Työvoimapula, osaamisvaje ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat esiintyvät julkisessa keskustelussa yhä useammin, kun talous alkaa selvitä pandemian vaikutuksista ja yhteiskuntaa avataan. Jatkuva oppiminen on sisällytetty nykyiseen hallitusohjelmaan. Parhaillaan on perustettavana Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus, joka tulee koordinoimaan toimintaa valtakunnallisesti.

Haaga-Helia, Sitra ja Aikuisten oppimisen pohjoismainen verkosto järjestivät syyskuun alussa yhteisen webinaarin. Tavoitteena oli valottaa osaamisen käsitteen moniulotteisuutta sekä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen eli validointityön potentiaalia jatkuvalle oppimiselle. OKM:n määritelmän mukaan jatkuva oppiminen vastaa ”tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamista elämän ja työuran eri vaiheissa”. Se kiinnittyy muodollisen koulutuksen kautta hankittavaan osaamiseen ja pätevyyteen, mutta myös eri yhteyksissä kertyvään epämuodolliseen ja arkioppimiseen, joista työ on yksi tärkeimpiä.

Webinaarin asiantuntijavieraat ja osallistujat edustivat monipuolista kehittämistyötä, jota pienessä maassa tarvitaan mittavan uudistuksen toteuttamiseksi: mukana oli yhteistyöverkostoja, järjestöjä, vapaa sivistystyö, formaali koulutus eri asteilla, yrityksiä sekä ministeriöiden edustajia.

Kokemukset verkostotyöstä ovat osoittaneet, että tällaiset keskustelufoorumit ovat välttämätön työkalu hyvien käytäntöjen jakamiseen. Ne tarjoavat rakentavan mahdollisuuden myös kyseenalaistamiselle ja kritiikille.

Miten sisällyttää mikrotutkinnot kokonaisuuteen?

Anni Karttunen Globedusta esitteli EU-tason kehitystä, jossa korostuvat määrittelytyö mikrotutkinnoille (käytössä myös mikropätevyys ja pieni osaamiskokonaisuus vastineena micro-credentials -termille) sekä yksilölliset osaamistilit (Individual Learning Accounts).

Osaamistilit eivät ole juuri esiintyneet suomalaisessa kehittämiskeskustelussa, sen sijaan mikrotutkintoja on työn alla laajasti. Erno Hyvönen (OKM) korosti kommenttipuheenvuorossaan suomalaisten tutkintomyönteisyyttä. Siihen liittyy formaalien tutkintojen ja osaamisen välisen suhteen epämääräisyys, jolloin mikrotutkintoja on haastavaa integroida kokonaisuuteen. Järjestelmä on muotoutumassa, joten sen kehittämisessä on syytä olla mukana juuri nyt.

Sitran Tapio Huttula peräänkuulutti validointikeskusteluun vuorovaikutteisuutta, jotta koko kansallinen osaamispääoma saataisiin näkyviin. Tällöin tarvitaan yhteinen kieli ja terminologia. Kyseessä on kansantaloudellisesti ja kilpailukyvyn näkökulmasta äärimmäisen tärkeä kenttä, jossa yritysten ja oppilaitosten rajapintoja on tunnistettava, jottei osaamista jää katveisiin. Se edellyttää työssä kertyvän osaamisen yhä laajempaa validointia.

Tähän liittyy edelleen kuolleita kulmia, kuten Kimmo Mäki Haaga-Heliasta muistutti. Hän kommentoi korkeakoulujen rahoituksen tutkintokeskeisyyttä ja hankepohjaisen kehittämistyön pirstaleisuutta.

”Teettekö timantteja?”

Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtajan Jaana Nuottasen mukaan muodolliset tutkinnot säilyttävät paikkansa, vaikka oppimista tapahtuukin kaikkialla. Erityisosaamista tarvitaan silti yhä enemmän. Genelec Oy:n toimitusjohtaja Siamäk Naghian painotti toimialakohtaisen osaamisen merkitystä sekä siihen liittyvää osaamisen johtamisen haastetta, jossa korostuu ennakointi. Etenkin korkean teknologian yrityksissä on katsottava vuosikymmeniä eteenpäin, jolloin yhteistyö tutkimusorganisaatioiden ja korkeakoulujen kanssa on yksi menestymisen edellytys.

Naghian korosti ”osaamispesäkkeiden” tunnistamista: niissä yhdistyvät parhaimmillaan muodollinen koulutus, työ ja harrastustoiminta. Arjen onnistumiset, niistä palkitseminen ja kehittymisestä nauttiminen ovat askeleita yksilöllisillä osaamispoluilla, joille johdon tulee luoda edellytykset. ”Etsittekö timantteja vai teettekö timantteja?” on puhutteleva kysymys yritysjohtajalle.

Teija Felt työ- ja elinkeinoministeriöstä korosti toimintaympäristön haastavuuden rinnalla hallinnollista yhteistyötä, joka toteutuu jatkuvan oppimisen palvelukokonaisuuden rakentamisessa. Siinä tulee varmistaa kaikenkokoisten yritysten mahdollisuudet kehittää henkilöstönsä osaamista.

Kohti mikrosuorituksia?

Osaamisen validointi yksilön osaamispolkujen ja työelämän tarpeisiin on jatkuvan oppimisen keskeinen osatekijä, jolle meidän on yhteiskehittämisen periaattein rakennettava puitteet ja ymmärrettävä käsitteistö. Esimerkiksi mikrotutkinto on monitulkintainen eikä täysin kuvaa sitä käsitettä, joka liitetään pieniin osaamiskokonaisuuksiin. Mikropätevyys puolestaan viittaa spesifiin osaamiseen, johon kaikki pienet osaamiskokonaisuudet eivät edes tähtää. Voisiko esimerkiksi mikrosuoritus olla toimiva, jos mikro-etuliite halutaan säilyttää?

Yhteisesti hyväksytyn suomenkielisen käsitteen lisäksi tarvitaan yhteinen näkemys osaamiskokonaisuuksien toteuttamisedellytyksistä ja validoinnin suuntaviivoista. Loppuvuodesta 2021 julkaistaviin Euroopan komission micro-credential -linjauksiin kohdistuukin suuria odotuksia koulutuksen kentillä.

Jatkuva oppiminen on valtava haaste koko yhteiskunnallemme. Tutkintokoulutuksen joustavoittamisen rinnalla tarvitaan ennakkoluulotonta suhtautumista eri konteksteissa kertyneen osaamisen validointiin. On uskallettava irtautua totutuista rakenteista, mikä haastaa erityisesti korkeakoulusektorin. Näin luomme osaamispääoman kasvattamisella arvoa niin yksilöille kuin yrityksille ja kasvatamme koko yhteiskunnan resilienssiä.