Käsitämme luovuuden yksilön geneettiseksi ominaisuudeksi, jota ympäristö voi edistää tai tukahduttaa. Entä jos luovuus ei olekaan niinkään yksilön ominaisuus tai kyky vaan taito nähdä asioita yhdessä, toistemme ideoita ruokkien?

Kasvatustieteilijä Kai Hakkarainen (2017) puhuu kollektiivisesta luovuudesta. Opettajan näkökulmasta katsoen käytän mieluimmin termiä yhteisöllinen luovuus, sillä yhteisöllisyys viittaa mielestäni enemmän ihmisten väliseen yhteistyöhön, kun kollektiivinen pikemminkin yhteisöön, rakenteeseen.

Luovuutta tarvitaan muuttuvassa maailmassa

Olemme eittämättä teknologian, digitalisaation ja tukiälyn tuottamassa taitekohdassa, jossa maailmamme muuttuu perustavalla tavalla. Kuten Hakkarainen (2017) toteaa, teknologia jatkaa ihmisen evoluutiota.

Tässä muuttuvassa ympäristössä luovuutta ja kekseliäisyyttä tarvitaan entistä enemmän. Kun maailma muuttuu, työelämä muuttuu ja niinpä oppimisenkin täytyy muuttua.

Luovuutta peräänkuulutetaan niin arjessa kuin juhlapuheissa. Tunnistamme luovuuden vaativan aikaa ja jopa toimettomuutta, toisaalta taas haluamme hyödyntää luovuutta nopeassa tahdissa työelämän ja taloudellisten näkökulmien edistämisessä.

Koulutusinstituutiomme ja yhteiskuntamme tulee mahdollistaa sellainen ympäristö, joka antaa tilaa luovuuden vaatimalle ajalle ja kypsyttelylle sekä sallii riskinottoa ja epäonnistumista. Ympäristön tulee tarjota luovuuden rakennusaineiksi asiantuntijuutta, avoimuutta uudelle ajattelulle sekä ruokkia idearikkautta ja motivaatiota. Yhteisöllinen luovuus ja tiedontuotanto tulee mahdollistaa ilman, että kilpailemme toisiamme vastaan.

Yhteisöllinen luovuus koulutuksessa

Luovuuteen tarvitaan impulsseja ympäröivästä maailmasta. Koulutuksessa tulevaisuuden asiantuntijat saavat valmiuksia työelämään.

Yhteisöllistä luovuutta voidaan ruokkia koulutuksessa monin tavoin. Mahdollistamalla monialaisten ja monimuotoisten tiimien kohtaaminen luodaan tilaisuuksia uudenlaisten näkökulmien syntymiseen ja ongelmanratkaisuun. Projektioppimisessa ratkotaan todellisia ongelmia yhdistämällä luovuutta ja asiantuntijuutta.

Koulutuksessa on tärkeää kannustaa avoimeen keskusteluun ja vuorovaikutukseen sekä ideointiin. Osallistujien erilaiset taustat ja näkemykset rikastuttavat keskustelua ja johtavat uusiin ideoihin, muutoskyvykkyyteen sekä vakiintuneiden ajatusrakennelmien ja käytäntöjen kyseenalaistamiseen. Tämän näen erityisen tärkeäksi ajassamme, jota leimaa yhä syvempi eriytyminen ja siiloutuminen.

Korkeakoulut edistämässä yhteisöllistä luovuutta

Kompastuskivinä yhteisölliselle luovuudelle voi olla kommunikaatiotaitojen puute, vanhanaikainen käsitys johtajuudesta ja konfliktien hallinta.

On tärkeää panostaa kommunikaatiotaitoihin, jotta erilaiset näkemykset tulevat ymmärretyiksi monimuotoisissa yhteisöissä. Johtajien tehtävänä on luoda ympäristö, jossa erilaiset näkemykset saavat tilaa ja tulevat kuulluiksi arvostavassa ilmapiirissä. Turvallisessa ympäristössä on mahdollista ottaa riskejä ja epäonnistua. Konfliktit pitää ymmärtää osaksi luovaa prosessia, ne kuuluvat asiaan ja synnyttävät uutta. Konfliktien rakentava käsittely ja niistä oppiminen ovat osa prosessinhallintaa.

Korkeakoulut ovat tässä tärkeä kokeilualusta, jossa erilaisia taitoja ja ajatuksia on mahdollista pohtia, sulatella, testata ja kehittää yhdessä toisten kanssa.

Ammattikorkeakoulut ovat perinteisesti tarranneet vahvasti kiinni ympäröivään maailmaan ja niissä on korostunut työelämälähtöisyys. Sopeutuaksemme muuttuvaan maailmaan onkin tärkeää ymmärtää yhteisöllisen luovuuden potentiaali ja pyrkiä vahvistamaan sitä sekä koulutuksessa että työelämässä. Näin voimme luoda kestäviä, tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja sekä edistää yhteiskunnallista hyvinvointia ja kehitystä.