Positiivisen pedagogiikan ja opettajuuden taustateoriana on positiivinen psykologia, joka tutkii hyvinvoinnin ja kukoistuksen lähteitä sekä niiden toimintamekanismeja. Lisäksi se tutkii elämän merkityksellisyyttä, myötätuntoa, innostusta ja vaikeista tilanteista selviytymistä. Positiivisessa psykologiassa huomio on vahvuuksissa, mahdollisuuksissa ja myönteisissä toimintatavoissa eikä niinkään ongelmien ratkaisemisessa tai niiden välttämisessä. Positiivinen pedagogiikka pyrkii lisäämään hyvää ja tuomaan ihmisistä esiin heidän parhaat puolensa.

Negatiivisia tunteita ja kokemuksia ei tarvitse kieltää

Positiivisessa psykologiassa nähdään, että negatiivisten tunteiden hyväksyminen ja hyödyntäminen ovat osa tunteiden kirjoa ja ne ovat välttämättömiä inhimillisessä kasvussa ja kukoistuksen saavuttamisessa. Tarkoituksena ei ole välttää negatiivisia kokemuksia vaan oppia selviytymään niistä ja jopa vahvistua ja eheytyä näistä kokemuksista. (Kumpulainen, Mikkola, Rajala, Hilppö & Lipponen 2014; Leskisenoja & Sandberg 2019; Wenström 2020.) Lähtökohtaisesti on hyvä muistaa, että positiivinen opettaja kiinnittää huomiota vähintään yhtä paljon hyvään kuin kehittämisenkin kohteisiin.

Miten kehittyä positiiviseksi opettajaksi?

Positiiviseen opettajuuteen liittyy ihmiskäsitys ja opettajan arvopohja. Toteuttaakseen positiivista pedagogiikkaa opettajan on hyvä aloittaa työskentely reflektoimalla omaa ajattelumaailmaansa ja kirkastamalla työtään ohjaavat arvot. Arvopohja vaikuttaa opettajan toiminnan taustalla hänen tekemissään valinnoissa, sanoissa ja kohtaamisissa.

Positiivisen opettajuuden taustalla on humanistinen ihmiskäsitys, joka perustuu ajatukseen myönteisestä muutoksesta, kasvusta ja myönteisen potentiaalin realisoitumisesta. Positiivinen opettajuus näkyy käytännössä myönteisenä ja luottamuksellisena vuorovaikutussuhteena ja se tukee paitsi oppijan myös opettajan positiivista psykologista pääomaa luomalla myönteisyyden kehää. Tietoinen hyvän tekeminen, tarkoituksellinen myönteinen toiminta ja myönteinen vuorovaikutus vahvistuvat ja kertautuvat tuottaen voimavaroja kohdata erilaisia tilanteita. (Wenström 2020.)

Positiivinen opettajuus toteutuu opettajan tunnistamien omien vahvuuksien ja kyvykkyyksien kautta. Onkin hyvä pohtia, pystyykö opettajana hyödyntämään työssään omia vahvuuksiaan. Lisäksi opettajan on hyvä tunnistaa ja tunnustaa omat voimavaransa sekä kehittämiskohteensa, joissa haluaa kasvaa edelleen.

Opettajan ohjaus on vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa ja positiivinen opettajuus tulee esiin näissä kohtaamisissa. Työssään opettaja kohtaa vuorovaikutustilanteissa monenlaisia tunteita. Juuri nämä tilanteet ovat niitä kriittisiä positiivisen opettajuuden kohtia, joissa opettaja voi harjoittaa omia tunnetaitojaan.

Ennen kuin opettaja voi auttaa opiskelijaa hänen tunnetaidoissaan, tulee opettajan tuntea oma tunnepalettinsa. Kun opettaja osaa pysähtyä omien tunteiden äärelle ja tietoisesti osaa käsitellä niitä, voi opettaja kohdata opiskelijoiden tunteita ja auttaa heitä tunteiden käsittelyssä.

Opettaja voi aina valita, miten hän suhtautuu opetus- ja vuorovaikutustilanteisiin

Ohjauksen orientaatioita ovat kannatteleva-, tutkiva-, ongelmanratkaisu- tai opettamisorientaatio. Vehviläisen (2014) mukaan kannattelevaan orientaatioon liittyy kuunteleminen ja läsnäolo. Jos positiivinen opettaja tietoisesti pysähtyy kiinnittämään huomiota hyvän huomioimiseen ja opiskelijoiden vahvuuksiin, hän orientoituu jo lähtökohtaisesti kiinnittämään huomionsa näihin asioihin ja odottaa hyvien asioiden tapahtumista.

Opettaja voi tietoisesti valita sanansa ja tapansa ilmaista asioita. Tähän kannattaa pysähtyä ja miettiä, miten voisi muotoilla esimerkiksi palautteen siten, että se olisi voimauttava ja silti rakentava. Sanoilla ja sanavalinnoilla on suuri merkitys viestinnässä, koska se, mihin kiinnitetään huomiota kasvaa.

Kuva: www.shutterstock.com