Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi on ollut globaali huolenaihe koronapandemian aikana ja sen seurauksien selvitessä. Sosiaalisten kohtaamisten hyvinvointivaikutusten puuttuessa opiskelijat eristäytyivät, ja kun korkeakoulujen ovet taas avautuivat, ne tuntuivat pahimmassa tapauksessa liian ahtailta astua sisään. Yhteiskunnallista vastuullisuutta osoittaen opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi rahoitusta, jonka turvin voitiin fokusoitua korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin uudelleen rakentumiseen.  

Soljuvat opinnot lähtevät elämänhallinasta (SOLE) -hankkeessa kehittämistoimintaa priorisoitiin erityisesti Haaga-Helian ammattikorkeakoulun opiskelijoiden arjen hyvinvoinnin tukemiseen, yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden mahdollistavien toimintatapojen kehittämiseen sekä ohjauksen vahvistamiseen. Hankkeen kehittämistoimintoja peilattiin opiskelukykymalliin (YTHS, mukaillen Kunttu 2016) asemoituihin näkökulmiin: opiskelijoiden voimavarojen vahvistamiseen, opiskelutaitojen tukemiseen, opiskeluympäristön kehittämiseen ja opiskelijakeskeiseen opetus- ja ohjaustyöhön. Opiskelukyvyn tukeminen on keskeistä ammattikorkeakouluopintojen aikana, koska se on pohjana työkyvylle.

Vaikka hankkeen kehittämistyöstä jäi korkeakoulun pysyvään toimintaan monta hyvää käytäntöä ja laadukasta prosessia, jäi jatkokehittämiselle tilausta. Toiveikkuutta on siitä, että korkeakoulussa kuljetaan kohti hyvinvointityön systeemistä toteutusta ilman, että kehittämistyö on suurelta osin hankkeiden varassa.

Tähän kirjoitukseen on koottu SOLE-hankkeen tutkimus- ja kehittämistoiminnan pohjalta perusteltuja suosituksia välittömälle jatkokehittämistyölle Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Keskustelu muiden korkeakoulujen hyvinvointitoimijoiden ja pedagogisen henkilökunnan kanssa osoittaa, että moni suositus voisi avittaa myös laajemmin korkeakoulutoimijoita opiskelijoiden hyvinvointikysymysten ratkomisessa.  

Suositus 1: Hyvinvointipalvelut tuodaan entistä lähemmäksi opiskelijoita sekä opetus- ja ohjaushenkilöstöä 

Korkeakoulun hyvinvointitoiminnan saavutettavuutta pitää lisätä edelleen opiskelijoiden ja erityisesti henkilöstön keskuudessa. Hankkeessa pilotoitiin ja otettiin käyttöön hyvinvointitoimijoiden kampusvierailut ja säännölliset hyvinvointikirjeet. Nämä ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten hyvinvointitoimijoiden saavutettavuutta voidaan lisätä.

Opetus- ja ohjaushenkilöstöllä on tietovajetta palveluista, joihin opiskelijoita voidaan tarvittaessa ohjata. Rajapinnan vahvistamiseksi suositellaan kehittämistyötä, jossa hyvinvointitoimijat ja opettajat tekevät opintojaksolla tarvittaessa tiivistä yhteistyötä. Kaikilla opintojaksoilla toimintatapa ei ole tarpeellinen, mutta toimintamallin kehittäminen mahdollistaisi sen sujuvan käyttöönoton tarvittaessa.  

Suositus 2: Liikunta- ja hyvinvointialan opiskelijoiden opintoja integroidaan vahvemmin ja systemaattisemmin korkeakoulun muiden opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen 

SOLE-hankkeessa liikunta- ja hyvinvointialan opiskelijat toteuttivat hyvinvointiohjausta korkeakoulun muiden alojen opiskelijoille. Kokeilu sai erinomaista palautetta sekä ohjaajaopiskelijoilta että osallistujilta. Mahdollisuuksia integroida liikunta- ja hyvinvointialan opiskelijoiden opintoja laajemmin oman korkeakoulun opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen on hyödyntämättä. Tämä edellyttää pedagogista tahtotilaa ja resursseja kehittämistyöhön.    

Suositus 3: Opiskelijoiden turvallisuuden kokemuksia tuetaan pedagogisen henkilöstön osaamista vahvistamalla 

Hankkeessa kehitetty turvallisemman tilan toimintatapa piirtää tiekarttaa siihen, miten olemme toistemme kanssa vuorovaikutuksessa. Turvallisemman tilan toimintatapa – Turvaamo mahdollistaa pysyvänä toimintana yhdenvertaista ja hyvinvointia edistävää korkeakoulutusta, jos se otetaan aktiivisesti pedagogiseen käyttöön.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän tavoite kohti inklusiivisuutta edellyttää, että ohjaus- ja opetustyötä tekevillä henkilöillä on riittävästi valmiuksia huomioida moninaisuutta ja valita pedagogisia ratkaisuja, jotka edistävät tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Korkeakoulussa pitäisikin tarjota henkilöstökoulutusta, mikä mahdollistaa vähintään perusosaamisen tason inklusiivisesta toiminnasta jokaiselle korkeakoulun opettajalle ja ohjaajalle.

Suositus 4: Palautejärjestelmät tehdään näkyviksi ja huomioidaan toimintasuunnitelmissa 

Korkeakoulussa toteutetaan säännöllisesti hyvinvointikysely, jolla saadaan tietoa opiskelijoin hyvinvoinnin tilasta. Myös opintojaksokohtaisissa palautteissa voi nousta esiin asioita, jotka pitäisi voimallisesti huomioida. Liian usein palautetieto ja sen huomioiminen jää palautteen antajilta, opiskelijoilta, katveeseen. Opiskelijoiden hyvinvointia edistää jo itsessään tieto, että palaute on huomioitu. SOLE-hankkeessa ilmeni, että opiskelijoiden kokemukset palautteen hyödyllisyydestä olivat varsin vaihtelevia. Useiden mielestä palautetta kerätään “jatkuvasti”, mutta mietitään, missä niiden vaikutuksen näkyvät.  

Korkeakoululta edellytetään monenlaisia suunnitelmia, jotka suoraan tai välillisesti liittyvät opiskelijoiden hyvinvointiin. Tällaisia ovat esimerkiksi tasa-arvosuunnitelma, yhdenvertaisuussuunnitelma ja saavutettavuussuunnitelma. Suunnitelmien työstäminen ja tavoiteltavat toimenpiteet edellyttävät nykytilaselvitystä. Selvityksissä kuullaan laajasti opiskelijoita. Näitä Opiskelijoiden kokemuksia voisi hyödyntää entistä enemmän ohjaus- ja opetustoiminnan kehittämistyössä.

Suositus 5: Tunnistetaan vahvuuksia ja vahvistetaan tukea

Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa on tehty merkittäviä toimenpiteitä ohjauksen kehittämiseksi. Muutama vuosi sitten käyttöön otettu ohjausmalli sisältää “kaikki ohjaa” -ajatuksen. SOLE-hankkeen aikana 50 ammattikorkeakoulun opettajaa ja ohjaajaa osallistui vahvuuslähtöisen ohjauksen koulutukseen ja osa jatkoi mentorointiohjelmaan. Vahvuuslähtöinen ohjausajattelu mahdollistaa, että opetus- ja ohjaustyössä tunnistetaan opiskelijoiden vahvuuksia entistä paremmin ja näin vahvistetaan opiskelijoiden omia voimavaroja ja opiskelukykyä.

Myös erityisen tuen kysymyksistä tarjottiin koulutusta pedagogiselle henkilöstölle ja luotiin foorumi opiskelijoiden ja erityisopettajien yhteiselle työskentelylle. Hankkeessa kehitetty tukimalli opinnäytetyöprosessiin mahdollistaisi erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille yksilöllistä tukea opinnäytetyövaiheeseen.

Jatkossa haasteena on edellä mainittujen ohjausratkaisuiden jalkauttaminen arkeen pysyvästi. Opetus- ja ohjaustyön arjessa ei ole riittävästi aikaa pedagogiselle keskustelulle. Mentorointiohjelman perusteella voidaan todeta, että tarvetta keskustelulle kuitenkin olisi. Pedagoginen työ on kohtaavaa työtä ja tiedetään, että pedagoginen vuorovaikutus on altis jännitteille (Kaukinen 2021). Ajatushautomot ja muut vertaisajattelun tavat ovat paikkoja jakaa hyviä käytänteitä ja saada tarvittaessa tukea pedagogiseen työhön niin vahvuuslähtöisen ohjauksen kuin erityisen tuen näkökulmasta. Tällaisia paikkoja tarvitaan lisää. Pahitteeksi ei olisi lisätä erilaisissa hankkeissa tuotetun pedagogisen materiaalin saavutettavuutta.  

Suositus 6: Hyvinvointia edistävän toiminnan opinnollistaminen 

Opiskelijoiden kiinnittymistä opiskeluyhteisöihin on perinteisesti vahvistettu tutortoiminnalla. SOLE-hankkeessa pilotoitiin yhteistyössä opiskelijoiden mielenterveys- ja hyvinvointijärjestö Nyyti ry:n kanssa vertaisohjauksen tapoja myötätuntoteeman äärellä sekä tilanteissa, kun opinnot jostakin syystä ovat viivästyneet tai keskeytyneet.  

Vertaistoiminta ei saavuttanut opiskelijoita suunnitellussa määrin, mutta osallistujien kokemukset antoivat vahvoja viitteitä sen tarpeellisuudesta. Yksi keskeinen tekijä osallistumisen esteenä oli se, että opintokuorman äärellä ei ollut resursseja toimintaan, joka ei edistä opintoja myös opintopisteinä. Näin ollen on suositeltavaa, että korkeakoulussa, jossa monikaan koulutusala ei sinällään mahdollista edeltävien näkökulmien opinnollistamista, olisi riittävä lavea opintopisteytetty kokonaisuus, jossa omaa ja vertaisopiskelijoiden hyvinvointia voisi edistää. Tällainen voisi kulkea vaikkapa nimellä yhteisöllinen toiminta.  

Edellä kuvatut suositukset houkuttelevat kriittiseen keskusteluun ja hyvinvointikysymyksen nostamiseen korkeakouluyhteisön keskiöön. Suositukset tarjoavat konkreettisia tapoja siihen, että korkeakouluopiskelijoiden opiskelukyky vahvistuu, opinnot etenevät ja korkeakoulu avaa ovia työelämään!