Siirry sisältöön
Hyvinvointi
Tosiasiaperusteinen käsitys maailmasta vahvistaa hyvinvointia

Kirjoittajat:

Jani Siirilä

yliopettaja, vaikuttava ammatillinen pedagogiikka
principal lecturer, engaging vocational pedagogy
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 08.11.2022

”Ei tästä maailman menosta mitään tule”. Näin olen ajatellut viime aikoina usein, kun olen sulkenut television kymppiuutisten jälkeen. En yhtään ihmettele, että suuri osa ihmisistä ajattelee kehityksen kulkevan vuosi vuodelta heikompaan suuntaan. Turvallisuudentunteemme järkkyi ensin globaalin pandemian seurauksena ja heti perään Venäjä aloitti silmittömän sodan Ukrainassa.

Kaivattu käänteinen lähestymistapa

Aaron Antonovskyn vuonna 1979 julkaisema teoria suuntautuu etsimään terveyden syitä sairauden sijaan. Käänteinen lähestymistapa haastaa perinteisen sairauskäsityksen, ja Antonovskyn mukaan ihminen tulisi nähdä kokonaisuutena ja pyrkiä löytämään tekijöitä, jotka auttavat yksilöä edistämään ja ylläpitämään terveyttään.

Antonovsky kehitti teorian koherenssin tunteesta, joka tarkoittaa ihmisen subjektiivista kokemusta terveydestä ja hyvinvoinnista. Ihmisen koherenssin tunnetta kannattelee kolme keskeistä tukipilaria. Niistä ensimmäinen liittyy ympäröivän todellisuuden ymmärrettävyyteen ja kykyyn sietää tulevaisuuden epävarmuutta.

Toinen liittyy tunteeseen elämän hallittavuudesta. Miten esimerkiksi onnistumme yhteensovittamaan arkielämämme eri roolit yhä monimutkaistuvassa ympäristössä? Miten onnistumme tekemään hyvinvointiamme tukevia, kestäviä päätöksiä, kun tarjolla on valintojen viidakko ja lukuisia vaihtoehtoisia elämänpolkuja?

Kolmanneksi koherenssin tunnetta synnyttää kokemus elämän merkityksellisyydestä. Miten kokea merkityksellisyyttä kilpailu- ja kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa, joka materialistisia arvoja korostaessaan välineellistää joskus jopa ihmisen itsensä?

Piilotettu ihme on näkyvillä

Tarkastellaan seuraavaksi koherenssin tunteen ensimmäistä tukipilaria: ympäröivän todellisuuden ymmärrettävyyttä. Tosiasiaperustainen maailmankuva ei nimittäin tue käsitystä, että olemme kulkemassa koko ajan heikompaan suuntaan. En halua kuulostaa naiivilta, mutta haastetaan hetkeksi tosiasiaperusteista ja uskomuksiin perustuvaa maailmankuvaa.

Hans Rosling (2018) on listannut huonoja asioista, jotka ovat maailmasta häviämässä, ja hyviä asioita, jotka maailmassa lisääntyvät. Nämä kehitystrendit jäävät herkästi huomaamatta kaiken negatiivisen uutisvirran keskeltä.

Elämme maailmassa, josta ovat häviämässä laillistettu orjuus, lapsikuolleisuus, kuolemanrangaistus ja öljyvuodot. Lyijyä sisältävää bensiiniä ei enää käytetä, ja aurinkopaneelit maksavat vain prosentin murto-osan siitä, mitä ne vielä muutamia vuosikymmeniä sitten maksoivat. Isorokko on poissa. Ihmisiä kuolee lento-onnettomuuksissa ja jopa luonnonkatastrofeissa vain murto-osa aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Otsonikerros on palautumassa normaaliksi vuoteen 2050 mennessä, koska 1980-luvulla tehty Montrealin sopimus kielsi CFC-yhdisteet maailmasta.

Absoluuttisessa köyhyydessä elävien määrä on puolittunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Yhä useampi ihminen maailmassa on lukutaitoinen, tyttöjen koulunkäynti saavuttaa lähes kaikki valtiot maailmassa ja 80 prosenttia maailman ihmisistä saa elämänsä aikana vähintään yhden rokotuksen. Tieteellisten julkaisujen määrä kasvaa eksponentiaalisesti vuosi vuodelta.

Tätä kaikkea Rosling kuvaa ”inhimillisen edistymisen piilotetuksi ihmeeksi”. Tämä kaikki on sitä, mikä tapahtuu taustalla mutta mikä ei ylitä päivittäistä uutiskynnystä.

Ympäröivän todellisuuden ymmärrettävyyttä hämärtävät ajatteluumme pesiytyneet vaistot, joista yksi on kielteisyysvaisto. Kaikkialle ulottuva media vahvistaa sitä meissä kielteisen uutisvirran kautta.

Olkoon tämä blogi siis toivoa herättävä.

Usko pois, huomenna aamulla herätessäsi maailma on hieman parempi paikka, mitä se eilen oli. Tämä tieto lisää minussa hyvinvointia.