Korkeakouluissa pyrimme tarjoamaan opetusta, joka on tulevaisuuskestävää, pedagogisesti laadukasta, ja joka on saatavilla opiskelijoille oikeassa muodossa ja oikeaan aikaan. Odotuksia toiminnalle asettavat niin koulun johdon tavoitteet, laatusertifikaatit, opiskelijoiden intressit kuin opettajien oma kunnianhimokin.

Taloudella on pelissä oma osuutensa, sillä korkeakouluja pyörittävät eurot, jotka tulevat valtaosin määrällisistä suorituksista eli opintopisteistä. Koko peli on poliittisen näkemyksen ja lainsäädännön ohjaamaa.  

Peliin muodostuu helposti kimurantteja tilanteita. Jos halutaan pärjätä taloudellisesti, laadusta voi olla vaikea pitää kiinni. Jos puolestaan halutaan satsata laatuun, opetuksen järjestämisen kustannukset kasvavat. Opiskelijoiden kokemuksia voidaan kuunnella herkällä korvalla, mutta laatua tuottavat pedagogiset ratkaisut eivät kuitenkaan aina ole sitä, mitä asiakas pyytää ja toivoo.

Koulutuksen järjestämisen strateginen aikahorisontti voi helposti olla useissa vuosissa, ja poliittisen ohjauksen intressi saattaa puolestaan olla muutama vuosi vaalikausien välissä. Tätä peliä on vaikea pelata hyvin. 

Monimutkaisuutta ja jatkuvaa muutosta

Kompleksisuus tarkoittaa kokonaisuutta, jossa ilmiöt ovat kietoutuneita toisiinsa vaikealla ja vaikeasti hahmotettavalla tavalla. Kompleksisuutta kuvaa se, että mukana olevien ilmiöiden analysoiminen ja pilkkominen osiin ei auta kokonaisuuden ymmärtämistä, sillä kokonaisuus on jotain muuta kuin osiensa summa.

Kokonaisuutta ei siksi voida ymmärtää syy-seuraus -suhteita selvittämällä. Pelkästään monimutkaiset ilmiöt ovat jo itsessään vaikeita, vaikka niissä kokonaisuus on otettavissa haltuun ja ymmärrettävissä. Jos auto on monimutkainen, on liikenne kompleksinen.  

Osa kompleksisista ongelmista on myös pirullisia ongelmia. Pirullinen ongelma on ongelma, johon on vaikea antaa selkeää vastausta osin sen dynaamisuuden vuoksi. Ongelma on jatkuvassa muutoksessa, ja jokainen ratkaisuyritys muuttaa sitä uuteen suuntaan. Ratkaisun myötä synnytetään usein vain lisää ongelmia. Lopputuloksena ongelma ei ole enää samanlainen kuin ennen ratkaisuyritystä.

Kompleksisuus siis vaikuttaa pirullisuuteen ja pirullisuus vaikuttaa kompleksisuuteen.

Pirullisessa pelissä kaikki osat liikkuvat

Kun pirullista ongelmaa pyritään ratkaisemaan, voi lopputuloksena olla pirullinen peli, jossa jokainen pelaa omilla säännöillään ja pelikenttä on syvästi verkottunut. Pirullinen peli jatkuu ja muokkautuu yhä uudelleen ja uudelleen.

Yhteiskunta ja lainsäädäntö muuttuvat, trendit ja markkinat vaihtuvat, pelin pelaajat ja niiden myötä näkökulmat vaihtuvat, mutta peli ja yhteistyö vain yhä jatkuvat. Lopputuloksena on systeemi, jossa jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja dynaaminen, eikä tulosta pysty määrittelemään yksiselitteisesti.  

Korona-ajan jälkeinen aika on luultavasti johtanut jokaisen opetuksenjärjestäjän mukaan pirulliseen peliin. Opiskelijat haluavat opetusta, mutta eivät halua tulla lähitunneille. Kun tämä ratkaistaan siirtymällä online-opetukseen, niin opiskelijat roikkuvat linjoilla multitaskaten muita asioita. Kun tämä ratkaistaan virtualisoimalla opintojakso aikaan ja paikkaan sitoutumattomasti, huomataan, että kaikilla opiskelijoilla ei riitä itseohjautuvuus edes ohjeiden lukemiseen, eikä edes lisäkysymysten esittämiseen. Ja jos tämä ratkaistaan järjestämällä virtuaalisia ohjaustapaamisia, ei niihin osallistuta. Ja niin edelleen. 

Tässä pelissä pärjää vain yhteistyöllä

Kompleksisuusajattelu kyseenalaistaa perinteisen rationaalisen analysointitavan pilkkoa kokonaisuus pienempiin osiin, sillä helppoja kausaalisuhteita ei ole näkyvillä. Parasta, mitä voimme tehdä on hyväksyä olemassa oleva tilanne, yrittää ymmärtää tätä kokonaisuutta ja tilanteen ennakoimatonta luonnetta. Ei siis keskitytä yksittäisiin ominaisuuksiin, vaan tarkastellaan eri osien välistä vuorovaikutusta.

Lisäksi on tietysti hyvä pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tämä on mahdollista laajan yhteistyön ja eri näkökulmien avulla. Kaikkien panosta tarvitaan, niin organisaation sisällä kuin sen ulkopuolella, aina valtiolliselle tasolle asti.  

Näyttää siltä, että maailma muuttuu jatkuvasti entistä kompleksisemmaksi. Olemme osa kehittyvien, toisiinsa kietoutuneiden ja toisiinsa törmäävien ilmiöiden temmellyskenttää. Olemme osa maailmaa, jossa on enemmän epäjatkuvuutta kuin ihmiskunnan historiassa koskaan ennen on ollut.  

Mitä jos ajattelemme, että tämä vain on jatkossakin meidän pelimme – ja peli, johon haluamme myös opiskelijoidemme osallistuvan?

Kuva: www.shutterstock.com