Mutkikkaiden, abstraktien asioiden ja käsitteiden havainnollistaminen opiskelijoille on tärkeä osa ammatillisen erityisopettajan työtä. Opiskelijan näkökulmastta monenlaiset asiat, kuten kehittyvä kielitaito, oppimisen erilaiset haasteet ja yleinen oppimistaitojen heikkeneminen, voivat tehdä tehtävästä pulmallisen. Kuvakommunikoinnilla erityisen tuen keinona on pitkät perinteet. Erityispedagogiikan näkökulmasta kuvallistamisella on merkittävä rooli puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin (ACC), Bliss-kielen ja kuvakielien muodossa.

Suuri osa opetuksesta ammatillisessa koulutuksessa tapahtuu yhä kirjoitetun ja puhutun tekstin varassa. Erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle tällainen tapa oppia ei aina ole paras mahdollinen. Lukeminen ja kuunteleminen edellyttää viestin vastaanottajalta aktiivista toimintaa ja keskittymistä opetettavaan asiaan. Kuva toimii eri tavoin, sillä se välittyy suoraan vastaanottajan tajuntaan ja mahdollistaa näin välittömämmän ymmärtämisen. (Huovila 2006.) Samalla kuvallinen viestintä tukee pitkäkestoiseen muistiin painamista ja mieleen palauttamista, sillä kuvaan tallentuva tietosisältö voidaan havaita yhdellä silmäyksellä, jolloin se on oppimisen kannalta vähemmän voimavaroja kysyvää. Kuvan omaksuminen on helpompaa kuin tekstin (Huovila 2006).

Turvallisuusalalla riski, uhka, vaara ja onnettomuus ovat keskeisiä peruskäsitteitä, joiden ympärille ymmärrys turvallisuudesta rakentuu. Opetustyössäni havaitsin, että näiden käsitteiden mieltäminen on opiskelijoille hankalaa, joten lähdin ammatillisiin erityisopettajaopintoihini liittyvässä kehittämistyössäni etsimään ratkaisua soveltuvan ja selkeän opetusmateriaalin luomiseksi näiden peruskäsitteiden opettamiseen.

Miten helpottaa nuorta tai oppimisvaikeuksia omaavaa opiskelijaa ymmärtämään, mistä riski koostuu? Riski rakentuu melko abstraktien käsitteiden, kuten uhkan, vaaran ja onnettomuuden, ympärille. Opetuksessa olen pystynyt kuvailemaan ja mallintamaan joitain tilanteita, mutta laaja-alainen asian ymmärrys on tuntunut opiskelijoiden olevan vaikea saavuttaa. Monimutkaisen asiasta tekee se, että sama tilanne pienillä muuttujilla erottaa uhkan vaarasta tai vaaran onnettomuudesta. Tämän muutoskehityksen hahmottamiseksi olen miettinyt tilanteita, joissa olisi mahdollisimman vähän muuttujia, tilanne olisi jokapäiväinen, mikä tekisi siitä helposti ymmärrettävän ja miten koko kehityskulku voitaisiin mallintaa samassa tilanteessa.

Ajatustasolla ratkaisun löydyttyä pohdintaan tuli, miten opiskelijat saisi ajatuksen ymmärtämään. Asioiden kertomisessa sanallisesti saattaa tulla haasteita välittää viesti oikeanlaisena kaikille. Lisäksi hitaammin oppivat eivät välttämättä pysy opetuksessa mukana. Sanallinen kerronta vaatii myös opiskelijalta abstraktia ajatuskykyä, koska jollain tasolla pitää piirtää kerrottu kuvitus ja tilanne päähänsä. Jälleen törmätään ongelmaan, että mitä enemmän huomioitavia asioita on, vaikka niitä ei olisi mahdottoman paljoa, oikeanlainen hahmotus ja ymmärrys vaatii paljon keskittynyttä ajatustyötä. Nuorilla yleisesti, saati sitten erityistä tukea tarvitsevilla, keskittyneen ajatustyön suorittaminen ennalta määrätyssä ajassa ja paikassa on haastavaa.

Kuvittamalla erilaiset tilanteet saadaan oppijalle luotua aikaa ymmärryksen saavuttamiseen. Tämä mahdollistaa myös tilanteeseen palaamisen ajasta ja paikasta riippumatta, mikä jälleen lisää oppimista ja ymmärrystä. Tuttuja ja ymmärrettäviä kuvitettuja tilanteita katsomalla abstraktin ajattelun tarve vähenee.

Kun ajatus tapausten kuvittamisesta oli syntynyt, olen keskustellut useiden kollegoiden kanssa asiasta ja yrittänyt rakentaa mahdollisimman selkeää ja samalla kattavaa ajatuskarttaa asiasta. Lähtökohtana tietysti on, että riski pystyttäisiin purkamaan osiin kuvituksen avulla. Toistaiseksi vain yksi tilanne on jalostunut siihen pisteeseen, että se kuvittamalla saadaan purettua riskiin liittyvät osatekijät paloiksi, pienistä muutoksista rakentuvaksi kokonaisuudeksi.

Kuvittamiseen apu löytyi Haaga-Helian tiimistä. Piirsin itse malliksi kuvan, mikä avaa ajatustani tilanteesta. Koska graafikon taitoni eivät ole parhaasta päästä, kirjoitin selvennykseksi sanallinen kuvauksen tapahtumista ja mitä kuvan pitäisi sisältää. Tältä pohjalta yhteistyötä lähdettiin rakentamaan kohti valmista opetuksen apuvälinettä.

Tässä on esimerkkejä tukikuvapaketin kuvista. Ohesta löytyy kuvasarja kokonaisuutena kaikkien käytettäväksi.

1. Vaaran paikan tunnistus. Kuvan perusteella voi alkaa miettimään, minkälaisia vaaranpaikkoja eri tilanteissa voi kehittyä.
   
2. Vaaran kehittymisen tunnistus. Lumisateen alkaessa tarkoitus on jo pystyä ymmärtämään, mitkä oleelliset vaarat kehittyvät etenevästi.
   
3. Vaaran tunnistus. Katolle kinostunut lumi on luonut selkeän vaaran, joka jatkaa kehittymistään lumisateen jatkuessa.
   
4. Vaaratilanne. Vaaran ja vaaratilanteen eron ymmärtäminen on riskien kanssa oleellista ymmärtää. Kuvassa katolta putoaa lunta ihmisten normaalille kulkureitille, kuitenkin siten, että ihmistä ei ole lähellä lumen putoamista. Tilanne lasketaan kuitenkin vaaratilanteeksi, koska lumi putoaa nimenomaisesti normaalille käytössä olevalle kulkureitille.
   
5. Läheltä piti -tilanne. Läheltä piti -tilanteen erottaa vaaratilanteesta se, että nyt lumimassa putoaa lähelle ihmistä ja vahinkotilanteen, tapaturman tai onnettomuuden syntyminen on lähellä. Läheltä piti -tilanteissa ei kuitenkaan satu mitään enempää, kuin ihminen saattaa säihkähtää tilannetta.
   
6. Vahinkotilanne. Vahinkotilanne on tilanne, jossa vaaran aiheuttama tilanne toteutuu kuitenkin erittäin lievin seurauksin. Kuvitettuna lunta tippuu hieman ihmisen päälle. Oleellista ymmärtää, että vahinkotilanteessa ihmiseen ei osu mikään jääpuikko tai muu, mikä tekisi merkittävää vahinkoa.
   
7. Tapaturma. Tapaturmaksi luokitellaan tilanteet, joissa syntyy selvää vahinkoa vaaran tai muun toteutumisen vuoksi. Kyseisessä tilanteessa ihmisen päälle on pudonnut sen verran lunta, että hän on kaatunut ja esimerkiksi loukannut hieman kättään. Huomion arvoista on, että mitään kaiken kattavia ja absoluuttisia mittareita vahingon suuruusluokkien erottamiseksi ei ole.
   
8. Onnettomuus. Onnettomuudeksi luokitellaan tilanteet, joissa syntynyt vahinko on suuri. Kuvituksessa toteutunut suuri vahinko esitetään siten, että molemmat pudonneen lumen alle jääneet ihmiset ovat kuolleet.
   
9. Riskin pienentäminen – todennäköisyyttä pienentämällä. Riskiä voi pienentää tapahtuman todennäköisyyttä pienentämällä. Koska kyseinen riski muodostuu todennäköisyydestä, että katolta putoava lumi osuu ihmiseen niin lumen putoamisen todennäköisyyttä on pienennetty asentamalla katolle lumiesteet.
   
10. Riskin poistaminen – todennäköisyys poistamalla. Riski voidaan parhaimmillaan poistaa kokonaan todennäköisyys poistamalla. Kuvassa todennäköisyys on kuvan hetkellä poistettu estämällä ihmisen pääsy kohtaan, johon lumi voi pudota. Lumi myös poistetaan katolta, jonka jälkeen lunta ei voi enää katolta pudota.
    
11. Riskin pienentäminen – seurausta pienentämällä. Riskiä voidaan pienentää myös seurausta pienentämällä. Tässä kuvassa esitetään asia siten, että ihmiselle on piirretty suojaava puku. Suojapuku pienentää vahinkoja, mikäli lunta sattuu putoamaan katolta ihmisen päälle.
    
12. Riskin poistaminen – seuraus poistamalla. Riski voidaan poistaa myös seuraus poistamalla. Eli vaikka kattoa ei putsata lumesta vaan vaaran aiheuttaja jää todennäköiseksi. Katolta voi siis pudota lunta, niin ihmiset eivät voi jäädä putoavan lumen alle, koska kävelytielle on laitettu kulkuesteet. Seurausta ei siis synny vaikka lunta putoaisi kadulle.

Kuvasarja

Olen itse hyvin tyytyväinen saavutettuun lopputulokseen. Kuvasarjaa kehitettäessä huomioitiin erilaiset oppijat, ja se tehtiin lähtökohtaisesti saavutettavaksi. Olen varma, että kuvien avulla riskeistä opettaminen on mielekkäämpää ja onnistuu entistä paremmin. Seuraava vaihe kehittämisessä onkin lähteä käyttämään tätä uutta välinettä oman turvallisuusalan opiskelijaryhmäni kanssa ja katsoa, kuinka se moninaisten opiskelijoiden oppimista palvelee.

Lähde

Huovila, T., 2006. Look. Visuaalista viestisi. Inforviestintä.