Monille tuttu tilanne, kun oman esiintymisen hetki lähestyy: alkaa hermostunut sekoilu, tärinä, unohtaa, mitä pitikään tehdä tai sanoa, miettii, mitähän tästä nyt tulee ja tuleeko mitään ja miten oma esitys otetaan vastaan. Tulee pelko omista virheistä osaavan yleisön kuunnellessa.

Miten tähän ollaan tultu? Miten me olemme kasvaneet, että olemme alkaneet arvottaa asioita sillä tapaa, että rima aidon itsensä näyttämiselle ja ehkäpä häpeän pelko yleisön edessä ovat niin suuria? Mitä voisimme tehdä pelon lievittämiseksi?

Esiintymisjännityksestä (Riikka Juurikko)

Kun olemme kohdanneet paljon ulkoista arvostelua, ulkoisia sääntöjä sekä ulkoapäin tulevia malleja, joiden mukaan pitäisi toimia ja kun ne eivät jotenkin tunnu omilta joudumme aloittamaan suorittamisen saadaksemme ulkoista hyväksyntää. Hylkäämme oman impulssimme, jotta sopisimme paremmin ympäröivään maailmaan. Kadotamme oman tavan olla olemassa sekä oman hyväksynnän sille millaisia olemme ja miten teemme asioita. Alamme hengittää pinnallisesti ja ehkä ihan unohdamme hengittää.

Olen kuullut koulussamme luennolla, että huippumuusikot tulevat huippumuusikoiksi koska heillä on rima tarpeeksi matalalla omassa harjoittelussa. Pienin askelin omaan luovuuteensa uppoutuneina heistä kehittyy todella taitavia ja ehkäpä nöyriä harjoittelulle. Mietinkin, että kun harjoittelee ja tuntuu, että ei ehkä oikein tee mitään, niin onko se sopiva vaikeusaste uppoutua samalla omalle luovuudelle, sallia oma tulkinta, liike ja hengitys. Liittyä syvällä tavalla omaan tekemiseen, että ei enää muista ajatella ulkopuolista maailmaa samalla tavalla pelottavana.

Omaa luovuutta voi harjoittaa kaikessa tekemässään. Lisätä kaikkeen hyppysellinen omaa taiteilijasielua ja sallien seurata, mihin se vie. Antaa itsensä nauttia siitä, mitä tekee ja antaa aikaa oman sisäisen luovan impulssin kehittymiselle. Kuunnella omia sisäisiä luovia impulsseja ulkoa annettujen ohjeiden sijaan ja näin unohtaa itsensä ja pelkonsa oman luovuuden äärellä.

Harjoitteita esiintymisjännityksen lievittämiseen alle kouluikäisille ryhmille (Johanna Pätsi)

Jännittäminen on luonnollinen osa elämää ja tuttu tunne varmasti meistä jokaiselle. Jotta ryhmässä toimiminen olisi luontevaa ja turvallista, opettajan vastuulla on mielestäni ylläpitää myötätuntoista ja kannustavaa ilmapiiriä. On tärkeää, että ryhmäydytään hyvin ja erilaisille temperamenteille on tilaa. Kuitenkin ajattelen, että jokaisen yksilön henkisen kasvun ja kehityksen kannalta on hyvä kokeilla myös erilaisia rooleja yhdessä toimiessa.

Olen valinnut Petra Luukkaisen, Pasi Saarisen ja Anumaaria Tullan materiaalioppaasta Teatterileikkejä alle kouluikäisille muutaman harjoitteen, joita muokkasin sopivammaksi sellaisille ryhmille, jotka juuri aloittavat yhdessä ja jotka ovat mielestäni hyviä vaikkapa ensimmäisille muskaritunneille.

Joo!-peli

Ryhmä saa liikkua tilassa vapaasti. Kuka tahansa voi huutaa milloin vain jonkin tekemisehdotuksen, kuten “hypitään!”, ja ryhmän tehtävä on ottaa ehdotus vastaan huutamalla yhdessä “joo!”. Sen jälkeen kaikki lähtevät yhdessä esimerkiksi hyppimään. Siirrytään takaisin kävelemään, kunnes joku toinen huutaa uuden ehdotuksen. Tehdään niin kauan, että jokainen on saanut huutaa oman ehdotuksensa.

Harjoitteen voi tehdä myös pareittain, ja tämä toimii myös heittäytyvien aikuisryhmien kanssa. Peliä voi jatkaa luomalla yhteistä tarinaa siten, että yksi toiminta johtaa toiseen. Silloin sanaparina toimii “joo, ja”. Esimerkkinä: “Mennään uimaan”, johon pari vastaa “joo, ja käydään samalla kaupassa”. Vain mielikuvitus on rajana!

Lauma seuraa johtajaa

Seuraa johtajaa -leikki, niin että opettaja käy valitsemassa kosketuksella johtajan. Sen jälkeen ryhmä alkaa tehdä saman perässä. Johtaja vaihtuu seuraavaan, ja tehdään niin kauan pitkään, että jokainen on saanut vuoron. Seuraava askel on, että kuka tahansa voi alkaa tehdä jotain ja muut tekevät samaa perässä. Lapsiryhmän ryhmäytyessä ja tullessa tutuksi varmastikin voi aloittaa leikin niin, että kuka vain voi aloittaa, ja ryhmässä taas kuka tahansa voi muuttaa toiminnan ja taas kaikki tekevät samaa, kunnes joku keksii jotain uutta. Mukaan voi liittää myös liikkeen lisäksi ääntä.

Kettu, jänis, puska

Otetaan pari. Yksi pareista aloittaa kettuna ja jäniksenä. Muut menevät johonkin paikkaan tilassa vierekkäin kyykkyyn. Kettu alkaa jahdata jänistä. Jos kettu saa jäniksen kiinni, roolit vaihtuvat. Jos jänis ehtii menemään kyykkyyn jonkun puskaparin viereen, tulee puskaparin ei jäniksen viereisestä vaan toisesta jäsenestä uusi kettu ja entinen kettu muuttuu jänikseksi. Tähän voi liittää jonkin kappaleen taustalle soimaan, tai opettaja säestää leikkiä omalla instrumentillaan.

Esiintymisjännitys alle kouluikäisillä lapsilla (Nea Lundell)

Monelle lapselle muskarin tai päiväkodin kevät- ja talvikonsertit ovat ensimmäisiä esiintymiskokemuksia. Ryhmässä esiintyminen voidaan kokea helpompana, kun taas instrumentin alkuopetuksen konserteissa yksin esiintyminen voi olla lapselle todella pelottava paikka. Ensimmäisistä esiintymisistä onnistumisen kokemuksen saaminen voikin vaikuttaa lapsen suhtautumiseen esiintymiseen vielä pitkälle nuoruuteen ja aikuisuuteenkin asti.

Positiivisia esiintymiskokemuksia syntyy, kun lapsi kokee onnistuvansa eikä koe epävarmuutta esittämästään asiasta. Muskari- tai alkuopetuksen opettajana täytyy siis varmistaa, että esityksessä soitettavat tai laulettavat kappaleet ovat täysin tuttuja ja että esiintymistilanne ei tule lapselle yllätyksenä. Konkreettisesti tämä siis tarkoittaa esimerkiksi konsertissa esitettävien kappaleiden harjoittelun aloittamista kuukausia ennen esitystä.

Ympäristöllä on todella suuri merkitys lapsen suhtautumiseen jännitykseen. On siis todella oleellista kiinnittää huomiota siihen, miten puhut oppilaillesi esiintymisestä. Varsinkin pienet lapset, mutta lapset yleisestikin ovat todella tarkkoja huomaamaan aikuisen olon ja omaksuu samanlaisen asenteen nopeasti. Opettajana täytyy siis löytää myös itselle jotakin mahtavaa, innostavaa ja hyvällä tavalla jännittävää tulevasta esityksestä. Tämä on hyvä pitää tietoisesti mielessä koko lukukauden ajan.

Vaikka olisi kuinka tsempannut, harjoitellut ja keskustellut tulevasta esityksestä, lasta voi kuitenkin ymmärrettävästi jännittää esiintyminen. Tähän voi auttaa rentoutumisharjoitusten ja esiintymistilanteen harjoittelu soittotunneilla ja kotona. Lasten kanssa rentoutumisharjoituksena voi olla esimerkiksi “hyvän olon piilottaminen”. Piilotusharjoutuksessa jokainen lapsi keksii itselleen pienen ja huomaamattoman liikkeen, jota tehdessä soittotunnilla ja/tai kotona ajatellaan vain ihania, rentouttavia ja rauhoittavia asioita. Kun harjoitusta on tehty tarpeeksi monta kertaa, voi lapsi esiintymisjännityksen iskiessä palauttaa mieleensä liikkeeseen varastoidun hyvän olon.

Toinen tärkeä ja helppo tapa ehkäistä jännitystä on esiintymistilanteen harjoittelu. Järjestäkää luokkahuone lavaksi ja katsomoksi ja harjoitelkaa esim. lavalle meneminen, esiintymisessä käyttäytyminen ja kumartaminen. Kun esiintymistilanteen kaava on lapselle selkeä, on taas yksi asia vähemmän jännitettäväksi.

Tärkeintä lasten kanssa esiintymisessä kuitenkin on lapsen turvallisuuden tunteen takaaminen. Jos tuntuu siltä, että oppilas ei ole valmis esiintymään ilman opettajaa, ei ole mitään syytä, miksei opettaja voisi mennä oppilaan viereen seisomaan henkiseksi tueksi esityksen ajan. Juttelu oppilaan ja oppilaan vanhemman kanssa esityksestä ja sen mahdollisesti aiheuttamasta jännityksestä antaa sinulle osviittaa siihen, miten esiintymiseen pitää suhtautua. Jokainen lapsi on erilainen ja ansaitsee saada turvallisen ja hyvän ensimmäisen esiintymiskokemuksen.

Miten opettajana lieventää oppilaan jännitystä? (Ella Lehikoinen)

Oman esityksen jännittäminen on täysin normaalia. Oppilaan esitykseen vaikuttaa kuitenkin moni asia, joita rakennetaan kulisseissa. Esitystä voi harjoitella oppilaan kanssa tunnilla mielikuvaharjoitteiden avulla. Nuorten oppilaiden kanssa esitys kannattaa käydä konkreettisesti alusta loppuun useampaan kertaan, koska toistot tuovat varmuutta, mitä uudessa tilanteessa pitää tehdä. Jos nuori oppilas jännittää esiintymistä, voi tunne lieventyä, jos kappaleen saa esittää jonkun toisen kanssa tai ryhmässä. Kappaleen harjoittelu tulee aloittaa riittävän aikaisin, jotta se ehditään saada ajoissa valmiiksi. Kun kappaleen harjoittelun aloittaa liian myöhään, voi esityksen jännittäminen lisääntyä riippuen oppilaasta. Oppilas vaistoaa, jos opettaja on epävarma tai hän ei luota oppilaan tekemiseen. Opettajan tuki, palaute ja se, että hän on oikeasti välittää ovatkin todella tärkeässä roolissa.

Matalan kynnyksen esityksiä voi harjoitella esimerkiksi ryhmätunneilla. Opettaja voi järjestää tunnin, jossa kaikki soittavat toisilleen ja kuuntelijat kirjaavat ylös, mitä hyvää missäkin esityksessä on. Tämän jälkeen palautteet käydään yhdessä läpi. Tämän itse olen todennut hyväksi niin oppilaana kuin opettajana. Oppilaan vahvuudet tulevat muiden kirjauksista esille ja muiden oppilaiden positiivinen palaute voi kasvattaa itseluottamusta. Tällöin esimerkiksi keskeneräisen kappaleen soittaminen toisten edessä voi olla helpompaa. Mitä harvemmin esiintymisiä on, sitä enemmän ne voivat ruveta jännittämään ja siksi säännöllisyys olisi tärkeää.

Kappaleen tulkintaan ja tunteiden välittämiseen keskittyminen voi auttaa oppilasta unohtamaan jännityksen. Jos oppilas takertuu liikaa virheisiin, voi kokeilla auttaisiko yhden sanan hokeminen, sanana esim. vaahtokarkki. Sallittua on ainoastaan hokea kyseistä sanaa mielessään. Tällöin negatiivinen sisäinen minä ei pääse ääneen ja vahvista virheen aiheuttamaa reaktiota. Tätä voi soveltaa esim. aikuisoppilaiden kanssa.

Ennen esitystä opettajan ei kannata kysyä ”keitä jännittää” tai ”jännittääkö”, koska jos vielä ei jännittänyt niin nyt ajatukset ovat ainakin jännityksessä. Ennen esitystä lämmitellään, käydään esitys läpi ja voidaan tehdä vielä mielikuvaharjoittelua, hengitysharjoituksia tai muita rentouttavia harjoituksia. Yksinkertainen hengitysharjoitus: kun uloshengitystä pidentää, sydämen syke hidastuu. Oppilaat eivät välttämättä huomaa kehon jännittyneisyyttä. Hyvä harjoitus on jännittää tahallaan kaikki mahdolliset lihakset ja sen jälkeen rentouttaa ne. Tällöin oppilaat huomaavat, jos ovat tahattomasti jännittäneet tiettyjä lihaksia. Ennen esitystä opettaja jakaa viimeiset tsempit ja hän voi myös muistuttaa, että yleisössä on tuttuja ja kaikki ovat esiintyjän puolella.

Instrumentalistin esiintymisjännitys (Meri Hietanen)

Jännittäessä esitystä tai mitä tahansa tilannetta verenkiertoon erittyy adrenaliinihormonia, jonka tehtävä on vaaratilanteessa valmistaa elimistömme taistelemaan tai pakenemaan. Vaikkei esiintyminen ehkä ole vaarallisuudessaan samaa luokkaa kuin päälle hyökkäävä karhu, aivomme tulkitsevat sen samankaltaiseksi tilanteeksi. Adrenaliini nostaa verenpainetta ja sydämensykettä ja yleisesti ottaen lisää fyysistä suorituskykyä.

Esiintyessäni pianistina olen silti huomannut, että jännittäessä kyky yksityiskohtaiseen ja tarkkaan tekemiseen heikkenee. Kädet hikoavat, jalat tärisevät ja sormet tuntuvat spagetilta, kun pitäisi soittaa nopea juoksutus (jonka on kyllä osannut hyvin yksin harjoitusluokassa). Siihen vaikuttaa varmaankin se, että jännittäessä keho on kirjaimellisesti jännittynyt ja ”lukossa”, ja hengittäminen monesti unohtuu.

Jokaiselle nämä asiat ovat tietysti yksilöllisiä, mutta itseäni auttaa paljon se, että yritän käyttää soittaessa koko kehoa ja hengittää rauhallisesti ja syvään. Lisäksi itse kappaleen maailmaan uppoutuminen ja musiikkiin keskittyminen auttavat kehoa rentoutumaan ja unohtamaan, että ympärillä on ihmisiä kuuntelemassa. Yleisö yleensä on myös esiintyjän puolella ja haluaa tämän onnistuvan, mikä kannattaa pitää mielessä. Olen myös saanut paljon apua ajatuksesta, että jännittäminen on normaalia ja minulla on lupa tuntea niin, eli olen hyväksynyt sen, että minua jännittää. Jotenkin se saa jännityksen vähän laantumaan, kun ei yritä päästä siitä eroon, vaan hyväksyy sen osaksi hetkeä.

Lopputulemat

Esiintymisjännitys koskettaa meitä kaikkia muusikkoina. Jännityksen lieventämiseksi löytyy miljoonia eri harjoituksia kaiken ikäisille ja tyyppisille esiintyjille. Jokaisen on hyvä etsiä itselleen sopiva ja omiin tilanteisiin soveltuva harjoitus ja tehdä siitä rutiini.

Rutiinit ja rakenteet ovat tärkeitä jännityksen ja pelon karkottajia meille kaikille. Siksi myös oma tai oppilaan esitys kannattaa käydä läpi muutamaan kertaan eleineen kaikkineen ennen esitystä. Hengitys ja siihen keskittyminen helpottaa esiintymisjännitystä. Positiivinen asenne on myös tärkeää. Esiintymisjännityksen täyteen häivyttämiseen ei kuitenkaan kannata pyrkiä, sillä positiivinen jännitys usein parantaa esiintymissuoritusta.