Ajatus tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyöhön (TKI) mukaan lähtemisestä voi tuntua haastavalta, etenkin jos siitä ei ole aikaisempaa kokemusta. Kuitenkin ammattikorkeakoulussa tarjoamamme opetus itsessään on jo suunniteltu työelämän tarpeita vastaavaksi ja käytännönläheiseksi, joten yhteistyö elinkeinoelämän kanssa myös muun kuin koulutuksen kontekstissa ei lopulta ole mikään suuri hyppäys tuntemattomaan.

Paras innoittaja ja uuden asiantuntija-alueen kokeiluun usuttaja on kollega, joka samalla voi toimia kevytmentorin lailla. TKI-hanketyössä jo mukana oleva kollega on hyvä taho kertomaan siitä, miten uusi aluevaltaus on mahdollista nivoa yhteen jo olemassa olevaan työhön. Organisaation sisällä kokemuksia jakamalla on mahdollista kehittää yhteistä ymmärrystä hyvistä toimintavoista ja vahvistaa yhteisöllistä ja kehittymiselle avointa työkulttuuria.

Innovaatioekosysteemit rakentuvat yhteistyöllä

Ammattikorkeakoulujen tehtäviin kuuluu yhteistoiminnallisuus ja yhteistyö elinkeinoelämän ja muiden alueellisten toimijoiden kanssa (Ammattikorkeakoululaki 4 § ja 6 §). Tässä mielessä voidaan ajatella yhteisöllisyyden ulottuvan myös oman organisaation ulkopuolelle, kohti alueellista innovaatioekosysteemiä eli yritysten, tutkimuslaitosten, julkisen sektorin, kuluttajien ja muiden toimijoiden tiiviiseen vuorovaikutukseen perustuvia verkostoja.

Kuten sanottua, yhteistyö elinkeinoelämän kanssa toteutuu jo monilla tavoin osana käytännönläheistä opetustamme. Opettajien laajempi osallistuminen niin TKI-hankkeiden suunnitteluun kuin toteuttamiseenkin voisi lisätä yhteistyötä entisestään ja tuoda siihen uusia ulottuvuuksia. Tämä myös kaventaisi näiden usein erillisinä näyttäytyvien tehtävien välistä kuilua (ks. Väänänen ja Peltonen 2020).

Yhdessä tekeminen on Haaga-Helian arvo

Yhteisöllisyyden kehittyminen edellyttää toimintaympäristön, joka ei estä yhteistoiminnan muodostumista. Ihmisten on saatava yhteys toisiinsa, ja toisaalta organisaation on autettava yhteisten tavoitteiden muodostamisessa ja palkittava niiden saavuttamisesta yksilökeskeisten suoritteiden sijaan.

Yhteisöllisyyden muodostuminen vaatii myös toimijoiden itsensä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin, yhteisiin toimintatapoihin ja toisiinsa. Vain näin toimijoiden välille voi syntyä yhteisöllistä kokemusta synnyttävää luottamusta ja toiminnan jatkuvuutta.

Me kaikki voimme siis olla avaintoimijoita koetun yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Olemme sitten noviiseja tai kokeneita toimijoita, kannattaa meidän osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja tuoda mukanamme omat intohimon kohteemme, ideamme, osaamisemme, kysymyksemme ja hankkeemme muille tarjoamat mahdollisuudet. Meitä kaikkia tarvitaan!

Kuva: www.shutterstock.com