Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Nuoren kohtaaminen ammatillisessa koulutuksessa

Nuorten kohtaaminen pohdituttaa monia ammatillisia opettajia. Valot- hankkeessa osana täydennyskoulutusta otamme keskiöön nuoren kohtaamisen tematiikkaa teorian ja käytännön esimerkkien kautta.

Julkaistu : 19.10.2022

Nuoruus elämänvaiheena on niin merkityksellinen, että siitä puhuminen opetustyön kontekstissa on tärkeää. Tuija Savolainen toteaa teoksessa Haastava nuori ja koulunkäynti (2010), että kaikki toimenpiteet, jotka auttavat lasta ja nuorta pärjäämään omassa opiskeluympäristössään, ovat hyödyllisiä ja kannatettavia. Nuoruusikä on suurta muutoksen aikaa.

Yhtenä nuoruuteen liittyvänä kehitystehtävänä voidaankin pitää opiskeluun ja ammatinvalintaan liittyvien suunnitelmien tekemistä. Noin puolet ikäluokasta jatkaa peruskoulun jälkeen opintojaan ammatillisessa koulutuksessa. Nuorten aivojen tiedetään kehittyvän 25 ikävuoteen asti, joten nuoruuden vaikutukset näkyvät myös vahvasti ammattikorkeakoulu- ja yliopistomaailmassa.

Ovatko nuoret objekteja vai subjekteja? 

Nuoruuteen kuuluu olennaisena osana kypsymättömyys. Kun kehitys on vielä kesken, ei nuori voi olla mitään muuta kuin kypsymätön. Nuori on lyhytjänteinen ja elää yhdessä hetkessä ja hänen maailmaansa ei rajoita aikuisten ehdot. Nuori tekee erehdyksiä, oikeita ja vääriä valintoja ja tätä kautta rakentaa minuuttaan. Tämä kehitys kohti kypsyyttä etenee omaa vauhtiaan. Turhautumisen sietokyky on yleensä heikompi kuin aikuisella. Ylipäätään tunteiden säätely on vielä vaikeaa, joten tunnekuohut voivat syntyä näennäisesti pienistäkin syistä ja yllättää voimakkuudellaan. (Aalberg, Siimes 2007.)

Opiskelumaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että aikuisilla tulee olla ymmärtämystä tätä erityistä kehitysvaihetta kohtaan. Koulussa ei kuitenkaan tule hyväksyä nuoruuden varjolla sopimatonta käyttäytymistä, vaan on ohjattava nuoria aktiivisesti kohti tulevaisuutta ja tasapainoista aikuisuutta.

Nuorten kohtaaminen pohdituttaa monia ammatillisiksi opettajiksi opiskelevia. Mietitään, miten osaa opettajana kohdata nuorten mahdollista haastavaa käytöstä.

Kohtaamisen merkitys

Nuoruusiän kehitykseen kuuluu tietynlainen itsekeskeisyys. Nuori on itsekeskeinen suojatakseen hataraa itsetuntoaan. Hänellä voi olla kaikkivoipaisia kuvitelmia, hän tuo esille itsevarmuuttaan ja uhoaa. Toisaalta pienetkin vastoinkäymiset voivat horjuttaa nuoren käsitystä itsestään.

Heikkoudet nuori siis helposti sijoittaa ulkopuolisiin henkilöihin, erityisesti aikuisiin. Nuoren oma itsetuntemus ei riitä hänen itsetunnolleen, vaan hän tarvitsee toisilta nuorilta ja hänelle merkityksellisiltä aikuisilta jatkuvaa palautetta siitä, millainen hän on. Hän peilaa itseään jatkuvasti toisten kautta.

Opettajan puolihuolimattomatkin kommentit ja väärin ymmärretyt heitot voivat vaikuttaa hyvin paljon nuoren minäkäsitykseen. Opettaja edustaa myös virallista yhteiskunnan realiteettia, jonka avulla nuori voi testata, mikä on mahdollista ja mikä ei. Opettajalla on suuri valta herkässä kehitysvaiheessa, jossa pohditaan isoja filosofisia kysymyksiä: Kuka olen? Millainen olen? Millainen aikuinen minusta voi tulla?

Muistatko, millaisia kommentteja olet saanut itse nuorena opiskelijana opettajiltasi? Miten nämä kommentit vaikuttivat sinuun?

Työelämä ja opiskelu muutoksessa

Nuorten kanssa työskenteleminen on yhteiskunnan ja tulevaisuuden näkökulmasta merkityksellistä kasvatustyötä. Opetustyössä tämän erityisen elämänvaiheen tiedostaminen on osa opettajan osaamista. Opettaja on luotettava aikuinen ja esikuva nuorille. Hän on merkityksellinen tukija nuoren kasvuprosessissa, vaikka arjen haasteissa ei siltä aina tuntuisikaan.

Minulle parasta on ollut opettajana saada palautetta jopa kymmenen vuotta myöhemmin opiskelijalta, joka tulee kiittämään opetuksesta. Kohtaaminen on voimauttava ja humoristinenkin, kun opiskelija kysyy ihmeissään ”miten oikein kestit meitä”. Valot- hankkeessa osana täydennyskoulutusta otamme keskiöön nuoren kohtaamisen tematiikkaa teorian ja käytännön esimerkkien kautta.

Löytöretkellä itsetuntemukseen ja toiveikkuuteen – tarvitaanko minua yhteiskunnassa?

Nuoret ovat joutuneet elämään kaksi vuotta koronapandemian rajoittamaa elämää, ja keväällä Euroopassa käynnistynyt sota on saattanut järkyttää nuorten maailmankuvaa. ​Onkin hyvä pohtia, millaiset asiat vaikuttavat voimakkaimmin nuorten tulevaisuuden näkymiin. Uskaltavatko nuoret unelmoida ja katsoa positiivisesti tulevaan?

Tärkeä keino nuorten tulevaisuuteen luottamisen vahvistamiseksi onkin, että aikuiset kuulevat nuorten ajatuksia ja huolia sekä osoittavat konkreettisesti etsivänsä näihin vastauksia. Kaikki toimijat, jotka työskentelevät nuorten kanssa voivat olla osaltaan luomassa tulevaisuuden toiveikkuutta. Niin vanhemmat, opettajat, harrastusryhmien vetäjät, virkamiehet sekä poliittiset päätöksentekijät voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus nuorten mielestä näyttää.

Vaikka onkin merkityksellistä, miten tulevaisuudesta puhutaan, parempaan tulevaisuuteen tähtäävät arjen pienetkin teot ja toiminta kuitenkin ratkaisevat.

Opetushallituksen rahoittamassa Valot-hankkeen koulutuksissa tavoitteena on lisätä opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamista oppivelvollisuuden laajentumisesta sekä tarjota osallistujille mahdollisuuksia kehittää ammattitaitoaan, jotta he pystyvät vastaamaan oppivelvollisten tarpeisiin osaamisen ja hyvinvoinnin kehittämisessä. Yhtenä teemana on myös mukana nuori ohjauksen keskiössä; nuoruus erityisenä elämänvaiheena.

Lähteet

Aalberg V., Siimes M. 2007. Lapsesta aikuiseksi: nuoren kypsyminen naiseksi tai mieheksi. Kustannusosakeyhtiö Nemo.

Savolainen T. 2010. Haastava nuori ja koulunkäynti. Opetushallituksen SAIREKE hankkeen materiaaleja.

Kuva: www.shutterstock.com