Läpimenneiden hankehakemusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ammattikorkeakoulumaailmassa viimeisen vuoden aikana. Aika monella haagahelialaisellakin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyö hankkeissa on merkittävässä osassa työn kokonaisuutta. Vaikka kaikki tekeminen ei suoranaisesti ole TKI-työtä, hankkeet ovat uuden strategian mukaisesti osa opetusta ja sisäistä kehittämistä sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Uudet työnkuvat haastavat rakenteita

Hanketyöhön liittyy joskus mielikuvia, joissa projektitiimi istuu pienellä porukalla neuvotteluhuoneessa tai kehittelee ideoita suljetuissa kabineteissa. Tosiasiassa nykyaikaisissa TKI-hankkeissa kehitetään uusia palveluja, ratkaisuja ja toimintamalleja mm. palvelumuotoilun menetelmillä mitä moninaisemmissa ryhmissä ja verkostoissa.

TKI-toiminnan kasvu näkyy uusissa rekrytoinneissakin. Haaga-Heliaan on palkattu ja palkataan uudenlaista osaamista – tapahtumatuottajista palvelumuotoilijoihin.

Korkeakouluissa hanketyötä haastavat monet perinteiset rakenteet ja järjestelmät. Opetustehtävissä toimiva henkilöstö työskentee kokonaistyöajassa, jonka suunnittelun syklissä ei aina pystytä huomioimaan riittävästi avautuvia hankehakuja tai rahoituksen saavia hankkeita. Lisäksi monissa eri rooleissa työskenteleviltä asiantuntijoilta edellytetään vahvaa itseohjautuvuutta ja ajanhallintaa. Työtä on osattava suunnitella ja tehdä itsenäisesti, ja työn imussa on huolehdittava omasta jaksamisestakin.

Asiantuntijuus on tiedon luomista

Hanketyö tarjoaa poikkeuksellisen paljon mahdollisuuksia oppia uutta ja kehittyä asiantuntijana. Hakkaraisen, Lallimon ja Toikan (2012) mukaan asiantuntijuutta voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta.

Ensinnäkin asiantuntijuus voidaan nähdä yksilöllisenä tiedonhankintana, jossa selitetään asiantuntijoiden poikkeuksellista suoriutumista laajalla, hyvin organisoidulla ja käyttökelpoisella tietämyksellä. Hanketyössä tällainen asiantuntijuus voisi tarkoittaa hankkeessa kehitettävään asiaan tai ilmiöön liittyvää yksilön teoriatietoa, kykyä ratkaista ongelmia tai tuottaa hyviä ratkaisuja.

Toinen asiantuntijuuden näkökulma korostaa yksilönäkökulman sijaan osallistumista yhteisöön ja toimintakulttuuriin. Asiantuntijaksi tuleminen nähdään erityisesti sosiaalisena ilmiönä, joka edellyttää osallistumista toimintakulttuuriin ja yhteisöön ja niiden arvojen ja toimintatapojen omaksumista. (Hakkarainen ym. 2012.) Hanketyö tarjoaa tähän valtavasti mahdollisuuksia: yhteinen ongelmanratkaisu ja oppiminen toisilta hanketiimin jäseniltä sekä toisaalta hankkeessa tuotetun tiedon julkaiseminen ja dialogi muiden asiantuntijoiden kanssa eri foorumeilla.

Kolmas asiantuntijuuden näkökulma tarkastelee asiantuntijuutta sekä yksilöllisenä että yhteisöllisenä tiedon luomisen prosessina. Koska yhä useammin työskennellään moniammatillisissa tiimeissä, ei pelkkä oman alan vertikaalinen asiantuntijuuden kehittäminen ole riittävää vaan kaikkien täytyy osallistua horisontaaliseen oppimiseen. Tällä tarkoitetaan oman osaamisen suhteuttamista ja sulauttamista muiden tiiminjäsenten osaamiseen. Muuttuvassa ja monimutkaisessa maailmassa asiantuntijayhteisöt osallistuvat innovaatioiden ja sosiaalisten käytäntöjen jatkuvaan muuttamisen prosessiin, jotta uusiin haasteisiin pystytään vastaamaan. (Hakkarainen ym. 2012.)

Hankkeessa opitaan yhdessä

Hanketyössä on parhaimmillaan kyse nimenomaan viimeisestä: kyse ei ole pelkästään yksilön osaamisesta vaan yhteisestä oppimisesta ja uuden tiedon luomisesta ympäröivästä maailmasta nouseviin uusiin ja monimutkaisiin haasteisiin.

Hanketiimin jäseniltä täytyy löytyä monenlaista osaamista mutta ennen kaikkea halua oppia toisilta ja yhdessä uutta. Asiantuntijuuteen kuuluu myös olennaisena ammatillinen reflektio eli kriittinen asenne omaan työhön ja osaamiseen sekä ymmärryksen lisääminen ja oman osaamisen tietoinen kehittäminen. Hanketiimissä tarvitaan lisäksi yhteistä reflektiota eli kriittistä arviointia, tietoista pysähtymistä ja kyseenalaistamista.

Lähde: Hakkarainen, K., Lallimo, J. & Toikka, S. 2012. Kollektiivinen asiantuntijuus ja jaetut tietokäytännöt. Aikuiskasvatus 32, 4, 246-256.

Kuva: www.shutterstock.com