Yksilön liikuntakäyttäytymiseen vaikuttaa valtava määrä erilaisia tekijöitä. Liikkumisen esteet voivat liittyä elämäntilanteeseen, ajankäyttöön, varallisuuteen, saavutettavuuteen ja fyysisiin, psyykkisiin tai sosiaalisiin tekijöihin. Tai vaikka käsitykseen omasta itsestä liikkujana.
Näitä yksilöllisiä syitä liikkumattomuuden taustalla tulisi ymmärtää, jotta liikuntapalveluita voitaisiin suunnitella paremmin käyttäjien tarpeita vastaaviksi ja entistä yhdenvertaisemmiksi. Ymmärrystä näistä haasteista voidaan laajentaa kohtaamalla, kuuntelemalla ja antamalla ääni vähän liikkuvalle.
Erityisen tärkeää olisi löytää kunnallisiin liikuntapalveluihin uusia, entistä vaikuttavampia keinoja terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien aktivoimiseksi.
Kenen ääni vaikuttaa palveluiden kehittämiseen?
Tyypillisesti liikuntapalveluita kehittävät ihmiset, joille liikkuminen on luonnollista ja helppoa. Liikunta-alan ammattilaisen käsitys matalan kynnyksen liikunnasta saattaa kuitenkin olla hyvin erilainen kuin vähän liikkuvan henkilön.
Kehittämisen tukena käytetään usein asiakaskyselyitä, tai -palautteita. Pyritään siis saamaan asiakkaan ääni kuuluville, mutta kenen ääni näissä kuuluu? Erilaisiin kyselyihin ja asiakaspalautteisiin vastaavat usein ne, joita aihepiiri jollain tapaa koskettaa tai kiinnostaa. Näiden perusteella tehdyt toimenpiteet edistävätkin usein aktiivisten, liikuntapalveluja jo käyttävien liikkumista.
Asiakastyytyväisyyskyselyiden avulla voidaan jopa luoda kuvaa hyvin toimivista ja asiakkaiden tarpeisiin vastaavista palveluista.
Vähän liikkuvien ääni kuuluviin jalkautumalla ja kohtaamalla
Vähän liikkuva ihminen ei löydy liikuntapaikoilta tai ryhmäliikuntatunneilta. Heidän äänensä ei kuulu palautteissa tai asiakastyytyväisyyskyselyissä. Tarvitaan siis muita keinoja. Rohkeutta jalkautua ostareille, supermarketteihin, leikkipuistoihin, kouluihin tai vaikkapa terveysasemille, eli sinne missä ihmiset käyvät arjessaan.
Kaikki ne ihmiset, jotka löytyvät liikuntapaikkojen ja -palveluiden ulkopuolelta, voivat olla avainasemassa, kun etsitään uudenlaisia keinoja vähän liikkuvien aktivoimiseksi. Usein juuri nämä äänettömät ovat niitä kaikkein heikommassa asemassa olevia, jotka tarvitsevat eniten tukea liikkumaan lähtemisessä. Nämä ovat myös niitä ihmisiä, joiden luo on jalkauduttava, jotta heidän äänensä saadaan kuuluviin.
Ei pidä unohtaa myöskään henkilöstöä ja sidosryhmiä, jotka työssään kohtaavat vähän liikkuvia. Heillä voi olla hiljaista tietoa, joka kannattaa hyödyntää palveluiden kehittämisprosessissa. Moniammatillisen yhteistyön kautta voidaan kehittää täysin uudenlaisia toimintamalleja, jotka edistävät kuntalaisten liikkumista.
Ymmärrystä kuuntelemalla
Palveluiden kehittäjä voi laajentaa omaa ymmärrystään yksilöllisistä haasteista kuulemalla ihmisten omia kokemuksia, esteitä, toiveita ja tarpeita liikkumiseen liittyen. On olemassa monia tapoja kohdata kuntalaisia ja kerätä asiakasymmärrystä. Olennaista on löytää oikea tapa kuhunkin tilanteeseen kohderyhmä huomioiden.
Kaikkein tärkeintä on kohdata ihminen aidosti ja empaattisesti sekä yrittää ymmärtää sitä todellisuutta, jossa hän tällä hetkellä elää. Dalai Laman sanoja lainataaksemme: “When you talk, you are only repeating what you know. But if you listen, you may learn something new.”
Laura Nokkala-Ikonen toimii liikuntakoordinaattorina Helsingin kaupungilla. Laura opiskeli Haaga-Helian Liikunta-alan YAMK:ssa kunto- ja terveysliikunnan suuntautumisella. Hän tarkasteli opinnäytetyössään, miten alueellisesti voidaan palvelumuotoilua hyödyntäen edistää pienten lasten kotiäitien liikkumista.
Paula Harmokivi-Saloranta toimii Haaga-Heliassa yliopettajana ja vastaa Liikunta-alan YAMK -koulutuksen kunto- ja terveysliikunnan suuntautumisesta.