Korona on koetellut alle kolmekymppisiä. Erityisesti uusien opiskelijoiden ahdingosta luettuani muistuvat mieleeni hetket, kun saavuin parikymppisenä opintojen perässä vieraalle paikkakunnalle tuntematta yhtään opiskelukaveria etukäteen. Jännitti niin, että vatsanpohjasta kirpaisi. Pälyilin koulurakennuksen edessä ja näin toisen pälyilijän. Vilkuilimme toisiamme, uskaltauduimme juttelemaan ja heti tuntui helpommalta hengittää – kyllä tästä selvitään. Olisinko kohdannut hänet, nykyisen hyvän ystäväni, jos olisin pälyillyt etänä oman kodin seinien sisäpuolella?

Kaikki ne kohtaamiset ja verkostot, joita kampuksilla tavallisesti rakennetaan, on pandemian aikana rakennettu omasta kodista käsin. Sama tilanne on heillä, jotka ovat aloittaneet uudessa työssä kotitoimistolla. Verkostot jäävät kapeammiksi tai jopa olemattomiksi. Eipä siis mikään ihme, että erityisesti viime syksynä opintonsa aloittaneet ovat olleet helisemässä jaksamisensa kanssa ja uupuvat tässä eriskummallisessa ajassa aiemmin aloittaneita vuosikursseja herkemmin.

Uupumusta voidaan kuitenkin torjua huomioimalla tunteita. Lempeys ja myötätunto ovat nimittäin uupumuksen nujertajia parhaimmillaan.

Omassa somekuplassani ja mediassa tunteet ovatkin olleet pandemia-ajan hittiteema ja Linkedinissä on säännöllisesti tarinoita uupumuksesta. Kirjoitan tunteista siksi, että tunteiden ja hyvinvoinnin välillä on niin vahva linkki. Tunteet huomioimalla hyvinvointisi kohenee, ja sen myötä huomiokykysi ja intuitiosi paranevat, suhtaudut muutoksiin myönteisemmin, siedät paremmin stressiä, olet sinnikkäämpi ja aktiivisempi ja autat mielelläsi muita. Vain muutamia hyötyjä mainitakseni. Toisin sanoen, riski uupua laskee.

Siksi toivon, että niin sinun tunteesi opiskelijana, kuten kenen tahansa tunteet omassa viitekehyksessään, tulevat kuulluksi ja huomioiduksi. Yhtä lailla toivon meistä jokaisen huomioivan meitä ympäröivien ihmisten tunteet. He eivät välttämättä tunne samoin kuin sinä ja toisinpäin. Yksi ja sama tapahtuma saattaa sinulle olla surun ja toiselle uteliaisuuden kokemus.

Mikä lääkkeeksi tunnepulaan?

Julkaisin keväällä lopputyöni tunteiden johtamisesta työyhteisöissä. Tutkimuksen aineistosta kävi kirkkaasti ilmi, että yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen panostaminen ovat keskeisimpiä tapoja huomioida tunteita työyhteisössä ja siten vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.

Myös opiskelijoille tehdyissä tutkimuksissa näiden kahden puuttuminen pandemian aikana on lisännyt opiskelijoiden uupumuksen kokemuksia. Opiskelijat näyttäisivätkin uupuvan samoista syistä kuin työpaikoilla uuvutaan, jos tunteet unohdetaan. Yhteisöllisyyden puute kuormittaa ja yksinäisyyden tunteet rasittavat. Kaivataan opiskelukavereita ja sitä, että joku kysyy miten voit.

Tunteita voi huomioida ja niihin voi vaikuttaa monella tavalla. Saavatko esimerkiksi jotkut opettajasi tai opiskelukaverisi sinut muita helpommin energiseksi ja hyvälle tuulelle? Tuntuuko sinusta, että sinun täytyy feikata vai voitko olla oma itsesi opiskeluporukassasi tai opettajasi kanssa asioidessasi? Oletko pohtinut, millä tavalla he vaikuttavat tunteisiisi? Onko opettaja tai opiskelukaveri hyvä kommunikoimaan, onko hän yhteydessä säännöllisesti, kuunteleeko hän ja ehkä tukee, arvostaa ja antaa palautetta? Entä mitä voisit itse tehdä osoittaaksesi heille tukea ja arvostusta?

Nämä ovat tapoja johtaa tunteita, yhtä lailla työelämässä kuin opiskelun maailmassakin. On hyvä myös muistaa, että tunteesi tarttuvat ihmisiin ympärilläsi kuin kipinä helteessä saa aikaan metsäpalon – mitä sinä haluat tarttuvan eteenpäin?

Koskas ratkaisuhakuisuus on vahvimpia piirteitäni, ei kirjoittamani blogi olisi minun ilman muutamia konkreettisia vinkkejä. Lainaan oppeja pitkään tuntemaltani valmentajalta Elina Aaltolaiselta sekä tunteiden johtamisen suunnannäyttäjä Camilla Tuomiselta. Elina on vuosien saatossa iskostanut mieleeni huolityöskentelyn tärkeyden. Huolet kannattaa sanoittaa – ”mikä minua oikeastaan painaa” – ja kirjata ylös.

Camilla puolestaan peräänkuuluttaa tunteiden sanoittamisen tärkeyttä. Sen sijaan, että painaisit tunnetta piiloon, nosta se rohkeasti esille. Anna tunteelle nimi ja sano se vaikka ääneen ja kirjoita ylös. Kuormasi kevenee, kun tiedät, minkälaisia tunteita sisälläsi myllertää ja mikä niitä aiheuttaa. Sen jälkeen voit paremmin keskittyä pohtimaan sitä, mitä tarvitset, jotta huolesi voivat hiljalleen väistyä.

Lopputyöaineistoni mukaan myös mieltä vaivaavien käytännön asioiden ratkaiseminen on hyvä keino tyynnyttää huolia ja ikäviä tunteita. Me YTK-Yhdistyksessä olemme tälläkin hetkellä jo satojen opiskelijoiden valinta kumppaniksi elämän erilaisissa käänteissä. Toivomme voivamme olla sitä jatkossa yhä useammalle, sillä kun selusta on turvattu, on niin opiskeluista kuin työelämästäkin mukavampi nauttia.

YTK-Yhdistyksen maksuton opiskelijajäsenyys mahdollistaa sinulle turvaa vapaa-ajan tapaturmien varalta, neuvontaa työsuhteiden kiemuroissa, tukea kun työnhaku askarruttaa tai etuja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Ja jos työskentelet opiskelun ohella, kannattaa sinun varmistaa myös ansioturvasi kertyminen työttömyyskassaan liittymällä.

Toivon, että tunteet ja niiden taustalla olevat kokemukset ja tapahtumat olisivat yhä luontevammin kaikille yhteinen puheenaihe. Kaiken lopputyötäni varten lukemani materiaalin valossa nimittäin uskon, että tunteiden johtamisen opit ja hyödyt ovat todennettavissa ja lunastettavissa työyhteisöjen ohella myös opiskelumaailmassa.

Minulla oli muuten joskus työkaveri, Janne nimeltään, joka usein kysyi meiltä muilta ”kuinka voitte”. Pieni ele häneltä, mutta toisinaan se pelasti päivän – ja tunteen.