Sattumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa jokainen vaihtoehto on mahdollinen. Sattumat siis sekoittavat todennäköisyyksiä. Jos tilanteeseen ilmaantuu jokin satunnainen muuttuja, voi tapahtua yllättäviä asioita. Toisinaan pystymme itse lisäämään todennäköisyyksiä, jos pystymme itse vaikuttamaan kontekstiin. Entä jos emme pysty tätä tekemään?

Esimerkiksi kaikella palveluliiketoiminnalla on oma kontekstinsa. Matkailussa, lentoliikenteessä ja kauppakeskuksissa lukuisat asiayhteydet ja ympäristötekijät vaikuttavat, mitä ylipäänsä on mahdollista tapahtua. Olemme nähneet tämän elävästi koronakriisissä sekä päivittäisessä pörssikaupassa, joka on todellinen analyytikan, ennustamisen, ennakoimisen, taktikoinnin ja ”tuurin” pelikenttä. Konteksti muuttuu jatkuvasti esimerkiksi luonnon katastrofien, virusten ja lento-onnettomuuksien seurauksena.

Pandemia oli outo muutosvoima, koska se pyyhälsi lähes kaikkien markkinoiden läpi. Korona romutti etenkin koko matkailu- ja ravintolatalouden. Ukrainan sota puolestaan iski kiinteistö- ja vientikauppaan, jonka seurauksena esimerkiksi Hartwall Areena menetti lyhyessä ajassa brändinsä, nimensä, partnerinsa, MM-jääkiekkoturnauksensa ja muut tapahtumansa. Maine meni ja vastauusitut, hienot tilat menettivät käyttäjänsä ainakin siksi aikaa, kunnes uusi mahdollinen omistaja pääsee aloittamaan liiketoiminnan.

Konteksti ja ympäristö eivät ole pysyviä olotiloja myöskään yksilön näkökulmasta. Ihmisen elämän ja olemisen virtaavuuden seurauksena voi kohtalonomaisesti päätellä, ettei ihminen edes itse tiedä, missä tilanteessa elämänkaartaan hän on kulloinkin menossa. Ei tiedä, onko elämänsä huipulla vai pohjalukemissa, tai mihin suuntaan tästä nyt-hetkestä on mahdollista edes mennä. Professori John Castin mukaan se, mihin suuntaan ihminen nyt-hetkestä jatkaa, riippuu kontekstin kompleksisuudesta ja kollektiivisista mentaalisista uskomuksista.

Mentaalisten uskomuksien vaikuttavuus näkyy selvästi nuorten kuluttajien kameleonttimaisissa valinnoissa ja nuorisobrändien palveluliiketoiminnassa.

Myös Triplan ravintola- ja elämysyrittäjät uskovat parempaan tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiinsa, vaikka ravintolat ovat olleet välillä auki ja välillä kiinni. Ravintoloitsijoista tuntuukin, että nykymaailmassa on yhä enemmän heistä riippumattomia sattumuksia.

PasilaHub-hankkeessa olemme luonnehtineet eri markkinoita dynaamiseksi peliksi, jossa on eri pelikenttiä: paikallisia ja kansainvälisiä. Niissä on sekä logiikkaa että sattumia. Olennaista on, että näillä kilpailufoorumeilla jokainen toimija (yritys, toimija, asiakas) kilvoittelee yhtäaikaisesti.

Ihmiselle on ominaista pitää myönteisiä sattumia taitavan toimintansa seurauksina ja kielteisiä sattumia huonona onnena. On kuitenkin huomattu, että ns. onnekkaat ihmiset ovat vain tehneet oikeita asioita. He ovat ennalta varautuneet ikäviin yllätyksiin tai ovat joustavasti muuttaneet omia tavoitteitaan ja taktiikoitaan muuttuvassa kontekstissa. Todennäköisyyksien analyyttinen arvioiminen on kuitenkin vaikeaa. Hyviä esimerkkejä on IBM:n johtaja Thomas Watson ennustus vuonna 1943, että maailmaan riittää viisi tietokonetta, tai se, että oma metsäteollisuutemme investoi miljardeja paperikoneisiin vielä 2000-luvun alussa. Koska he uskoivat väärään todennäköisyyteen.