Mitä motivaatio on? (Nea Mäkelä)

Motiiveilla tarkoitetaan tarpeita, haluja tai palkkioita ja rangaistuksia. Motiivit ovat päämääräsuuntautuneita ja ne voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia. Motivaatio on erilaisten yksittäisten motiivien aikaansaama tila.

Sisäisessä motivaatiossa motivaation lähde on sisäisesti syntynyt tai ihmisen käyttäytymisen syyt ovat sisäisiä. Ihminen toimii omasta tahdostaan ilman ulkopuolisia palkkioita tai pakotteita ja hän kokee iloa ja tyydytystä toiminnastaan. Sisäinen motivaatio on yleensä pitkäkestoinen ja siitä voi tulla pysyvä motivaation lähde. Tämän takia sisäiset palkkiot ovat yleensä teholtaan parempia kuin ulkoiset.

Ulkoisessa motivaatiossa motivaatio on riippuvainen ympäristöstä, motivaation välittää jokin muu ihminen itse. Ulkoisen motivaation lähteet ovat siis lähtöisin jostakin muualta kuin itse toiminnasta. Ihminen ei koe iloa toiminnastaan eikä toiminta perustu hänen omaan motivaatioonsa. Ihmisen toiminta pohjautuu muun muassa palkkioiden saavuttamiseen, esimerkiksi hyvän arvosanan saamiseen. Ulkoiseen motivaatioon liittyvät palkkiot ovat yleensä lyhytkestoisia.

Niermeyerin ym. julkaisussa Motivaatio (2004), motivaatio kuvataan niin, että se ei ole ominaisuus vaan tietyn prosessin tulos. Motivaatioon sisältyy erityinen motivaatio, usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin, tunneäly, ponnistelun ja rentoutumisen tasapaino, kyvykkyys ja pätevyys, ammatillinen ympäristö ja ajallinen komponentti. 

Niermeyerin ym. (2004) mukaan ihmisen motivaation voi jakaa kahteen osaan: yleiseen motivaatioon ja erityiseen motivaatioon. Yleinen motivaatio tarkoittaa halua kehittää jotain tai saavuttaa jotain. He ajattelevat yleisen motivaation olevan jokaisella, vaikka sen suuruus vaihtelee merkittävästi. Erityinen motivaatio on riippuvuussuhteessa yleiseen motivaatioon, mutta sillä tarkoitetaan motivaatiota, joka liittyy konkreettisiin tilanteisiin ja tavoitteisiin. Ihminen sitoutuu johonkin vain silloin, kun se kannattaa ja voimme saada toiminnallamme jotakin aikaan. Silloin puhutaan uskosta omiin vaikuttamismahdollisuuksiin. Menestyvät ihmiset uskovat lujasti omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa asioihin. 

Tunteet ovat hyvin keskeinen osa motivaatiota. Tunneälyä korostavassa päätöksenteossa tunteita pidetään tärkeänä neuvonantajana päätöstä tehtäessä. Tunneälyyn liittyy seuraavia osatekijöitä: tietoisuus itsestä eli omiin tunteisiin vaikuttaminen ja niiden muovaaminen, itsensä johtaminen eli omien tunteiden tietoinen havaitseminen ja tunnistaminen, itsensä motivoiminen eli omien tunteiden käyttäminen tavoitteiden toteutumiseen, sitoutuminen eli suhteiden luominen ja konfliktien hallinta sekä empatia eli kyky samaistua muihin ihmisiin. Jos jokin tunneälyn osatekijä ei ole tasapainossa, se voi vaikuttaa merkittävästi motivaatioon. 

Terve tasapainotila ponnistuksen ja rentoutumisen välillä on edellytys fyysisen ja psyykkisen energian syntymiselle. Se, miten voimakkaasti ihminen sitoutuu johonkin, riippuu erityisestä motivaatiosta, jonka investoit tavoitteeseesi ja sen hetkisistä fyysisistä ja psyykkisistä voimavaroista, joita käytetään tavoitteiden edistämiseen.

Kyvykkyys ja pätevyys sekä ammatillinen ympäristö ovat osatekijöitä motivaatiossa. Jos oma pätevyys on kaukana tavoitteesta, se voi syödä motivaatiota, samoin jos oma pätevyys on selvästi yli tavoitteen. Ammatillisen ympäristön tulisi olla sellainen, jossa yksilö pääsee kehittymään, joka ruokkii motivaatiota ja auttaa yksilöä eteenpäin.

Ajallisella komponentilla tarkoitetaan sitä, onko yksilö keskittynyt menneisyyteen, nykyisyyteen tai tulevaisuuteen. Menneisyyteen suuntautuneet ihmiset katsovat usein taaksepäin ja nykyisyyttä ja tulevaa mitataan menneisyyden mittapuulla. Näillä ihmisillä on tapana olla tyytymättömiä ja he eivät usein aseta itselleen tavoitteita tulevaisuuteen. Nykyisyyteen keskittyneet ihmiset ovat usein tyytyväisiä eivätkä huoli tulevasta. Heidän on vaikea odottaa toiveidensa toteutumista, joten he muotoilevat usein toiveensa niin, että ne toteutuvat lyhyen ajan sisällä. Tulevaisuuteen suuntautuneet ihmiset kieltäytyvät paljosta saavuttaakseen pitkän aikavälin tavoitteita.

Lähde

• Niermeyer, R., Seyffert, M. ja Hellsten, S. (2004). Motivaatio. Rastor.

Vuorovaikutus ja motivaatio (Jaakko Pöyhönen)

Juuri katsoin sivusilmällä telkkaria ja siellä vilahti Jari Sarasvuo, joka kertoi, kuinka oleellisimpia asioita viikatemiehen loitolla pitämiseen on, että ihmistä on katsottu rakastavasti. Ajattelin, että se on tähän alkuun loistava avaus ja liittyy myös motivaatioon oleellisesti. Jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi. Ihminen on laumaeläin ja haluaa että itsellä on yhteisössä tarkoitus ja merkitys. Se on meihin sisään rakennettua ja sen laimin lyömisellä on meihin huonot vaikutukset. Syntyy tunnelukkoja, traumoja ja itselle vahingollisia ajatusmalleja ja toimintatapoja (Takanen, 2011).

Me opettajina olemme ihmisten kohtaamisen ja vuorovaikutuksen ammattilaisia. Se tuo mukanaan ison vastuun, että osaamme olla opettaessa läsnä ja yrittää parhaamme mukaan ohjata oppijaa oikeaan suuntaan. Isona osana opettamisen alkuun pääsemistä on motivaation sytyttäminen. Motivoidaksemme jotakuta tarvitaan motiivi. Joku, jota kohti olemme menossa. Taiteen alalla se voi joskus olla vaikeaa sanallistaa ja asettaa, joskus se taas voi olla helpompaa asettaa, jos vaikka oppijalla on selkeä päämäärä. Opettaja on suuressa roolissa suunnan näyttäjänä sopivien, realististen ja oppijalle sopivien tavoitteiden asettamisessa. Jotta oppijan ja opettajan suhde toimii, tarvitaan luottamusta. Luottamus on vuorovaikutuksen kulmakivi. Jos esimerkiksi opettajan tapa toimia ja soittaa on kaikki täysin jotain muuta kuin mihin hän koittaa oppijaa viedä, voi opettajaan olla haastava luottaa. Täytyy siis synnyttää yhteisymmärrys mihin olemme matkalla ja millä tavoin. On tärkeää saada oppija mahdollisimman aktiiviseksi tekijäksi toimijaksi, mikä ruokkii motivaatiota (Berg ja Niemelä, 2021).

Osana yhteisön yhteisiä yleisesti hyväksyttyjä motiiveja yksilö imee motiivit sisäänsä ja alkaa pitämään niitä ominaan. Ihminen haluaa olla yhteisön jäsen, jos kokee sen omakseen. Tällaisen kipinän sytyttäminen toisessa on ainakin oma haave opettajana.

Omat taidot monesti käsitämme toisten avulla, palautteen perusteella. Jos olisimme autiolla saarella ja treenaisimme kitaran soittoa, olisi mahdotonta sanoa millä tasolla olemme verrattuna muihin. Ihmistä motivoi pystyvyyden tunne ja sen tunteminen on kovasti sidoksissa vuorovaikutukseen muiden kanssa. Palaute ja osana yhteisöä oleminen saa meidät määrittelemään omia taitojamme ja motivoitumaan tekemiseen.

Ollessamme tekemisissä toisten ihmisten kanssa opetustilanteessa olemme väkisin vuorovaikutuksessa oppijaan. Eli vaikutamme ja meihin vaikutetaan. Vaikuttakaamme siis positiivisesti ja nähdään sen eteen vaivaa. Kukaan ei ansaitse paskaa opettajaa. Meidän tulee haluta vain hyvää oppijalle. Jos et halua, vaihda alaa.

Lähteet

• Berg, H. ja Niemelä, F. (2021). Asiakkaan motivoiminen vuorovaikutuksen ja ohjauksen avulla. Theseus.fi. Luettavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/399851. Luettu 5.6.2023.
• Takanen, K. (2011). Tunnelukkosi. WSOY.

Opiskelumotivaatio (Eetu Hämäläinen)

Motivaatio on välttämätön tekijä opiskelussa (Ketonen, 2021).  Sen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun opiskelulla halutaan edistää opiskeltavaa taitoa. Opiskelumotivaatioon voivat vaikuttaa monet eri tekijät, kuten henkilön oma kiinnostus opittavaa asiaa kohtaan, opiskeltavan asian haastavuus suhteessa oppijan taitoihin, sekä esimerkiksi opettajan antama palaute. Tässä blogitekstissä käsitellään näitä tekijöitä erityisesti musiikin opiskelun näkökulmasta.

Lähes kaikkia tuntemiani muusikkokollegoita yhdistää oma sisäinen intohimo musiikkia kohtaan. Toisille se on syntynyt alun perin jonkin tietyn kappaleen tai yhtyeen innoittamana, toisilla esimerkiksi perheen tai ystävien kautta. Olennaisinta on kuitenkin henkilökohtainen kiinnostus musiikkiin ja sen soittamiseen, joka motivoi harjoittelemaan ja oppimaan aina enemmän ja enemmän. Oma innostukseni syntyi, kun olin 6–7-vuotiaana kaverillani kylässä ja soitin hänen kellopelillään korvakuulolta Jumalan kämmenellä -nimisen kappaleen, jonka olimme laulaneet seurakunnan päiväkerhossa. Kaverini äiti sattui olemaan pappi, ja lähes liikuttuneena hän vaati äitiäni ottamaan kellopelin meille lainaan. Sain paljon kehuja soitostani ja myöhemmin myös oman pianon, minkä jälkeen henkilökohtainen kiinnostukseni oli syttynyt. Musiikista oli tullut oma juttuni.

Tarvitsin siis itse osittain myös ulkoista motivointia oman kiinnostukseni herättämiseksi. Jos kukaan ei olisi reagoinut soittooni mitenkään, en välttämättä olisi innostunut soittamisesta itsekään niin paljon. Toisaalta soittaminen – etenkin oikein soittaminen – tuo myös itsessään hyvän mielen ja kokemuksen onnistumisesta, mutta en välttämättä lapsena olisi osannut tarttua pelkästään siihen, tai edes huomannut sitä. 

Opiskelumotivaatioon vaikuttaa paljon myös opiskeltavan asian tai harjoitteiden haastavuus. Etenkin opiskelun alkuvaiheessa opiskeluun liitettyjen harjoitteiden tulisi olla helppoja, sillä niiden avulla avataan portti taitojen laajempaan omaksumiseen. Esimerkiksi musiikkia opiskellessa ensimmäiset kappaleet sisältävät korkeintaan muutaman eri nuotin, joita toistetaan kappaleissa paljon. Soittoa ja nuotinlukua voisi verrata vaikkapa uuden kielen opiskeluun. Vaaditaan paljon toistoja, jotta opitun asian omaksuu hyvin. 

Pianonsoitossa etenkin pienille lapsille suunnatuissa alkeismateriaaleissa nojataan paljolti sorminumeroihin, joiden avulla lapsi voi soittaa hieman vaikeampiakin kappaleita, kunhan käden paikka koskettimilla on selvillä. Vaikka tässä vaiheessa nuotteja ei vielä niinkään osata, kehittää soitto ja sormien käyttö kuitenkin käsien motoriikkaa sekä tutustuttaa nuottimateriaalin lukemiseen. Olen itse opettaessani huomannut, että näistä sorminumeroista irtautuminen on monesti ensimmäinen vaihe, jossa oppilaan motivaatio saattaa hetkellisesti hieman laskea, kun yhtäkkiä joutuukin päättelemään nuotin paikkaa ilman numeroa. Tässä tilanteessa olen yrittänyt kasvattaa motivaatiota tarjoamalla soitettavaksi esimerkiksi elokuvista tunnettuja, ”oikeita” kappaleita, joita soittamalla oppilas saa huomata edistyneensä alkeisvaihetta pidemmälle. Yleensä tällöin oppilaan motivaatio kohoaa taas aiemmalle tasolle, kun hän huomaa pystyvänsä soittamaan kappaleita, jotka tuntuivat ennen mahdottoman vaikeilta ja joilla on pelkkää harjoituskappaletta suurempi kulttuurinen merkitys. Olen huomannut, että etenkin tästä pisteestä eteenpäin kappaleen kiinnostavuus vaikuttaa erityisen paljon oppilaan motivaatioon ja uusien kappaleiden valinnassa on kiinnitettävä paljon huomiota kiinnostavuuden sekä haastavuuden väliseen suhteeseen. 

Myös liian helpot harjoitteet voivat vaikuttaa opiskelumotivaatioon negatiivisesti. Jos oppilas kokee kappaleen olevan liian helppo, hän saattaa ylenkatsoa sitä ja olla harjoittelematta sitä. Onkin siis tärkeää tasapainottaa haastavuutta jatkuvasti, jotta harjoitteleminen ja opiskelu tuntuisi aina mielekkäältä. 

Myös opettajan ja muiden sosiaalisten kontaktien rooli oppilaan motivaatiossa on tärkeä. Oppilaalta tai vanhemmilta saatu positiivinen palaute auttaa jaksamaan mahdollisten haasteiden yli ja vahvistaa tämän itseluottamusta. Kuten aiemminkin mainitsin, opettaja voi myös ohjata oppimista tarjoamalla sopivan kokoisia haasteita oppilaalle, jolloin motivaatio ei laske liian vaikeiden tai liian helppojen harjoitteiden takia. Pelkän positiivisen palautteen lisäksi opettaja voi antaa arvokasta rakentavaa palautetta mutta kuitenkin niin, että ei loukkaa oppilaan tunteita. 

Haastattelin tätä osiota varten musiikin opiskelijaa. Haastateltava kertoi opettajiensa motivoineen häntä kehuen sekä kannustaen ja koki tämän vahvistaneen hänen itsetuntoaan muusikkona. Jos hän ei ole suoriutunut soittoläksyistä hyvin, opettaja on sanonut tämän pystyvän parempaankin vihjaten, että hänessä on kuitenkin potentiaalia. Haastateltava koki myös tämän motivoivana, sillä hän kertoi, ettei halua alisuoriutua. (Haastattelu, 2023)

Kuten Ketonenkin (2021) toteaa, motivaatio on monen tekijän summa. Paljon merkitystä on omalla sisäisellä motivaatiolla, mutta niin myös ulkoa tulevallakin. Myös opeteltavien asioiden haastavuuden tasapainottaminen on tärkeää – alussa kaiken on hyvä olla mahdollisimman helposti omaksuttavissa ja myöhemmin haastavuutta voi vähitellen lisätä. Lisäksi opettaja ja esimerkiksi vanhemmat ovat tärkeässä roolissa motivaation kasvattamisessa. Tärkeintä kuitenkin on, että oppiminen on mielekästä ja mukavaa. 

Lähteet

• Ketonen, K. (2021). Mitä on opiskelumotivaatio? Kandiposteri. Jyväskylän yliopisto. Luettavissa: https://www.jyu.fi/science/fi/fysiikka/opiskelu/fysiikan-opetuksen-kehittaminen/kandikurssin-posterisessio/kandiposterit-2021/20_ketonen_kalle_kandiposteri2021.pdf. Luettu 26.4.2023.
• Haastattelu: muusikko-opiskelija. Metropolia ammattikorkeakoulu. Haastattelu: 26.4.2023.

Motivaation herättäminen opiskelijassa (Joonas Nygren)

Ryan ja Decin (2000) itsemääräämisteorian mukaan motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäinen motivaatio syntyy itselle tärkeistä ja kiinnostavista asioista, joiden tekemisestä tulee iloa. Ulkoisessa motivaatiossa toimintaa ohjaa ulkoiset tekijät kuten esimerkiksi palkkiot. Tällöin toiminta tapahtuu ulkoisen hyödyn takia, eikä sisäisen kiinnostuksen kautta. Ulkoinen motivaatio voi kuitenkin sisäistyä ihmisen sisäiseksi motivaatioksi.

Parhaimmillaan sisäinen motivaatio auttaa uskomaan itseensä ja tulevaisuuteen, sekä edistää toimijuutta. Kun nuori uskoo itseensä, hän saa rohkeutta pyrkiä tavoittelemaan itselleen tärkeitä asioita. Tulevaisuuden toivoa ylläpitävä ja kannustava ilmapiiri synnyttää opiskelijassa sisäisen motivaation, vaikka toimintaa olisikin alun perin ohjattu ulkopuolelta. Ryan ja Decin (2000) mukaan ratkaisevia tekijöitä sisäisen motivaation syntyyn vaikuttaa tietoisuus omasta osaamisestaan (kyvykkyys/pätevyys), hyväksytyksi tulemisen tunne ryhmässä (yhteisöllisyys) ja mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin (autonomia). Nämä ovat ihmisen psykologisia perustarpeita, joiden estyminen saattaa heijastua negatiivisesti suorituskykyyn, mielen hyvinvointiin ja sinnikkyyteen. Voimattomuutta saattaa aiheuttaa autonomiaan vaikuttaminen ohjeistamisella ja normittamisella. Sisäisen motivaation esteenä saattavat olla myös suorat ohjeet ja neuvot.

Kyvykkyyden ja pätevyyden alueisiin vaikuttavat asiat:

• Ihminen saa itselleen optimaalisia haasteita ja selviytyy niistä, hän kehittyy.
• Omiin toimintoihin liittyvä itseluottamus on olemassa ja vahvistuu lisää.
• Tiedostaminen tai auttaminen tiedostamaan ja tunnistamaan oma osaamisensa.
• Yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteisöllisyys alueisiin vaikuttavat asiat:
• Tunne yhteydestä muihin ihmisiin.
• Yhdessä oleminen, vuorovaikutus ja hyväksytyksi tuleminen.
• Keskinäinen huolenpito.

Autonomiaan liittyy mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin niin, että toiminta määräytyy huomioiden ihmisen mielenkiinnon kohteet ja arvot.

Näiden kaikkien kolmen osa-alueen vahvistaminen opiskelijassa lisää sisäistä motivaatiota. Pätevyyttä lisää osaamisesta saatu positiivinen palaute, jolloin ihminen uskoo itseensä. Autonomiaan sisältyvä kokemus itsemääräämisoikeudesta/yksilöllisyydestä lisääntyy, kun saa vaikuttaa omiin asioihin ja päätöksiin. Yhteenkuuluvuuden/yhteisöllisyyden tunteeseen vaikuttava ryhmän hyväksytyksi tulemisen kokemus lisää itsearvostusta.

Motivaatioita voidaan tarkastella myös eri tasojen mukaan. Alimmalla tasolla on motivaation puute. Siinä ei ole tavoitetta ja tarkoitusta. Ei tehokkuuden/tarkoituksen tunnetta/merkitystä. Asiat eivät ole itselle tärkeitä tai kiinnostavia. Seuraava taso on ulkoinen motivaatio. Siinä itsemääräämisen tunne puuttuu ja toiminta ohjautuu kontrollin tai palkkion keinoin. Ulkoinen motivaatio voi kuitenkin muuttua sisäiseksi motivaatioksi, jolloin löytyy kiinnostus ja innostus.

Korkein taso on sisäinen motivaatio, jossa itselle tärkeä ja mielenkiintoinen asia motivoi eteenpäin.

Kun miettii miten opiskelijaa voisi enemmän motivoida, on hyvä tarkastella kaikkia edellä mainittuja alueita vahvistaa niitä opiskelijassa. Tällöin voidaan herättää opiskelijan toivottu sisäinen motivaatio.

Lähteet

• Raatikainen, E. Kohtaa nuori. Kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi. Metropolia ammattikorkeakoulu. Luettavissa: https://kohtaanuori.metropolia.fi/ohjaavia-kysymyksia-nuoren-sisaisen-motivaation-herattamiseksi/. Luettu 5.6.2023.
• Ryan, M. Richard, Deci, L. Edward. (2000). Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being.American Psychologist.

Ammattitaidon ylläpito ja motivaatio (Waltteri Pahlama) 

Alalla kuin alalla toimiessa on ammattitaidon ylläpito avaintekijänä kentällä toimittaessa, varsinkin kun mietitään alalla jaksamista pidemmällä tähtäimellä. Alalla saatetaan esimerkiksi tehdä muutoksia käytäntöihin tai alalle saattaa tulla ilmiöitä, jotka käytännössä pakottavat toimimaan suuntaan tai toiseen.

Työpaikalla motivaation ylläpitoon vaikuttaa monia asioita. Tutkitusti näistä suurimpia työmotivaation vahvistajia ovat mm. työn mielekkyys, työstä saatu palaute sekä yhteishenki työpaikalla. Myös omien vahvuuksiensa käyttäminen sekä omien tavoitteiden luonti ja niihin pyrkiminen ovat omiaan motivaation kannalta. (Kyllönen, 2017). Mielekäs työnkuva ja työyhteisö ovat omiaan nostamaan motivaatiota ja pitämään yksilöä kiinnostuneena ammattitaitonsa ajantasaisuudesta. Monipuolisuus ja kiinnostus ovat tärkeä osa työntekijän motivaation lähdettä. Onnistumisen tunne on myös tutkitusti motivaation lähde. Tämän on koettu olevan vaikuttava tekijä oman osaamisensa kehittämisessä (Mustonen, 2020).

Ammattitaidon ylläpitämiseen on monia syitä, niin käytännön kannalta työpaikalla kuin myös yksilön näkökulmasta. Työpaikalla työtehtävien suorittaminen niiden vaatimalla vaikeusasteella vaatiikin automaattisesti ammattitaidosta huolehtimista ja siihen vaadittu motivaatio onkin yksi niistä tekijöistä, joka täytyy omata pysyäkseen työssä kiinni. Työtehtävien ollessa moninaisia ja ihmisten ollessa erilaisissa asemissa työpaikoillaan on hyvä huomata myös se, että jos oma asema työympäristössä on kehityksen kohteena ja siihen on itsellä valtaa vaikuttaa, niin on tämäkin omiaan pitämään motivaatiota yllä ja huolehtimaan ammattitaidon kehityksestä ja ajantasaisuudesta. Alalla saattaa myös tulla uusia ilmiöitä tai käytäntöjä, jotka itsessään voivat motivoida ja saada uutta kiinnostusta alalle tai ne voivat motivoida opettelemaan uutta vain työn sujumisen ja ajantasaisuuden onnistumisen kannalta.

Samoin kuin on tutkittu motivoivia asioita työyhteisössä, on myös tutkitusti asioita, jotka vaikuttavat tähän kielteisesti. Näihin lukeutuu mm. palautteen vähyys, työpaikalla koettu arvostuksen puute ja yleiset työolot ja henkilökohtainen kiinnostus alaa kohtaan (Kyllönen, 2017). Ammattitaidon ylläpito ja uusien asioiden opettelu ja sen kehittäminen vaatii keskittymistä. Tässä haasteena ja motivaation tiellä voi olla esimerkiksi työmäärän suuruus ja vaikeusasteen lisääntyminen sekä ajan ja resurssien puute, kiirettä lukuun ottamatta (Mustonen, 2020). Jos urallaan ei näe minkäänlaista mielekkyyttä tai etenemismahdollisuuksia on tällöin mahdollista, että motivaatio ammattitaidon ylläpitoa ajatellen on pienempää ja näin ollen kehitystä eikä ylläpitoa välttämättä tule harrastettua samalla tasolla kuin mielekkäällä alalla ja työympäristössä. 

Lähteet

• Kyllönen, R. (2017). Työntekijöiden motivaatio – miten sitä voidaan kehittää? Kajaanin ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Luettavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/123996/Kyllonen_Riina.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 5.6.2023.
• Mustonen, M, (2020). Työntekijöiden motivaatio osaamisen kehittämiseen muuttuvassa organisaatiossa. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Luettavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/348441/Mia%20Mustonen%202020.pdf?sequence=2&isAllowed=y. Luettu: 5.6.2023.