Tarinat muodostavat tärkeän osan suomalaista kulttuuria ja alueiden vetovoimaa. Ne ovat olleet kiehtova tapa siirtää tietoa ja kulttuuriperimää metsästäjä-keräilijöiden leirinuotioista asti.

Tarinat kuuluvat ihmisyyteen. Ne antavat meille käsityksen siitä, keitä olemme. Tarinoilla herätetään tunteita, luodaan yhteisöllisyyttä ja säilötään historiaa. Niillä voidaan luoda yhteisöllisyydentunnetta, ja ne auttavat selviämään kriiseistä. (Del Negro & Kimball 2021.) Yritysmaailmassa tarinat auttavat luomaan asiakkaalle lisäarvoa ja merkityksellisempiä elämyksiä (Tarssanen 2009).

Ruoka ja ruokakulttuuri auttavat ymmärtämään kokemuksellisesti ja kiinnostavasti paikallista kulttuuria. Kaikki matkailijat eivät vieraile museossa, eivät osallistu lumikenkäsafarille tai eivät esimerkiksi lähde kiertoajelulle, mutta jokainen matkailija syö. Ruoan avulla luodaan muistoja kaikilla aisteilla ja vahvistetaan tiedollisia, emotionaalisia sekä fyysisiä muistikuvia. Ruokailu voidaan kokea mieleenpainuvimpana asiana matkalla.

Kun yhdistetään tarinallisuus ja ruokamatkailu, ollaan matkalla kohti ainutlaatuisia, elämyksellisiä ja ikimuistoisia asiakaskokemuksia – ja samalla vahvistetaan ja tehdään näkyväksi suomalaista kulttuuria ja historiaa.

Tarinasta asiakaspolun ydin

Yritykset hyödyntävät tarinankerrontaa – tai tarinallistamista – paitsi markkinoinnissa myös koko asiakaspolulla. Tarinoiden hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä on tehokasta, sillä aivomme ovat oppineet jäsentämään maailmaa niiden avulla. Tunteisiin vetoavia kertomuksia uskotaan helpommin kuin kylmiä faktoja, ja samaa tarinaa kuunnelleiden ihmisten aivojen on todettu todettu ennen pitkää menevän “synkkaan”. Tarinoilla luodaan muistijälkiä – ja siksi niitä hyödynnetään esimerkiksi mainonnan tehokeinona. (Del Negro & Kimball 2021.) (Ks. esim. Coca Cola – Brotherly Love | Coke / Avicii Hey Brother.)

Tarinallistaminen ei ole asiakkaalle aamupalapöydässä sepitetty yksittäinen satu vaan koko asiakaspolun jäsentelevä ydin. Tarinaelementtejä kannattaa suunnitellusti ripotella koko asiakaspolun varrelle, jotta asiakas pystyy ymmärtämään ja kokemaan tarinan kokonaisuudessaan.

Pidetään huolta hiljaisesta kulttuurisesta pääomasta

Houkuttelevuutta harvaan asutuille seuduille tarinallistetulla ruokamatkailulla -hanke syntyi tarpeesta tukea paikallisia yrittäjiä heidän ruokamatkailupalveluidensa tarinallistamisessa. Tarkoitus on, että samalla vaalitaan alueiden autenttisuutta hyödyntämällä alueiden todellista historiaa ja tarinoita, jotka kaupungistumisen ja ehtyvien kyläyhteisöjen myötä ovat vaarassa kadota. Tärkeää kulttuurista pääomaa liikkuu nimittäin lähinnä “suusta suuhun”. Tarinallistettu ruokamatkailu on oiva tapa nostaa niitä esiin laajalle yleisölle ja valjastaa ne osaksi alueen vetovoimaa.

Hankkeen keskeiseksi tavoitteeksi muodostui tunnistaa ja taltioida alueellista kulttuurista pääomaa sekä auttaa paikallisia ruokamatkailutoimijoita herättämään kerätyt tarinat henkiin. Fokusryhminä olivat Lapin ja Järvi-Suomen harvaan asutut alueet.

Maa täynnä tarinoita, joista vain “tietäjät tietää”

Ymmärtääksemme miten tarinoita pidetään elävinä maakunnissa, jalkauduimme harvaan asutuille seuduille. Pidimme Järvi-Suomessa kaksi työpajaa alueen aktiivisten toimijoiden kanssa. Työpajoissa selvisi, että kulttuuripääomaa, historiaa ja tarinoita on jo kerätty ja tehty eläväksi monenlaisten toimijoiden yhteistyössä. Työpajojen myötä huomattiin, että tarinoita on kerätty valtavasti, mutta suuri osa niistä on jäänyt pöytälaatikoihin ja kirjahyllyihin pölyttymään, vaikka alueella moni voisi hyödyntää niitä. Digitoitua ainesta ei juuri ole, Suomi syö ja juo –hankkeen lisäksi.

Entä jos kylään tulee uusi yrittäjä, joka haluaisi käyttää alueen historiaa yrityksensä konseptissa? Hän ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, että voisi löytää alueen historiaa esimerkiksi kyläyhdistyksen ullakolta. Monialaista, alueellista ja ylialueellista yhteistyötä tarvitaan. Sitä Haaga-Heliassa edistetään esimerkiksi Hungry for Finland -verkoston avulla.