottavuuden kasvun kohdalla vaikka talouden näkökulmasta sen luulisi olevan ilmeinen (Alamäki 2021).

Samaa asiaa on nostettu esille tekoälyn näkökulmasta koska sen hyödyntämiseen liittyy sekä positiivisia ja negatiivisia asioita. Esimerkiksi maailman energiankulutuksesta tietotekniikan osuus on merkittävä, joidenkin arvioiden mukaa jopa yli 10 %. Tekoälyn tarvitsemaan raskaaseen laskentatehoon kuluu valtavasti sähköä.

Ihmisen erityisen haitallinen vaikutus maapallon tilaan ajoittuu samaan ajanjaksoon teknologisen kehityksen kanssa. Rautateiden, sähkön ja lääketieteen keksinnöt ja niiden tuomat huimat edistysaskelet ovat nostaneet inhimillisen elämän mahdollisuudet uusille tasoille. Innostus mahdollisuuksista ja hyödyistä on sokaissut yhä uudelleen näkemästä mahdollisia haittoja. Korjausliikkeet ovat lähes mahdottomia, kun elämäntapamme jo perustuu näiden innovaatioiden hyödyntämiseen. Sama on tapahtumassa jokapäiväiseen elämäämme jo peruuttamattomasti rakentuneen tekoälyn kanssa.

Digitalisaatiota tulee tarkastella kriittisesti

Älykkäät laitteet ja sovellukset ovat osa arkea nopeuttamassa ja rikastuttamassa toimintaamme olipa kyse sitten kaupankäynnistä, opiskelusta, työnteosta tai vapaa-ajasta. Asian tiedostaminen on vaikeaa, mikä korostaa tekoälyn käyttöön liittyviä eettisiä ongelmia.

Sosiaalisella medialla ja älylaitteiden käytöllä on esimerkiksi nuoriin negatiivisia vaikutuksia (Dirin, Alamäki & Suomala 2019). Verkkokauppojen ja sosiaalisen median taustalla ohjaileva tekoäly saattaa esimerkiksi ohjata käyttäjää aiemman käyttöhistorian perusteella stereotyyppisiin asenteisiin ja vääristyneisiin todellisuuskäsityksiin.

Vastuullisesti käytettynä tekoälyllä on kuitenkin aiempien teknologisten harppausten tapaan huikeita mahdollisuuksia. Vakavana ongelmana on, että teknologisena ratkaisukehyksenä se kantaa mukanaan historiaa liiallisesta luottamuksesta sen kykyyn ratkaista ongelmia. Tämä voi estää meitä samanaikaisesti muuttamasta toimintatapojamme ja suhdettamme ympäristöön ja planeettaamme.

Pahimmillaan algoritmit lisäävät yhteiskunnan polarisaatiota maksimoidessaan suunnittelijan etuja. Silloinkin, kun se tarjoaa käyttäjälleen yksipuolisia tuloksia aiempien hakujen perusteella. Tekoälyn vastuullisuuden ja kestävyyden parantamiseksi voidaan kuitenkin rakentaa uusia periaatteita.

Systeeminen ajattelu tekoälyn kehityksessä

Kestävän kehityksen avainkäsitteitä on systeeminen muutos. Tulevaisuuden hyvinvoinnille voidaan luoda edellytyksiä vain toimintamallien, rakenteiden ja näiden vuorovaikutusten samanaikaisella muutoksella.

Tällä hetkellä tekoälyä sovelletaan pistemäisesti (Ghosh et al., 2019). Tekoälysovellukset ovat itsenäisiä ja usein irrallisia omia sovelluksia eivätkä ne muodosta systeemistä ja laajaa kokonaisuutta. Lisäksi nykyiset tekoälysovellukset edustavat vielä kapeaa ja matala-asteista tekoälyä, joka ei ymmärrä kontekstia ja asiayhteyksiä kovinkaan hyvin. Sovelluksilta puuttuu siten tietoisuus ja kyky siirtää oppimaansa tilanteesta toiseen.

Kestävää kehitystä koskevien tekoälytutkimusten tulisi sisältää monitasoisia, holistisia näkemyksiä. Tämä tarkoittaa, että tekoälyn todellinen arvo ei ole yksittäisissä ratkaisuissa vaan siinä, kuinka se kykenee edistämään tehokasta kokonaisvaltaista ympäristöön liittyvää hallintoa.

Kapealle sektorille sovellettu tekoäly saattaa siis vahvistaa epätoivottua kehitystä. Tekoälyllä on kuitenkin potentiaalia nimenomaan poistamaan informaation epäsymmetrioita ja ihmisten tunteiden tuomia vinoutumia päätöksenteossa. Keskeistä ei ole tunteiden poistaminen vaan asioiden kokonaisvaltaisempi näkyväksi tekeminen rationaalisen päätöksenteon tueksi. Tällaisen tekoälyn kehittäminen edellyttää toisenlaista suunnitteluajattelua. Sellaista, joka ottaa huomioon systeemien psykologiset ja sosiologiset näkökulmat.

Tekoäly valjastettava laajempia ekosysteemejä varten

Tekoäly on luonteeltaan tekninen ratkaisu. Menestys riippuu sen kyvystä suoriutua ja selviytyä psykologisten, sosiologisten ja organisaatioihin liittyvistä tekijöistä, jotka tällä hetkellä estävät inhimillistä kestävää kehitystä. Nykyinen ihmisten tekemien ratkaisujen paradigma korostaa oman edun tavoittelua lyhytaikaisessa päätöksenteossa liittyen veteen, energiaan ja ruokaan.

Tekoälytutkimuksen uusi suunta voi lähentää tieteen ja politiikan suhdetta tukemalla systeemistä muutosta. Tällöin tekoälyä hyödyntävien kokonaisuuksien suunnittelu lähtee liikkeelle ekosysteemien ja muiden laajojen verkostojen näkökulmasta eikä yksittäisistä sovelluksista.

Kuva: www.shutterstock.com