Siirry sisältöön
Jatkuva oppiminen
Moniosaajuuden tunnistaminen voi mullistaa uraunelmat

Työuraa voi yhtä lailla luonnehtia poluksi kuin maisemaksi. Kummallekin kielikuvalle löytyy perustelunsa, ja kumpikin niiden esille piirtämästä urasta on yhtä lailla arvokas, kiinnostava ja kunnianhimoinen – mutta kumpi on sinulle sopivampi?

Kirjoittajat:

Anna Hermiö

viestinnän asiantuntija
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 19.12.2022

“Suurin osa ihmisistä on jollain tapaa moniosaajia, koska työelämässä ja eri tehtävissä tarvitaan laaja-alaista osaamista ja vain harva voi keskittyä hyvin kapeaan asiantuntemukseen.” Näin totesi Haaga-Helian tutkimuspäivässä 23.9.2022 keynote-puheenvuoron pitänyt Inkeri Ruuska, jota voinee myös kutsua moniosaajaksi. Hän on työpsykologiasta väitellyt tekniikan tohtori, oikeustieteen maisteri ja sertifioitu business coach.

Tänä päivänä vain harvalla asiantuntijalla onkin suoraviivainen, polkumainen työura, jossa työpaikkaa vaihdetaan vain harvoin ja ura etenee vähitellen kohti vaativampia ja vastuullisempia tehtäviä. Syväosaajan sijaan on mahdollista olla myös moniosaaja, yhdistellä eri alojen osaamista ja rakentaa uraansa eri työn muotojen ja tulonlähteiden varaan.

Ammattikorkeakoulut opettajien ammatillisena toimintakontekstina luovat moniosaajuuden kehittymiselle erittäin otolliset lähtökohdat. Opettajille avautuu luontevasti mahdollisuuksia oman osaamisen syventämiseen ja laajentamiseen opetuksen ja ohjauksen kautta. Tämän lisäksi myös korkeakouluissa tehtävä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyö eli TKI on monialaista, vaihtelevaa ja uudistuvaa.

TKI-työn painopiste voi vaihdella: se voi, keskittyä esimerkiksi akateemiseen tutkimukseen ja vertaisarvioituun julkaisemiseen tai vaikkapa alueelliseen kehittämistyöhön yhdessä projektikumppaneiden kanssa. Moni TKI-työtä tekevä opettaja huomaakin hanketoiminnan avaavan uusia oppimisen mahdollisuuksia ja projektityön luovan uusia näköaloja omaan työhön ja ammatilliseen kasvuun.

Itsetutkiskelun kautta johti laajempaa uramaisemaa

Liikkeelle voi ja kannattaakin lähteä pienesti. Tutkimusmatkan voi aloittaa vaikkapa omasta itsestä esimerkiksi sanoittamalla omaa osaamista, taitoja, arvoja ja uraan liittyviä haaveita. Millaista moniosaajuutta minussa on nyt? Mitkä omat tietoni ja taitoni ovat jääneet piiloon nykyisessä työssäni? Millaista uutta osaamista haluaisin hankkia, jotta voisin paremmin toteuttaa arvojani ja haaveitani osana nykyistä työtäni?

TKI-työ tarjoaa mahdollisuuksia oman osaamisen laajentamiseen ja monipuolistamiseen myös opetuksen kehittämiseen tähtäävien hankkeiden kautta. Jos TKI-työ muuten on vierasta, voi uusien opetussisältöjen, opetusmenetelmien tai kansainvälisen opetusyhteistyön rakentaminen olla helppo tapa laajentaa omaa ammatillista uramaisemaa. Tämän päivän monimutkaisten haasteiden ja niin sanottujen viheliäisten ongelmien ratkaiseminen vaatii moniammatillista yhteistyötä ja poikkitieteellistä lähestymistä, jonka pitäisi näkyä myös opetuksessa ja sen kehittämisessä.

Kurottautuminen kohti uutta

Kuten Inkeri Ruuska muistutti meitä haagahelialaisia, oppimista tapahtuu useimmiten rajoilla ja niitä ylitettäessä. Saman näkemyksen ovat esittäneet sosiaalisen oppimisen keskeisen teorian kehittäjät Etienne Wenger ja Jean Lave (1992, 1998) kuvatessaan yhteisöissä tapahtuvaa oppimista ja rajojen ylittäjien roolia muutoksen aikaansaajina. Mitä ammatillisia rajoja sinä voisit ylittää?

Ideoita uusista mahdollisuuksista voi löytyy monista paikoista: työn arjesta, vuorovaikutuksesta opiskelijoiden kanssa, yhteistyöstä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa, erilaisiin tapahtumiin kuten konferensseihin tai seminaareihin osallistumisen kautta tai vaikkapa kollegoiden kanssa keskustellessa. Monesti sysäyksen uuteen avaakin juuri uudenlaiset kohtaamiset ja omien tuttujen toimintakontekstin rajojen ylittäminen. Esimerkiksi uusista, tutkimukseen tai kehittämiseen tähtäävistä ideoista voi keskustella niin tuttujen kollegoiden kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa.

Polku vai maisema

Moniosaamisen tunnistaminen ja sitä kohti kurottautuminen muuttaa perinteistä suoraviivaista, rationaaliseen valintaan perustuvaa ajattelua ja voi avartaa uramaisemaa. Kapea ammatillinen urapolku laajenee ja saa syvyyttä. Kun käsitys työstä ja työurasta uudistuu, voimme kokea toimijuutta suhteessa omaan työhömme ja sen kehittämiseen. Itsenäinen, kehittävä työote avaa uusia mahdollisuuksia. Sitä kohti meitä kaikkia kannustetaan.

Moniosaajuutta kuvaa tämän lisäksi monesti pyrkimys ja kyky ylittää tunnistettuja rajoja ja halu toimia sillanrakentajana aiemmin erillään pidettyjen ajatusten ja toimintojen välillä. Joustavuutensa ansiosta moniosaajat havaitsevat ensimmäisten joukossa uudet ilmiöt ja ovat valmiita tarttumaan niihin. Moniosaaminen ei kuitenkaan sulje pois syväasiantuntijuutta – päinvastoin. Moniosaamisen pohja rakentuu vahvasti ainakin yhden alan syväasiantuntijuudelle, jonka päälle moniulotteista ammatillista identiteettiä pystyy rakentamaan.

Lähteet

Lave, J. & Wenger, E. 1991. Situated learning: Legitimate peripheral participation. Cambridge University Press.

Wenger, E. 1998. Communities of Practice: Learning, meaning and identity. Cambridge University Press.

Kuva: www.shutterstock.com