Huippu-urheiluvalmennuksesta puhuttaessa keskusteluun nousevat usein esimerkiksi tavoitteellisuus, tiukkuus, kuri, periksi antamattomuus tai vahva tahto. Urheilijan poluista keskusteltaessa huomataan, että nekin on toisinaan rakennettu niin joustamattomiksi, ettei poikkeavalle etenemiselle kerta kaikkiaan anneta mahdollisuutta.

Ennen valmennus oli autoritäärisempää ja tiukempaa, kaikki laitettiin vähän samaan muottiin. Nykypäivän nuoria taas opetetaan puhumaan tunteistaan ja tunnistamaan tuntemuksiaan jo varhaislapsuudessa. Ollaan herkempiä aistimaan ja olemaan läsnä itselle ja muille. Mikään ei edelleenkään poista sitä, että huipulle päästääkseen vaaditaan määrätietoista ja sinnikästä harjoittelua. Eikä mikään poista myöskään sitä, että olemme kaikki erilaisia ja eri tavalla kohdattavia.

Tietoisuus vie kohti pysyviä muutoksia

Jotta voisimme luoda kestävän ja innostuneen suhteen urheiluun tulee meidän ymmärtää ja toisaalta hyväksyä sukupolviemme väliset erot. Onko se tapa, miten meitä on valmennettu ja meidät on kohdattu edelleen ajanhenkinen ja sopiva kaikille? Vai olisiko jokin muu tapa kohdata urheilija jopa tehokkaampi?

Valitettavasti oikotietä onneen ei tässäkään taida olla tarjolla. Kohtaamistaitojakin on harjoiteltava ja harjoiteltavaa riittää meillä kaikilla varmasti loppuelämäksi. Haaga-Helian liikunnan MASTER tutkinnon valmennuksen suuntautumisopinnoissa tarjoutuu mahdollisuus tehdä tutkimusmatka itseen ja samalla haastaa omia ajatuksia positiivisessa hengessä ja turvallisessa ympäristössä.

Omien kohtaamisen käytänteiden tarkastelu vaati meiltä rohkeutta ja uskallusta kohdata ensin itsemme. Ollaan siis rohkeita ja kohdataan itsemme ja tullaan tietoiseksi siitä, miten toimimme. Tietoisuus ja tietoiset muutokset synnyttävät pysyviä muutoksia.

Käytännön vinkit arvostaviin kohtaamisiin

Päästetään irti

Annetaan sisäisen palon nousta urheilijasta. Valmentajana saatat nähdä asioita, nähdä potentiaalia. Olemme myös oppineet, että tekemällä niin tai näin urheilija voi edetä vaikka ja kuinka pitkälle. Ihan sama. Näkymillämme ei juurikaan ole merkitystä, jos urheilijan näkymät ja tunteet ovat erilaiset. 

Kysytään

Mistä tiedämme mitä urheilija oikein ajattelee? Tunnemmeko urheilijamme? Kysytään häneltä kysymyksiä. Ollaan kiinnostuneita. Kohdataan hänet joka kerta. Ilmein, elein ja sanoin. Osoitetaan, että välitämme hänestä. Muutenkin kuin vain urheilijana.

Kuunnellaan

Avantaa korvat ja kuunnellaan mitä urheilija sanoo. Katsotaan silmiin. Ymmärretään, mitä hän sanoo ja osoitetaan sanoin, että olemme kuulleet hänen sanomansa.

Lisätään iloa

Sopivassa kohdassa voi ottaa sutjakkaat sananparret käyttöön. Pienen vitsin murjaisu avaa lukkoja ja jännityksiä kummasti. Saattaa syntyä jopa naurua ja hymyjä. Kun tiedämme, milloin urheilijalle voi heittää vitsejä, tiedät tuntevamme hänet. Huumorissakin on voimaa.

Luotetaan

Urheilijaan pitää luottaa siitäkin huolimatta, että uskomme olevamme ylivertaisen oikeassa ja tiedämme, miten homma toimisi vielä vähän paremmin. Kun kohtaamme urheilijan aidosti, kuunnellen ja kommunikoiden, olemme tietoisia hänen tavoitteistaan. Silloin valmentajana heittäydytään mukaan matkalle ja luotetaan, että urheilija tietää mitä tekee

Ilon ja oivalluksien kautta huipulle!