Tekoäly ei ainoastaan automatisoi rutiininomaisia, mekaanisia ja toistuvia prosesseja vaan tuo automatisoinnin elementtejä esimerkiksi päätöksentekoon, jolloin asiantuntijoiden ja tietotyöntekijöiden työnkuva muuttuu.

Tietotyöntekijät toimivat muun muassa organisaatioiden hallinnossa, asiakaspalvelussa, viestinnässä, henkilöstöhallinnossa, IT:ssä ja monessa muussa toiminnassa. Heidän tietonsa ja taitonsa ovat tarpeen yli ammattirajojen. Organisaatioissa ei välttämättä kuitenkaan ymmärretä, miten heidän osaamistaan voidaan ottaa hallitummin käyttöön työn teknologisessa murroksessa ja uusien teknologioiden, kuten tekoälyn, käyttöönotossa.

Tietotyöntekijöiden avaintaidoiksi on nousemassa kolme superkompetenssia: minäpystyvyys, työn tuunaaminen ja proaktiivisuus. Näiden vahvistamiseen tarvitaan sekä esihenkilöiden tukea että työntekijöiden omaa pyrkimystä.

Superkompetenssien merkitys nousi esiin Haaga-Helia ammattikorkeakoulun toteuttaman ja Työsuojelurahaston rahoittaman tutkimushankkeen haastattelujen kautta (2021-2022). Hankkeessa yksittäisten tietotyöntekijöiden ääntä on kuultu paljon.

Yksilön äänellä ja kokemuksilla on merkittävä rooli siinä, miten tietotyöntekijät suhtautuvat tekoälyyn ja muihin uusiin teknologioihin omassa työssään sekä siihen, miten he viestivät niiden hyödyntämisestä muille työyhteisössään.

Yrittäjämäinen asenne voimavarana teknologioiden käyttöönotossa

Superkompetenssit vahvistavat asiantuntijoiden myönteisiä kokemuksia uusien teknologioiden hyödyntämisessä ja arvon tuottamisessa yleisestikin.

Kuva 1. Superkompetenssit työn teknologisessa murroksessa.

Minäpystyvyys tarkoittaa uskoa itseen, omiin kykyihin pärjätä erinomaisesti erilaisten, haastavienkin tehtävien parissa. Työn tuunaaminen kuvaa mahdollisuutta muokata työtä omannäköiseksi, ja proaktiivisuus viittaa ennakoivaan työotteeseen.

Tutkimusaineiston mukaan asiantuntijan minäpystyvyys vahvistuu esimerkiksi silloin, jos hänellä on mahdollisuus lisäkoulutuksiin tai hän saa myönteistä ja ohjaavaa palautetta ja kiitoksia asiakkailta. Luottamus yhteisön tukeen sekä kokemus työtehtävien selkeydestä ja riittävästä resursoinnista auttavat tässä. Minäpystyvyys näkyy pelottomassa asenteessa uutta kohtaan, kuten tekoälyyn ja uusiin teknologioihin laajemmin.

Omaa työtään voi puolestaan tuunata paremmin, jos yhteistyö esihenkilöiden, kollegojen ja muiden kehittäjien kanssa toimii ja kehittämiseen on tarpeeksi aikaa. Myös yhteiset pelisäännöt selkeyttävät työn tuunausta. Yhdistämällä työn tuunaamisen tekoälyn mahdollisuuksiin asiantuntija voi muokata työtehtäviä ja samalla vähentää motivaatiota syövää rutiinia ja laajentaa itseään innostaviin ja työyhteisöä hyödyntäviin kehittämisaloitteisiin.

Asiantuntijaa voi saada kannustettua proaktiivisuuteen, jos hänen osaamistaan arvostetaan, hänellä on ”lupa ajatella”, häntä kuunnellaan ja osallistetaan. Tulevaisuutta on lisäksi paljon helpompi ennakoida silloin, kun saa tietoa tulevista käsiteltävistä asioista mahdollisimman ajoissa ja tietoa jaetaan työyhteisön sisällä. Tutkimus osoittaa, että konkreettista palkintoa proaktiivisuudesta ei usein tarjota, vaan palkintona itselle on onnistumisen tunne ja kokemus siitä, että on saanut jotakin uutta ja arvokasta aikaiseksi, esimerkiksi virtaviivaistanut joitain prosesseja.

Kolmen superkompetenssin avulla voi saada motivaatiota ja lisää ulottuvuuksia omaan työhön sekä vaikuttaa siihen, miten ja mihin suuntaan oma työrooli muokkautuu tekoälyn käyttöönoton myötä. Tämä nähdään jo nyt, kun puhutaan lisätystä ihmisälystä ja tukiälystä, jolloin esimerkiksi tekoäly auttaa lääkäreitä diagnostiikassa tai tuottaa reaaliajassa organisaation hiilijalanjälkilaskelmia taloushallinnon datasta.

Parhaimmat lopputulokset syntyvät, kun kone ja ihminen tekevät yhteistyötä ja rakentavat rohkeasti tulevaisuutta yhdessä.