Miten omaa vointia voi arvioida ja millaisissa tilanteissa apua kannattaa hakea? Tässä podcastissa suunnittelija Inka Paakkinen Haaga-Helian laadunohjauspalveluista ja Haaga-Helian opintopsykologi Maiju Romo tarjoavat neuvoja siihen, mistä apua saa ja miten sitä voi hakea.

Sisältö

0:48 Milloin apua kannattaa hakea?

8:39 Mistä apua saa?

13:03 Avun hakeminen ja sen vastaanottaminen

14:39 Millä arkisilla keinoilla voin ylläpitää jaksamistani ja hyvinvointiani?

16:30 Mistä saan lisää vinkkejä oman hyvinvointini ylläpitämiseen?

18:57 Toivoa pandemian aikaan

Opiskelijahyvinvointi pandemian aikana osa 2: Milloin haen apua ja mistä sitä saan?

Inka Paakkinen: Tässä podcastissa jatkamme keskustelua siitä, miten koronaepidemia on vaikuttanut opiskelijoiden hyvinvointiin. Lisäksi puhumme siitä, miten omaa vointia voi arvioida ja millaisissa tilanteissa ei enää kannata jäädä yksin. Annamme myös vinkkejä siihen, mistä apua sitten löytyy. Tervetuloa kuuntelemaan.

Minä olen Inka Paakkinen Haaga-Helian laadunohjauspalveluista ja minun kanssani täällä radiostudiossa keskustelee opintopsykologimme Maiju Romo.

Ja kuten edellisessä podcastissa puhuimme, olemme kaikki yksilöitä ja koemme tilanteet yksilöllisesti eli joku opiskelee mielellään itsenäisesti verkossa, mutta toista sama tilanne ahdistaa. Pandemian aikana elämä voi tuoda pandemiasta selviämisen lisäksi omalle kohdalle muitakin kuormittavia tekijöitä, eikä sille sitten mahda mitään. Mutta Maiju, mitä sanoisit, minkälaiset oireet tai muutokset omassa käyttäytymisessä ja arjen hallinnassa on sellaisia, että niitä ei enää kannata sivuuttaa?

Maiju Romo: No joo, lähtökohtaisesti siis ihan jo ilman tarkemmin oireita tai muutoksia miettimättä, niin sellainen oma tuntemus tai kokemus siitä, et nyt ei kaikki ehkä on hyvin. Tai nyt ehkä ois täs jotakin semmosta pientä huolta ilmassa omasta voinnista tai tilanteesta, niin se on jo semmonen tärkeä merkki siitä, että nyt on ehkä hyvä pysähtyy sen asian äärelle. Ja oikeestaa, jos tällai yleisesti mietitään, niin tämmönen omien kuulumisten tarkastelu, kysely itseltään säännöllisesti, on ehkä taitona ja tottumuksena tosi tärkeä työkalu, jota ei kannata sivuuttaa, et sen kautta kyllä varmasti sit huomaa niitä oireita ja muutoksiaki. Mutta tosiaan jos lähestyttäs sitä vähän sitä kautta, että miettis, kyselis itteltään säännöllisesti sitä kysymystä, et miten menee, mitä kuuluu. Ja jos tuntuu vaikealt vastata siihen muuta kuin semmonen smalltalk -vastaus, et ihan hyvää. Niin voi lähteä vähän käymään läpi sellasii ihan perusasioita siit omasta arjesta. Ja niist löytyy yleensä ne keskeisimmät merkit siitä, et miten voi tai oisko joku semmonen asia, mihin ois syytä kiinnittää huomioo. Ehkä tehä jopa jotain muutoksia tai jos on jopa semmost vakavampaa, mitä ei kannattais enää ainakaan sivuuttaa. Ja täs mä lähtisin liikkeelle ihan semmosista perusteista, että miten on nukkunu, miten on syöny, kuinka on liikkunu. Siis en tarkota nyt semmosta, että täytyis olla himourheilija, mut onko tullut semmosta luontaista liikuntaa, että poistuu asunnosta ja kävelee, et mikä kellekin on sopiva määrä ja sopiva tapa. Ja tän lisäks, et miten on ollu yhteydessä muihin ihmisiin. Et tää on pandemia aikaan haastavampaa, mutta tavalla tai toisella, et ois semmosii kontakteja, sosiaalisiatilanteita. Ja näiden suhteen semmoset rutiinit, et kuinka nää toimii omassa arjessa itselle sopivalla tavalla. Et me ollaan näiski vähän yksilöllisii, mut pääasias meidän kaikkien hyvinvoinnille tekee hyvää se, et me nukutaan säännöllisesti, syödään säännöllisesti, liikutaan jonkin verran ja ollaan sopivissa määrin myös muitten ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä jos laajennan tästä vähän sitä, että mitä muita juttuja vois tarkastella ton mitä kuuluu, miten menee -kysymyksen näkökulmast, ni ehkä sellanen näihin rutiineihin liittyen se semmonen oma elämänrytmi ja päivärytmi. Et onks se kuinka säännöllinen vai epäsäännöllinen justiinsa, että vaihteleeks se ihan päivästä päivään vai pysyyks se siellä melko samanlaisena tai mitkä on sulle ne semmoset keskeisimmät peruspalikat, mitkä ois hyvä pysyä säännöllisenä, vaik siel jotakin joustavuutta tai vaihtelevuutta oliskin. Ja ehkä semmonen tasapainon näkökulma nimenomaan, että onko riittävästi aikaa näille eri asioille? Onko semmonen vaik aktiivinen tekeminen esimerkiks opiskelu, niin tasapainossa semmosen mielekkään vapaa-ajan ja toisaalt myös semmosen levon ja rauhottumisen kanssa? Et nää on ihan sellaset peruspilarit siellä. Ehkä jos miettis, että mistä vois sitten tunnistaa sitä, että siel ois vaikka jotain isompaa huolta aiheuttavaa tai mitä ei kannattais sivuuttaa ja toki näit voi miettii, näit on toimiva kaikkien miettiä sillon tällön. Mut et semmonen ihan arkinen toimintakyky vois olla semmonen kans yks asia, mitä vois miettii. Et miten hyvin jaksaa tehä niit päivittäisii asioita? Et on normaalii, et se päivän ja viikon aikana vireys ja keskittyminen vaihtelee, välil väsyttää ja välil on pirteempi ja välil on helppo keskittyy ja välillä ei ollenkaa. Mut et saako kuitenkin tartuttuu tehtäviin? Saako niitä tehtyä? Ja välttämättä ei aina tarvii tuntee semmost intoo tai iloo täst toimeen tarttumisesta, mut et kuitenkin kun saa alotettuu, niin sujuuks se tekeminen kun sen vaan saa sitten käyntiin. Et jos tuntuu, et tekeminen on jatkuvasti jotenkin tahmeeta, raskasta tai vastenmielistä tai jopa sillee mahottoman tuntusta, ettei saa alotettua. Niin on hyvä ehkä pysähtyä miettimään, et onks täs tapahtunut jotain muutosta, jos vertaa johonkin aikasempaan tai kuinka kauan tätä haastetta on jatkunut? Ehkä ton toimintakyvyn lisäks semmosena tulee mieleen kans miettii semmost omia tunnetiloja päivän aikana. Meil kaikillahan on semmonen tunnevirta, joka yleensä vaihtelee siellä arjessa, kun me koetaan näit arjen pieniä arkisia asioita. Mut toki reagoi myös isompiin ja abstraktimpiin asioihin. Ja meil kaikil on silloin tällöin huonoi päiviä, mut jos tuntuu, että tää oma tunnevirta on jatkuvasti useamman päivän ajan putkeen, vaan lähinnä semmost kielteistä ja epämukavaa oloa ja semmoset myönteiset ja neutraalit tunteet jää jotenkin harvinaisemmiks. Niin silloin on kyl syytä pystähtyy tarkastelee taas tilannetta ja lähtee miettii, et mikähän, voiks tätä kutsuu jo ehkä semmoseks pidemmän aikaa vallalla olevaks mielialaks. Et jos olo on tuntunut jo pidemmän aikaa jotenkin tyhjältä tai jumittuneelta yhteen tunteeseen tai semmoseen jotenkin tunneperheeseen, että vaikka jatkuvasti alakulonen tai ahistunut tai ärtyny, niin ne on kyl yleensä mitä ei kannata sivuuttaa. Ja ehkä tällee viel, tätä listaa vois varmaan jatkaa tosi pitkään, kuinka paljon tahansa tai puhua tarkemmin näistä edellä mainituista. Mut ehkä tällee nyt tän etäajan vuoks haluisin nostaa viel semmosen yhden esille, eli oma somen ja kaiken elektroniikan käyttö ja käyttömäärät ja ehkä se käytön laatu. Eli se määrähän ei suoraan oo huolestuttava, mut se laatu voi olla. Ja mitä mä tällä tarkotan, ni on se, et nää on mainioita tapoja käyttää ja viettää vapaa-aikaa ja olla yhteydessä muihin ihmisiin korona-aikana. Ja tokihan me myöskin opiskellaan ja tehdään töitä paljon nytten näillä laitteitten parissa. Mutta jos ne hallitsee liikaa aikaa tai jotenkin pakonomaisesti sitä toimintaa, että niitten vuoks vaikka välttelee muita tärkeitä tehtävii tai itsestä huolenpitoo tai ne katkasee keskittymistä muuhun tekemiseen jatkuvasti, tai jotenkin näitten laitteiden ja eri medioiden parissa vaan menee semmoseks multitaskaamiseks se oma tekeminen, eikä se oikeen oo semmosta tehokasta ja hyvältä tuntuvaa. Ni sillon on kyl hyvä pysähtyy kysyy, et miten tää vaikuttaa hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen. Ja jos tuntuu, et siin on haaste, niin se on ehkä semmonen tän ajan varomerkki myös. Et sitä on hyvä sitten tarkastella tarkemmin eikä sivuuttaa. Mut et tosissaan, nää nyt on aika tällee yleisellä tasolla, mut toisaalt nää toimii meillä kaikilla. Et jos näissä asioissa huomaa jotain, mikä vaikuttaa omaan hyvinvointiin negatiivisesti tai sitä laskevasti, niin sitä ei tosissaan kannata ohittaa. Ja mitä voimakkaampaa tai pitkäkestosempaa se haitta on, ni sitä suurempi syy puuttua asiaan. Esimerkiks monet mielenterveyden haasteet, niin vaikuttaa näihin samoihin asioihin tai näitten samojen asioitten kautta, niin voi sielt myös huomata ja tunnistaa. Et ehkä näiden avulla vois sitä lähtee kuulostelee.

Inka Paakkinen: Tosiaan kerroit tosi tyhjentävästi näistä asioista, jotka niitä haasteita aiheuttaa. Entä jos joku opiskelija- tai opiskelijan läheinen tunnistaa nyt tästä, että vois tarvita sitä tukea, niin voisitko kertoa vähän näistä palveluista, että mitä ylipäätään on saatavilla?

Maiju Romo: Joo ja ihanakin, et pystyy sanoo, et opiskelijan tueks on monenlaisii palveluita sekä Haaga-Helian tarjoamana, mut sitten myös ulkopuolisten tahojen tarjoamana. Ja ehkä nyt isona muutoksena tän vuoden alusta on tullut tää YTHS vastaamaan opiskelijoitten terveydenhuollosta. Eli YTHS:n kautta saa kaikki yleisterveyden, mielenterveyden ja hammasterveyden palvelut samasta paikasta. Ja täähän ei sulje pois sitä, että meil on edelleen Haaga-Helian omat palvelut täysin ennallaan eli edelleen on saatavilla esimerkiks just opintopsykologin ja Haaga-Helian oman psykiatrisen sairaanhoitajan matalalla kynnyksellä tapahtuvaa keskustelupua, just vaikkapa opiskeluun liittyviin haasteisiin ja kuormittavaan elämäntilanteeseen. Ja Haaga-Helian sisäl totta kaik ennallaan myös erityisopettajien antama tuki siihen, et voidaan tehdä henkilökohtasii opiskelujärjestelyitä. Ja korkeakoulupappi on opiskelijoiden ja myös itseasiassa henkilökunnan käytettävissä ja nää kaikki palvelut on kaikille tutkinto-opiskelijoille sekä päivä-, että monimuoto-opiskelijoille. Et valitettavasti avoimen opiskelijoita suositellaan kääntymään sitten terveyshuolissa toki terveyspalveluiden tai jos on joku toinen oppilaitos, niin sinne toisen oppilaitoksen palveluitten pariin. Toki myös opinto-ohjaajien ja opettajien tuki olemassa opiskelijoita varten myös tällee korona-aikana ja se on toki tosi tärkeessä roolissa myös. Ehkä lisäks vois mainita, että Helgalla on myös tälläset häirintäyhdyshenkilöt eli opiskelijajärjestö Helgalla, joihin voi olla yhteydessä sit jos on jotain semmost, et kokee häirintää tai syrjintää opintoihin liittyen. Ja kaikkien ajantasaiset yhteystiedot löytyy opiskelijoitten intranetistä eli mynetistä sielt terveys- ja hyvinvointipalveluitten alta. Sieltä tarkempaa tietoo, linkkejä YTHS:n sivuille, mut myös näistä Haaga-Helian omista palveluista. Ja itseasiassa siellä mynetissä kannattaakin käydä kyllä kattelemassa tota terveys- ja hyvinvointipalveluitten sivua, koska sielt löytyy paljon hyödyllisii linkkejä myös muutenkin hyvinvointiin ja opiskelutaitoihin liittyen. Ja tosiaan meihin voi kaikkiin olla yhteydessä, sielt löytää kaikki tiedot, miten olla yhteydessä. Mut yleensä toimitaan kaikki hyvin samalla periaatteella eli se henkilö kenen puoleen kääntyä, niin hänelle varataan aika suoraan olemalla yhteydessä tähän henkilöön ja sit sovitaan tapaamista, mikä tällä hetkellä toteutuu etänä. Ja toivottavasti jossain  kohtaa, kun palataan kampukselle, sit päästään tapaamaan ihan kasvokkainkin opiskelijoita.

Inka Paakkinen: No niinpä ja varmasti voi kiteyttää tämän siihen, että virallisia viestintäkanavia kannattaa seurata. Ja ihan samalla tavalla näistä meidän kyselyistä ilmenee, että tällaista vaihtoehtojen monipuolisuutta opiskelijat kyllä arvostaa, koska sama malli ei yksinkertaisesti toimi kaikille. Eli jokaiselle on tärkeää löytää juuri itselle sopiva taho. Ja opiskelijoille on ollut erityisen tärkeää, että se tukeva tai auttava taho aidosti kuuntelee häntä ja kuulee sen opiskelijan nimenomaiset tarpeet hänelle sopivalla tavalla, eli silloin sitä apuakin on yleensä helpompi ottaa vastaan. Mut tietysti tilanne voi olla myös sellainen, että ei yksinkertaisesti ole varma, että keneltä kannattaa kysyä apua, koska näitä tahoja, Maiju sun kertoman perusteella kuitenkin on todella paljon. Eli voisiko ajatella, että silloin on tärkeintä että aloittaa jostakin. Ja sitten sen asiantuntijan kanssa voi keskustella ja yhdessä hahmottaa, että onko tämä se taho, joka voi auttaa opiskelijaa siinä asiassa vai olisiko sitten kuitenkin mahdollisesti kannattavaa hakeutua jollekin toiselle avun tarjoajalle. Eikä siinäkään sinänsä ole mitään väärää jos sitten toteaa, että hyötyy enemmän jostain toisesta palvelusta ja siirtyy sitte sinne. Eli pääasia on se, että ei jää yksin pähkäilemään sen ongelman kanssa ja sitte tavallaan niinku hyödynnä niitä mahdollisuuksia, mitä juuri kuvasit. Eli varmaan vois ajatella tällaisessa ankarassa muutostilanteessa, että keskeinen osa sitä resilienssiä eli kykyä sopeutua siihen uuteen tilanteeseen, on se, että hakee apua, jos sitä tarvitsee ja ottaa sitä vastaan. Eli silloin ei ainakaan jää yksin hankalassa tilanteessa. Koska kyllä näistä meidän kyselystä näkyy, että joillakin nuorilla on edelleen kynnys korkea hakeutua tuen piiriin,vaikka siinä ei mitään periaatteessa pitäs olla sellaista. Ja usein me ajatellaan täällä varmaan itsestään selvästi, että tällaiset asiat on nuorille tosi helppoja, mutta ei se aina näin ole. Koska jotkut miettiä tosi tarkkaan, että voinko tällä omalla asiallani nyt vaivata muita tai jotakin asiantuntijaa ja käyttää hänen aikaansa. Ja silloin se vastaus on, että kyllä voi.

Maiju Romo: Kyllä.

Inka Paakkinen: Ja jos nyt palataan vielä näihin meidän kyselyihin, niin hyvänä puolena ja vahvuutena siellä tulee ilmi sellainen, että ihan kaikilla vastaajilla on elämässään jotakin asioita, jotka ihan tavallaan niin kuin huomaamatta antaa sitten kumminkin semmoisia myönteisiä voimavaroja ja tukee sitä jaksamista. Eli ne on usein sellasia ihan arkisia asioita, joita ei tule ajatelleeksi, kuten oma perhe, läheiset, kaverit, opiskelukaverit, kokemus oman osaamisen kehittymisestä ja tavallaan semmonen usko siihen, että nyt ku mä opiskelen täällä Haaga-Heliassa, niin se myöhemmin tuottaa hedelmää ja tulevaisuus on hyvä.

Mutta mitäs muuten Maiju ajattelet, että millä muilla arkisilla keinoilla jokainen meistä voi pitää yllä omaa hyvinvointia ja jaksamista nyt, kun tämä pandemia tilanne kuitenkin edelleen jatkuu?

Maiju Romo: Mä tykkään tästä näkökulmasta, tää on must tosi tärkee, et me kaikki tosiaan voidaan niillä arkisilla jutuilla vaikuttaa siihen omaan hyvinvointiin ja näähä ei sulje toisiaan pois, etteikö vois vaikka tarvittais hakee apua ja silti keskittyy näihin arkisiin juttuihin, mitkä vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Et oikeastaan ehkä jopa tärkeetä näin, et nää on siellä kulmakivenä. Ja toki ehkä, jos miettii tohon mitä aikaisemmin pohdin noita, et mistä vois tunnistaa sitä huolta. Niin se semmonen omasta hyvinvoinnista huolehtiminen siellä arjessaha on jotenkin se perusta kaikelle, et ne päivärytmit ja rutiinit ja opiskeluihin liittyen varsinkin ja opiskelutaidot voi olla sieltä tärkeessä roolissa, et löytyy ne itselle sopivat tavat tehdä sitä työtä. Mut myös nää syöminen, liikunta, sosiaaliset suhtee, uni, muu mielekäs tekeminen vapaa-ajalla opintojen ulkopuolella ja tasapaino näitten välillä. Ja ehkä sellai hyvä muistaa, että täs ei tarvii olla sellast täydellisyyttä. Et aina ne pienetkin muutokset voi olla tosi tärkeitä sen oman hyvinvoinnin edistämiseks, et mitä vois tehdä just vaikka tänään, jonkun pienenkin jutun mikä tois hyvää sinne omalle hyvinvoinnille. Ja et voi ja saa keskittyy ihan perusasioihin, et hyvä tunnistaa se oma aktiivinen rooli. Et mä voin tiedostaa, et mä tiedostan itse voivani vaikuttaa näihin asioihin. Ei ehkä kaikkiin, ei kaikkeen kerralla eikä tarvitsekaan, onneks, vaan just pien asia kerrallaan.

Inka Paakkinen: Aivan. Kerrotkin tuossa aikaisemmin, että mynetissä on paljon materiaalia johonka kannattaa tutustua. Niin onko siellä myös sellaista tietoa, että tai materiaalia jonka avulla voi selvittää, että miten itse pitää yllä sitä omaa hyvinvointia?

Maiju Romo: Joo, ihan totta, et nykyäänkin löytyy tosi kattavasti tietoa siitä, että millä jutuilla voisi vaikuttaa siihen omaan hyvinvointiin. Ja niit me ollaan mynettiin yritetty kerätä, et siel on paljon linkkejä ihan tosi hyviin tietolähteisiin sekä opiskelukykyyn liittyen, mut myös siihen omaan itsestä huolehtimiseen, omiin voimavaroihin. Sielt kyl kantsii käydä kurkkimas ja ehkä jos muutaman sellasen viel mainitsen, niinku ulkopuolisen tahon mistä vois saada tosi hyvin tukee. Niin esimerkiks yksinäisyyteen liittyen pääkaupunkiseudulla Kohtaus järjestää semmosta kaupunkiolohuone toimintaa, joka tällä hetkellä on kyl tuolla etänä dicordissa, mutta ehkä toivottavasti pääsevät pian järjestää myös ihan siel kaupunkiolohuoneilla toimintaa. Zone järjestää, eli korkeakouluopiskelijoiden liikuntapalvelut järjestää etänä liikuntatunteja. Ja opiskeluhaasteisiin ja opiskelutaitoihin ajanhallintaan löytyy sekä Nyytin järjestämiä elämäntaitokursseja ja chatteja. Opiskelutaidot -sivustolta löytyy webinaareja. Ja myös perheellisille löytyy paljon tietoo Väestöliiton, Mannerheimin lastensuojeluliiton nettisivujen kautta. Palveluit on myös saatavilla perheneuvolaa, neuvolaa ja myös itseasiassa seurakunnat tarjoaa uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatonta pari- ja perheterapiaa. Ja ehkä sellain tärkeempänä vielä näist matalankynnyksen kolmannen sektorin palveluist, niin totta kriisitilanteisiin ja semmosiin, et jos on tosi tukala olla tai huono olla, niin valtakunnallinen kriisipuhelin on 24/7 käytettävissä. Ja sekaisin-chat alle 29-vuotiaille ja sitten nyt jos muistan nimen oikein, niin solmussa-chat on sitten kaiken ikäisille aikuisille.

Inka Paakkinen: Aivan, eli näköjään niitä on, erilaisia matalankynnyksen palveluita on oikeastaan runsain määrin tarjolla. Et haaste on se, että niistä täytyy tietää ja löytää sitten se itselle sopiva vaihtoehto.

Maiju Romo: Kyllä.

Inka Paakkinen: No jos sitten tässä lopuksi vedetään yhteen tätä keskustelua, niin vaikutelmaksi jää, että pandemia on nostanut esille ihmisten tarpeen olla yhdessä ja tehdä asioita yhdessä. Ja tätä toivetta pitkään jatkuva poikkeustila yksinkertasesti haastaa todella monella tavalla. Ja myös näistä meidän omista kyselyistä välittyy ihan selkeästi tarve yhteisöön kuulumisesta ja toive, että myös meillä kehitettäisiin sellaisia tekemisen tapoja, jotka mahdollista tässäkin tilanteessa henkilöstön ja opiskelijoiden kohtaamisia ja vuoropuhelua. Ja opiskelijoiden ja luultavasti useimpien muidenkin ihmisten mielestä, on tärkeää jaksaa pitää yllä luottamusta siihen, että tämä tilanne ei jatku loputtomasti ja tulevaisuus on kuitenkin lopulta ennen kaikkea hyvä. Eli vois ajatella, että tää on aika haastavaa samaan aikaan, kun joka suunnalta tulvii puhetta koronaväsymyksestä, etätyöapatiasta, viivästyneistä rokotusaikatauluista ja kaikenlaisista ikävistä asioista ja haitoista, mitä siihen nyt liittyykään. Toisaalta nyt positiivista tässä tilanteessa on se, että me Haaga-Heliassa tiedostetaan tämmönen tilanne ja yritetään parhaamme mukaan löytää tarkoituksenmukaisia keinoja opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvoinnin tueksi.

Mutta jos nyt haluttas sanoo tähän loppuun vielä jotakin kannustavaa Haaga-Helialaisille, niin mitäs Maiju sanoisit?

Maiju Romo: No kyl jotenkin sitä haluais korostaa, että kyllä tästä selvitään ja tästä ei tarvii selvitä keneenkää yksin. Että kaikki opiskelijat on samassa tilanteessa ja kaikki henkilöstöki ollaan tässä samassa koronatilanteessa. Ja halutaan auttaa ja olla tukena ja kannustetaan taikka haluaisin kannustaa myös siihen, että rohkeesti hakeutuu muitten seuraan, vaik se voi olla nyt vähän jännittävämpää ja erilaista näin etäaikaan. Et voisko olla ite vaikka sitten se, joka ojentaa sen käden toiselle ja kyselee seuraa tai mennä rohkeesti mukaan eri toimintoihin, vaik just opiskelijajärjestön järjestämiin juttuihin. Tai sitten vaik tällasiin kolmannen sektorin järjestämiin tapahtumiin.

Inka Paakkinen: Niin juuri, eli vois koettaa ajatella positiivisesti, että avuntarjoajia löytyy. Ja vaikka uutisoinnista voisi muuta päätellä, niin ihan kaikkialla ei kuitenkaan ole pitkiä jonoja tai odotusaikoja. Ja vaikka oliskin sellainen tilanne, niin silti kannattaa ennemmin olla yhteydessä, kun jättää ottamatta yhteyttä. Koska sitä omaa avun tarvetta ei ainakaan kannata vähätellä, et menee enemmin kerran, toteaa tilanteen ja joillakin se helpottuu jo sillä.

Maiju Romo: Niinpä, joo just ehkä toi muistutuksena, et ei tartte jaksaa ja pystyä nyt yksin tai eikä aina tarvii jaksaa ja pystyä sellaseen täysillä tai täydelliseen suoritukseen. Et nyt voi olla joissain tilanteissa ihan ok mennä sieltä mistä aita on vähän matalammalta tai missä sitä ei ole ollenkaan, jotta pääsee eteenpäin. Ja on sit tarpeen tullen taas voimia ponnistaa siit vähän korkeimmasta kohdasta yli. Ja ehkä sillai tärkeimpänä, et just pidetään huolta itsestä ja toisista, ja tarjotaan sitä apua ja otetaan sitä vastaan tarvittaessa.

Inka Paakkinen: Se oli hyvin sanottu, naulankantaa. Eli Maiju, tosi paljon kiitoksia sinulle, että tulit keskustelemaan tänne minun kanssa tästä aiheesta. Ja kiitos myös kaikille kuuntelijoille. Me halutaan toivottaa teille hyvää jatkoa, hyvää vointia ja erityisesti tsemppiä jatkoon.

Maiju Romo: Niinpä kiitos myös mun puolesta, et sain tulla.