Syksyn yhteishaku oli taas käynnissä syyskuun alkupuolella. Tälläkin kertaa hakijoilla oli taatusti mielessään monenlaisia kysymyksiä: tahdonko opiskella ammattikorkeakoulussa, vai pitäisikö minun hakea yliopistoon? Odotanko kevään hakua varten, vai kokeilenko hakea nyt? Mitä jos en pidäkään valitsemastani alasta?

Ensimmäiset valinnat opiskelupaikasta ja tulevaisuuden urasta tehdään jo yhdeksännellä luokalla. Peruskoulun päättyessä nuorelle avautuu monia eri mahdollisuuksia jatkaa opintojansa. Hän voi päätyä opiskelemaan lukioon, ammatilliseen koulutukseen tai ammattilukioon. Jos nuori taas haluaa korottaa arvosanojansa, tarjotaan hänelle mahdollisuus hakeutua ensin tutkintoon valmistavaan koulutukseen.

Upeinta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on ehdottomasti sen rakenne, joka ei sisällä umpikujia. Opiskelija voi aina jatkaa oppimispolkuaan, vaikka olisi jossain koulutuksensa vaiheessa epäonnistunut. Lukion tai ammattikoulun käyneet saavat samat mahdollisuudet hakeutua eri korkeakouluihin, niin yliopistoihin kuin ammattikorkeakouluihinkin. Jommankumman toisen asteen koulutuksen valitseminen ei sulje kaikkia vaihtoehtoja pois tulevaisuudessa. Ammattikouluun voi mennä lukion jälkeen tai ammattikoulun käynyt voi ottaa kursseja aikuislukiosta halutessaan.

Suomalainen järjestelmä ei siis automaattisesti rankaise siitä, jos opiskelija jossain vaiheessa haluaakin vaihtaa ura- tai opiskelupolkuansa.

Joustava järjestelmä mahdollistaa opintopolun muuttamisen tarvittaessa

Oman alan etsiminen on vaativaa. Onneksi korkeakoulumaailmassakin on joustavuutta. Jos opiskelija päätyy väärälle alalle, hän voi hakea uudestaan yhteishaussa, siirtohaussa tai vaihtohaussa. Vaikka käytössä on nykyään ensikertalaisuuskiintiö, ei alan vaihtaminen suinkaan ole mahdotonta moneen muuhun maahan verrattuna. Järjestelmämme pyrkii ottamaan huomioon erilaiset oppijat ja tarjoamaan vaihtoehtoja niin, että kaikki löytäisivät itselleen oikean alan.

Oman urapolun valitseminen on yleensä yksi vaikeimmista ja isoista päätöksistä. Minkään päätöksen ei onneksi tarvitse olla ikuinen. Haaga-Heliassakin keskustellaan paljon jatkuvasta oppimisesta sekä tarjotaan erilaisia avoimen ammattikorkeakoulun kursseja ja osaamiskokonaisuuksia myös työssäkäyville. Tällainen koulutus tulee kasvamaan tulevien vuosien aikana entisestään.

Uuden tutkinnon tekeminen ei siis enää ole pakollista, vaan jatkuva oppiminen mahdollistaa omien, tarkkarajaisten kiinnostusten kohteiden valitsemisen. Jo pelkkä osaamisen täydentäminen voi antaa työntekijälle inspiraatiota ja motivaatiota oman työnkuvansa kehittämisessä ja parhaimmillaan avata lisää mahdollisuuksia.

Oppimisen ei tarvitse loppua

Nykypäivän nopeasti muuttuvassa maailmassa uudet teknologiat, teollisuudenalat ja työtehtävät syntyvät ja kehittyvät nopeasti. Jatkuva oppiminen antaa yksilöille mahdollisuuden sopeutua näihin muutoksiin, pysyä merkityksellisinä työmarkkinoilla ja pysyä työllistyvinä myös jatkossa. Myöskään alanvaihtamiselle ei ole ikärajaa; lähes kaikki on mahdollista, jos vain haluaa.

Jatkuva oppiminen ei ole vain keino menestyä ammatillisesti, vaan se myös rikastuttaa omaa ajattelutapaa ja oppimista. Jatkuvaan oppimiseen liittyy usein vuorovaikutusta vertaisten, mentoreiden ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Tämä voi johtaa arvokkaisiin verkostoitumismahdollisuuksiin ja uusien sosiaalisten yhteyksien kehittymiseen.