Toimin muun työni ohella opettajana Oman urasuunnitelman kehittäminen -opintojaksolla, jonka tavoitteena on muun muassa auttaa opiskelijoita löytämään omat vahvuutensa ja kehittämiskohteensa omaan urasuunnitelmaansa. Opintojakson viimeisenä tehtävänä on sanoittaa omat uratavoitteet, pohtia omia vahvuuksia ja kehittämiskohteita siihen liittyen sekä suunnitella miten omia tavoitteitaan lähtee käytännössä tavoittelemaan.

Kuluneen lukukauden aikana olen lukenut suunnilleen 100 Haaga-Helian avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijan tekemää urasuunnitelmaa. Näissä opiskelijoiden pohdinnoissa on muutama selkeä jatkuvasti toistuva asia.

Toimeen tarttumisessa on haasteita lähes jokaisella

Omaa ajankäyttöään pohdiskellessa lähes jokainen mainitsee puhelimella surffailun ja turhan ajan kuluttamisen. Selvästi moni potee siitä huonoa omaa tuntoa, kun eivät ole tarpeeksi tehokkaita. Onko loputon tehokkuus kuitenkaan tarpeellista? Ne muutamat, jotka olivat kirjoittamansa mukaan erittäin tehokkaita ja järjestelmällisiä, mainitsivat että kaipaavat sarjojen katsomista ja palautumista.

Suurimmat saavutukset liittyvät hyvin usein muuhun kuin työhön ja opiskeluun

Melko moni avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoistamme on jo perheellinen. Se näkyy hyvin omiin saavutuksiin liittyvissä pohdinnoissa, joissa lapset ja jopa ihanan puolison löytäminen mainitaan melko usein suurimpana saavutuksena.

Tasapainoilu työn, opintojen ja perheen välillä vaatii suurta järjestelmällisyyttä

Jatkuvan oppimisen opiskelijat ovat uskomattomia elämänhallinnan sankareita. Useimmilla heistä on asiantuntijatasoinen työ, perhe, jossa usein melko pienet lapset, ja sen lisäksi vielä tavoitteelliset opinnot siihen päälle. Urasuunnitelmista paistaa läpi, kuinka tämän kaiken hallitseminen vaatii uskomatonta järjestelmällisyyttä.

Myöhemmin korkeakouluopintoihin tarttuneilla on huikea motivaatio opiskella

Työelämässä jo olevat jatkuvat oppijat todella tietävät mitä kohti ovat menossa. He haluavat suorittaa opintoja päästäkseen parempiin työtehtäviin ja kehittääkseen osaamistaan uudelle tasolle. Heillä on siis todella kova motivaatio, vaikka edellisessä kohdassa mainittu tasapainoilutarve toki tuottaa siihen välillä haasteita. 

Näyttäisi siis, että meillä on jatkuvina oppijoina motivoituneita opiskelijoita, joilla on todellinen tarve opintojen loppuun saattamiselle. Mikäli haluamme oikeasti olla jatkuvaa oppimista tukeva korkeakoulu, meidän tulee ymmärtää myös heidän tarpeitaan, tukea heitä heidän tasapainoilussaan ja vahvistaa heidän motivaatiotaan. Tarvitaan apua ajanhallintaan ja itsensä johtamiseen sekä tietysti joustavuutta ja maalaisjärkeä opettajilta ja myös muulta henkilökunnalta. Opinnot etenevät ja valmistuminen on mahdollista, vaikka ei sitä ihan perinteistä polkua kulkisikaan.

Kuva: www.shutterstock.com