Lentämisen maailma on kaunis. Upeat lentokoneet lipuvat majesteetillisesti pilvien läpi ja antavat lupauksen kaikista kiehtovista maailmankolkista. Toisaalta lentokentillä on aistittavissa matkaanlähdön jännitystä, katkeransuloisia jäähyväisiä, jälleennäkemisen riemua ja rakkautta.

Tämän kauniin maailman sisällä liiketoiminta on raakaa. Lisäksi lentoliikennetoimiala on se toimiala, joka jonkin globaalin kriisin iskiessä saa iskun isosti ja nopeasti. Joka kerta. Pandemian aikana tämä tuli todeksi karulla tavalla.

Raskaista ajoista huolimatta lentoliikennetyöntekijät ovat perinteisesti rakastaneet toimialaansa. Vahvan tunnepuolen takia henkinen sitoutuminen toimialaan on ollut tiivis. Työllä on ollut tarkoitus, ja työ on ollut inspiroivaa. Vahva yhteisen tekemisen asenne on kantanut läpi kriisiaikojen. Työnantajaa on saatettu vaihtaa toimialan sisällä, mutta harvoin on lähdetty kokonaan pois.

Ovatko rakkaus ja sitoutuminen edelleen vahvoja, kun maailma ja toimiala muuttuvat kovaa vauhtia?

Termi ”quiet quitting” eli henkinen lähteminen viittaa tilanteeseen, jossa työntekijät eivät panosta työhönsä yhtään enempää kuin on pakko. He voivat voi olla tyytymättömiä esimerkiksi palkkaansa, urakehitykseensä, työnantajansa arvoihin tai siihen, kuinka työnantaja heitä kohtelee.

Lopulta he jättävät työnsä. Mikään toimiala ei ole turvassa tällaiselta, ei edes lentoliikenne.

Pandemian aikana monet lentoliikennetoimialan yritykset irtisanoivat tai lomauttivat työntekijöitään. Joissain maissa, kuten Suomessa, lainsäädäntö mahdollistaa lomautuksen, mutta globaalisti katsottuna puhutaan yleensä irtisanomisista.

Mikä tällaisissa tapauksissa saa ihmisen tulemaan takaisin töihin, kun tilanne paranee? Palkka? Työolosuhteet? Työporukka? Toimialan tunteisiin vetoava puoli?

Huolimatta siitä että rakkaus toimialaan on vahva, jossain kohta saattaa tulla piste, jossa vaaka kääntyy toiseen asentoon. Pandemian aikana lentoliikennetoimialalta irtisanotut saivat usein uuden työn vakaammalta toimialalta ‒ halu palata vanhaan ei sittenkään ollut kovin vahva.

Jos työnantaja kohtelee työntekijää kuin kuluerää, jos työntekijä on vain rivi johdon Excel-taulukossa tai hyödyke, jonka voi vaihtaa pienempipalkkaiseen tai vähemmän kokeneeseen hyödykkeeseen, sitoutuminen alkaa rakoilla. Jos pitää selittää uudelle esihenkilölle, miksi lentoturvallisuus on tärkeää tai miksi kiitoteitä pitää ylläpitää, rakkaus toimialaan ei enää riitä. Jos näkee selkeästi, että hienosti kommunikoitu vastuullisuus on pelkkää viherpesua, tulee vain surulliseksi.

Lentoliikennetoimialalla on paljon ihmisiä, jotka ovat nähneet kulttuurin muuttuvan ja monen lahjakkaan kollegan lähtevän. Työn merkitys on laimentunut. Yhtä lähtenyttä työntekijää kohden on aina monta, jotka harkitsevat sitä. Rakkaus toimialaan pitää heitä paikallaan, ainakin hetken.

Lentoliikennetoimiala muuttuu ja kustannustehokkuutta tarvitaan. Liiketoiminnan on oltava taloudellisesti kestävällä pohjalla. Kustannuksia karsitaan.

Jos säästöjä haetaan kaikin laillisin tavoin, päädytään ratkaisuihin, jotka voivat olla moraalisesti, eettisesti tai ympäristön kannalta kyseenalaisia. Luottamus katoaa. Jokainen työntekijä haluaa olla ylpeä työnantajastaan ja edustaa moraalisesti ja eettisesti kunnioitettua työnantajaa. Jos näitä ei ole, jäljelle jää vain palkka. Ja sen saattaa jossakin muualla saada isompana ja helpommin.

Se on hetki, jossa henkinen lähteminen muuttuu oikeaksi lähtemiseksi.

Yhtiö saattaa ajatella tekevänsä hyviä liiketoimintapäätöksiä, mutta asiakkailla saattaa olla samansuuntaisia ajatuksia kuin työntekijöillä. Asiakkaat arvostavat moraalia ja eettisyyttä ja näkevät, mitä yhtiöissä tapahtuu. Henkinen lähteminen pätee myös asiakkaisiin. Kun tämä tapahtuu, kustannussäästöt alkavat kääntymään tarkoitustaan vastaan. Ja se on yksinkertaisesti huonoa liiketoimintaa.