Yhtä itsestään selvästi kuin ammattikorkeakouluissa toiminnan lähtökohtana on rahoitusmalli, ovat Demos Helsingissä arkisena toiminnan lähtökohtana tulevaisuuden ankarat pakot: ilmastonmuutosta on saatava kunnolla jarrutetuksi, luonnon ja talouden suhdetta on kangettava kestävämmälle pohjalle, ja samalla olisi hyvä kasvattaa demokratialle lisää elintilaa arjessa.

Ajattelun päivittämiseen minua ohjasi osaltaan pakko opetella uusia sanoja. Koska osa niistä voi olla muillekin uusia, esittelen tässä muutaman.

Uusi sana: vaikuttavuusmalli

Vaikuttavuusmalli on strategisen suunnittelun väline, jossa huomio on siinä, millä keinoin saavutetaan mahdollisimman suuri vaikutus toivottuun suuntaan. Se korvaa perinteisemmän, yksiviivaisen strategian. Perinteisten strategioiden ongelma on se, että maailma on muuttunut vaikeasti ennakoitavaksi.

Vaikuttavuusajatteluun kuuluu se, että arvioidaan, millä panoksilla voidaan saada aikaan muutoksia, jotka lopulta muuttavat yhteiskuntaa toivottuun suuntaan. Demos on korvannut strategian vuosittain päivitettävällä vaikuttuvuusmallilla.

Amk-näkökulmasta arvioisin, että vaikutuksiin keskittyminen vie huomion omaa tonttia laajemmalle. On tärkeää saada omassa oppilaitoksessa esimerkiksi energiankulutusta vähennetyksi ja korkeakouluyhteisön sisäistä yhdenvertaisuutta lisätyksi. Todellinen haaste on se, miten voimme toimia niin, että maailma ympärillämme muuttuu kestävämmäksi ja inhimillisemmäksi. Enää ei riitä, että järjestetään seminaareja, joissa osallistujat kirjoittavat keltaisille lapuille lupauksia lajitella roskat tarkemmin kierrätykseen.

Uusi sana: vipuvarret

Elämme teknisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti hyvin monimutkaisissa järjestelmissä. Vaikka halua muuttaa menoa kestävämmäksi olisi, ei ole helppoa löytää siihen keinoja. Helposti tuleekin turvaudutuksi niihin helpoimpiin tekoihin, vaikka ne eivät ole tehokkaita.

Rooman klubin tutkija, ympäristötieteilijä Donella Meadows julkaisi 1999 esseen, jossa hän avasi, miten muutokset eri kohdissa järjestelmää ovat teholtaan erilaisia. Tärkeimmät vipuvarret toimivat systeemin niissä kohdissa, joihin puuttuminen aiheuttaa järjestelmässä syvällekäyvän muutoksen, transformaation.

Saksalaiset Leuphana-yliopiston tutkijat kehittelivät vipuvarsiajatusta eteenpäin (Abson ym. 2017). He esittivät artikkelissaan maailman tutkijoille haasteen: tutkimuksen tulisi keskittää voimansa kolmeen vipuvaikutuskohtaan, jos tutkimuksen halutaan riittävän tehokkaasti auttamaan meitä siirtymään kestävämmän kehityksen maailmaan. Systeemiseen muutokseen vaikuttaisi heidän analyysinsa mukaan tehokkaimmin tutkimus, joka auttaisi muuttamaan ihmisen luontosuhdetta, edistäisi instituutioiden remonttia sekä kehittelisi entistä parempia tapoja luoda ja käyttää tietoa tukena, kun ihmiskunta kompastelee kestävämmän muutoksen polulla.

Demos Helsinki on tunnistanut neljä vipuvartta, joiden varaan se on organisoinut koko toimintansa. Vähemmän tärkeisiin tehtäviin ei ryhdytä.

Uusi sana: transformaatiotutkimus

Kestävyysmurroksen (melkoisen tuore sanatuttavuus tämäkin) ymmärtämiseksi ja toteuttamiseksi tarvitaan tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tarvitaan transformaatiotutkimusta, joka kuvailee, analysoi ja selittää muutosta – ja vielä lisäksi ratkoo, millä keinoin muutoskykyä voidaan vahvistaa.

Transformaatiotutkimuksesta voidaan käyttää myös suomalaisempaa termiä murrostutkimus. Kun tähän asti tutkijat ovat olleet varovaisia ylittämään oman alansa rajoja, murrostutkimuksessa on välttämätöntä ottaa eri asiantuntemusalat mukaan.

Ammattikorkeakoulumaailmassa olemme jo valmiiksi tottuneet siihen, että tutkimus tähtää käytännön toimiin. Transformaatiotutkimusta on varmasti jo tehtykin, vaikka ei ehkä sillä nimellä.

Seuraavantapaiset kysymykset sopisivat hyvin ratkottaviksi:

• Miten yritykset ja organisaatiot voivat paremmin ennakoida toimintaansa muuttuvassa ympäristössä?
• Millaiset bisnesmallit ja innovaatiot ottaisivat huomioon ilmaston ja luonnon kantokyvyn rajat?
• Mikä voimaannuttaisi yrittäjät, työntekijät ja yhteiskunnan eri ryhmät toimimaan yhdessä positiivisen muutoksen puolesta?
• Miten teknologiaa kehitettäessä otetaan huomioon tavallisten ihmisten oikeudet ja toimintavapaus?
• Miten sovitellaan eturistiriitoja, jotka liittyvät ilmastokriisin ja sen torjumisen aiheuttamiin muutoksiin?

Hihat voi kääriä, vaikka ei vielä tietäisikään, mitä sanat dekarbonisaatio, post-sustainability ja kestävyyskuilu tarkoittavat.

Kuva: www.shutterstock.com