Pro gradu -työstö vahvuuslähtöisen osaamisidentiteetin kehittymisestä ja työelämäjakso OP Ryhmässä agile coach -heimon jäsenenä herättivät minussa kokemuksina oivalluksia siitä, miten tutkivaa oppimista ja työssä oppimista voisi yhdistää toisiinsa. Pohdin, mitä ideoita näistä voisi tulla konkreettisesti yhteisöllisen osaamisen kehittämiseen.
Vahvuuslähtöinen ohjaus luo merkityksellisyyden ja välittämisen tunnetta
Opettajan ja ohjaajan työ on toisten kohtaamista ja ihmisten kanssa tehtävää yhteistyötä. Jatkuvat muutokset työympäristössä ja koulutusorganisaatioissa haastavat sekä opettajia että opiskelijoita huolehtimaan jatkuvasta osaamisen kehittämisestä ja omasta pedagogisesta hyvinvoinnista. Tässä tilanteessa merkityksellisyyden tunnetta asioiden kokemiseksi voi saada sillä, että autetaan ja mahdollistetaan opiskelijoiden omien vahvuuksien tunnistaminen, jotta he voivat hyödyntää niitä. Kun ihminen pystyy käyttämään omia vahvuuksiaan, hän kokee iloa, innostusta ja se voi tuoda myös virkistymisen tunteita (Uusiautti 2021; Seligman 2018).
Vahvuuslähtöisellä ohjaamisella pystytään paremmin muodostamaan psykologinen sopimus opiskelijan ja opettajan ja ohjaajan välillä, jossa opiskelija voi tuntea, että hänestä välitetään. Välittäminen tulee esiin ystävällisyytenä, myötätuntona ja kiintymyksenä, jossa aidosti ollaan kiinnostuneita opiskelijoista (Määttä & Uusiautti, 2014). Korhosen ja Toomin (2017) mukaan opiskelijoiden hyvinvoinnilla ja kiinnittymisellä on kauaskantoisia vaikutuksia heidän menestykseensä opinnoissa, mutta myös työelämässä.
Ketterää yhteisöllistä oppimista
Työelämäjaksollani OP Ryhmässä minuun teki vaikutuksen agile coachien tapa suhtautua osaamisen kehittämiseen, tiedon jakamiseen ja yhdessä oppimiseen. OP Ryhmän agile coachit ovat mahdollistamassa ketterän ja valmentavan kulttuurin muutosmatkaa. Kulttuurin muutos tarkoittaa usein osaamisen kehittämistä, joka voi liittyä tietoon, taitoon, asenteeseen ja motivaatioon sekä verkostojen luomiseen.
Organisaation sisäisen tehokkuuden kannalta on oleellista, että ihmiset oppivat tuntemaan toisensa. Tämä voi mahdollistua yhteisen tekemisen kautta, jotta luottamus rakentuu ja löytyy yhteisiä yhdistäviä mielenkiinnonkohteita.
Agile coacheilla oli kalenteriin varatut ”AC oppitunnit”. Oppituntien teemoiksi sai ehdottaa haluamaansa aihetta: mistä haluaisi oppia tai mistä tunsi kykenevänsä opettaa tai jakaa tietoa. Eniten tykkäyksiä saaneet teemat otettiin aiheeksi näillä oppitunneilla. Varsinaiset oppitunnit saattoivat olla jonkun tiedon tai taidon jakamista ja yhteistä keskustelua, jonkun asian yhteistä harjoittelua tai demoamista.
Osallistuin myös työelämäjaksollani ”osaamistornitilaisuuksiin”, joita voisi kutsua oppimispiireiksi. Niissä omien mielenkiinnon ja osaamistarpeiden suhteen oltiin jakauduttu eri aiheen osaamistorneihin, jotka kokoontuivat säännöllisesti. Osallistujat olivat yhdessä muodostaneet tavoitteet yhteiselle oppimiselleen. Jokaisella osaamistornilla oli tornimestarit, jotka koordinoivat ja fasilitoivat tilaisuuksia. Käytännön sisältövastuu vaihtui kuitenkin osallistujien kesken jaetun johtajuuden hengessä.
Miten ketterää oppimispiiriajattelua voisi soveltaa vahvuuslähtöisen ohjaamisen kehittämisessä?
Oppiminen on motivoivaa silloin, kun se on itselle mielekästä ja merkityksellistä. Jos ohjaajalla ja opettajalla on halua kehittyä vahvuuslähtöiseksi ohjaajaksi, hänellä on hyvä lähtökohta lähteä etsimään tietoa ja lisävalmennusta aiheeseen. Yksi vaihtoehto voisi olla yhdessä oppiminen ja ihmettely aiheen osalta oppimispiiriin osallistumalla.
Tutkimuksessani tuli esiin, että tutkittavat kaipasivat yhdessä pohdintaa, vertaisjakamista ja muilta oppimista sekä mahdollista yhteiskehittelyä. Tähän tarpeeseen voisi organisaation sisäiset tavoitteelliset oppimispiirit olla hyvä ratkaisu. Oppimistavoitteet ja muodot voisivat tulla ryhmän itsensä muodostamina. Samalla jaetun johtajuuden ajatukset ja ketterän kehittämisen menetelmät voisivat tuoda tukea ja rakennetta niin, että tilaisuudet oikeasti pidettäisiin. Tämän ei tarvitsisi olla pysyvä ratkaisu, vaan voisi olla vain ketterä kokeilu tietyn ajan.
Innostus luo innostusta ja kun löytää sopivan vertaisryhmän, oppimisesta voi tulla entistä rikkaampaa.
Kirjoittaja teki pro gradu työn osana SOLE-hanketta aiheesta: Narratiivinen tutkimus vahvuuslähtöisen osaamisidentiteetin kehittymisestä ammattikorkeakoulussa. SOLE, Soljuvat opinnot lähtevät elämänhallinnasta on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jossa vahvistetaan ohjauksen rakenteita ja muotoja sekä lisätään innovatiivista ja hyvinvointia edistävää opetusta.
Lähteet
Korhonen, V. & Toom, A. 2017. Opintoihin kiinnittymisen ja hyvinvoinnin yhteyksien tunnistaminen sekä pedagogisen hyvinvoinnin tukeminen korkeakoulun opetusyhteisössä. Teoksessa V. Korhonen, J. Annala & P. Kulju (toim.), Kehittämisen palat, yhteisöjen salat: Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen (s. 131-154). Tampere: Tampere University Press.
Määttä, K., & Uusiautti, S. 2014. Love-based leadership at school as a way to well-being in pupils -theoretical and practical considerations. International Journal of Education 6 (3), 1–12.
Seligman, M. 2018. PERMA and the building blocks of well-being. The Journal of Positive Psychology, 13:4, 333-335.
Uusiautti, S. Hyvärinen, S., Löf, J. & Kangastie, H. 2021. Kohti vahvuusperustaista tulevaisuusohjausta. Teoksessa S. Hyvärinen, H. Kangastie, J. Löf, K. Rautio, N. Riponiemi & S. Uusiautti (toim.), Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittämismatka ja VAHTO-malli Lapin korkeakoulussa. Lapin yliopisto.
Editointi: Marianne Wegmüller
Kuva: