Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Arvoa tuottamassa ammatillisessa opettajaopiskelijayhteisössä

Ammatillisen opettajakoulutuksen yhteiset työskentelyprosessit päättyvät useimmiten osaamisen osoittamiseen ja näyttämiseen. Samoin opettajaopiskelijat pääsevät erittelemään omaa kasvuaan ammatilliseksi opettajaksi ja osaksi ammatillisten opettajien yhteisöä.

Kirjoittajat:

Ruut Kaukinen

lehtori

Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 26.04.2022

Opettajankoulutuksessa merkittävä osa oppimisesta tapahtuu vertaisryhmien ja koko opettajankoulutusryhmän tukemana. Tämän takia on tärkeä pysähtyä reflektoimaan, miten koko opettajankoulutusyhteisö on ollut mahdollistamassa oppimista ja mitä osallistujat ovat tunnistaneet oppineensa opiskelijakollegoidensa avulla.

Opettajien ammatti-identiteettiä ja sen kehittymistä on tutkimuksissa tarkasteltu yksilöllisen prosessin sijaan erityisesti sosiaalisista ja kulttuurisista tekijöistä rakentuneena kokonaisuutena (ks. Maunu 2018). Opettajankoulutuksen aikainen sosiaalinen oppimisprosessi on merkityksellinen ammatillisen opettajan identiteetin rakentumisessa.

Arvon luomisen viisi kehää

Tänä keväänä päädyimme hyödyntämään Wengerin, Trayenerin ja de Laatin (2011) kehittelemää yhteisöllisen oppimisen arvonluontikehystä, jolla voidaan tukea oppimisen tunnistamista. Kutsuimme ohjaamamme opiskelijat opintojen alussa mukaan Glamo (globaali ammatillinen opettaja) -nimiseen opettajaopiskelijayhteisöön. Yhteisössä oppiminen on eri tavalla arvokasta eri osallistujille. Jolleivät osallistujat saa arvoa osallistumisestaan, he eivät sitoudu toimintaan eikä siten mitään yhteisöä synny.

Arvonluontikehyksen avulla on mahdollista tehdä näkymättömästä yhteisöllisestä oppimistoiminnasta näkyvää. Kehyksessä korostuvat arvon tunnistamisen eri ajalliset kehät. Ensimmäisellä kehällä tunnistetaan kohtaamisissa ja keskusteluissa syntyvä välitön arvo. Toisella kehällä pohditaan, miten yhteisön tarjoamat monet pääomat, joita ehkei heti pääse hyödyntämään, havaittiin. Kolmannella kehällä tunnistetaan muutokset toiminnassa eli miten yhteisön tarjoamia oppeja on päästy soveltamaan käytäntöön. Neljännellä kehällä tarkastellaan, kuinka sovelletut uudet käytännöt ovat kehittäneet toimintaa. Viides arvonluomiskehä on saavutettu, kun oppiminen johtaa uudelleenarviointiin ja -määrittelyyn. (Wenger ym. 2011.)

On tärkeä huomata, että vaikka näillä kehillä on kausaalinen suhde toisiinsa, suhde ei ole yksinkertainen tai hierarkkinen. Oppiminen ei ole lineaarinen vaan erittäin dynaaminen prosessi.

Arvoa tunnistamassa

Ammatilliset opettajaopiskelijat pohtivat ensin yksin koko opettajankoulutusyhteisöään arvon tuottamisen tilana. Opiskelijat tunnistivat välittömänä arvona sen, kuinka yhteisö on tarjonnut paikan itsensä kehittämiselle vertaistuen avulla ja miten opettajaopiskelijoita on pystytty auttamaan ongelmatilanteessa.

”Vertaisryhmän yhteinen työskentely on ollut ehdottomasti oppimista parhaiten edistävä prosessi.Ammattikasvatuksen tietoperusta on tullut yhteisessä keskustelussa ihan toisella tapaa iholle ja ryhmässä on nähnyt monenlaista opettajuutta.” – Opettajaopiskelija

Samoin monet keskustelut tai opetusharjoittelupaikkavinkkaukset ovat olleet varsin arvokkaita. Mahdollisina arvoina tunnistettiin käsitellyt ilmiöt käsitteineen, muiden tarjoamat kokemukset sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Suoraa sovellusarvoa ovat tuottaneet muun muassa oppimisen muotoiluosaaminen, vuorovaikutuksen kehittyminen, arvioinnin jäsentyminen ja kasvatustieteelliset opinnot. Moni tunnisti ihan realisoituneina arvoina vuorovaikutustaitojen parantumisen jopa kollegoilta saamansa palautteen avulla. Muutama opiskelija pystyi toteamaan, kuinka on joutunut uudelleenmäärittelemään opettaja‒opiskelija-suhteen Glamo-yhteisön innoittamana.

Arvon luonnin tarkastelulle syvyyttä tuottivat yksittäisten arvonluontitarinoiden erittely ja niiden kertominen opiskelijakollegoille. Ne ovat kertomuksia opettajankoulutusyhteisössä tapahtuneesta. Ne edustavat niitä oppimistavoitteita, joita opiskelijat yrittivät saavuttaa. Nämä tarinat ovat usein moniulotteisia ja sijoittuvat päivittäiseen toimintaan. Tällaisina yksittäisinä merkittävinä tapahtumina tunnistettiin muun muassa HEKS-keskustelut, vertaisryhmän toiminta sekä yhteinen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsittelevä teemapäivä.

Mikä onkaan arvokasta?

Arvonluontikehys auttaa ihmisiä pohtimaan toiveitaan ja sitoutumistaan toimintaan, mikä puolestaan voi auttaa heitä myös niiden saavuttamisessa.’

”Tunnistin nämä asiat ja arvonluontikehyksen käsittelyn avulla ne tulivat osuvasti kehystettyä.” – Opettajaopiskelija

Toisaalta meille ohjaaville opettajille on merkittävää tietää, mitä opettajaopiskelijayhteisön jäsenet arvostavat yhteisössämme. Näin voimme tarkemmin tukea ja rohkaista sellaisten käytäntöjen syntymistä, joita pidetään arvokkaina. Tällaiset oppimisen yhteisöt toimivat oppimista tukevina voimakkaina rakenteina, joita ammatillisten opettajien on osattava rakentaa omiin yhteisöihinsä, siten että muut toimijat kokevat niihin osallistumisen arvokkaana.

Lähteet

Maunu, A. (2018). Opettaja, kasvattaja ja jotain muuta. Ammatillisten opettajien ammatti-identiteetti arjen käytäntöjen näkökulmasta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(4), 70–87.

Wenger, E., Trayner, B., & de Laat, M. (2011). Promoting and assessing value creation in communities and networks: a conceptual framework. Report 18. Ruud de Moor Centrum, Open University of the Netherlands.